 |
| Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils |
- Tyyli: Czech Pilsner (Světlý)
- Alk.%: 5,7
- Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki, Suomi
Uudessakaupungissa lähdettiin kevään kunniaksi taistoon
trendin harjalla porskuttavia IPA- ja APA-humalailoitteluita vastaan. Kapuloita
jenkki- ja NZ-humaloitujen alejen rattaisiin lyötiin paksun mallaspommin
sijasta yhdistämällä avokätinen vanhan mantereen humalatarjonta samean,
kellerbiermäisen lageroluen puhuttelevaan tunnelmaan.
Panimomestarimme Jani Vilpas halusi luoda eurooppalaisen vastineen muodissa oleville APA- JA IPA-tyyppisille olueille, joihin on lisätty esimerkiksi amerikkalaisia tai uusiseelantilaisia humalalajikkeita.
– Valitsin vanhan ja perinteikkään tsekkiläisen Žatecin alueen saazer-humalalajikkeen ja käytin oikein reilulla kädellä. Sanalla sanoen lykkäsin sitä oikein pirusti kattilaan.
Etiketti kertoo oluessa käytetyn lattiamallastettuja,
kenties saksalaista alkuperää olevia maltaita. Saazia on se sijaan lyöty pönttöön
lapiokaupalla ja hommahan toimii juurikin niin hyvin kuin näistä kutkuttavista
lähtökohdista voi vain odottaa. VASP taitaa germaaniset olutkuviot hyvin ja
Saazer on jälleen yksi oiva esimerkki tästä laatuun perustuvasta osaamisesta.
Etiketissä seisova ”Pils” on toki kyseisen oluen tyylin
suhteen hitusen harhaanjohtava termi kellerbiermäisen ulkomuodon ja rungon
vuoksi. Toisaalta humalassakaan ei ole säästelty, joten Pils toiminee hyvänä
yleisterminä vahvemmin humaloitujen lagereiden rapean makuprofiilin
ilmentäjänä, vähän samaan tapaan kuin alejen puolella IPA- tai pidempään
käytetty American-etuliite. Tai ainakin itse koen että IPAn itseisarvo ei
terminä ole enää pelkkä India Pale Ale, vaan sen käyttö lyhenteenä kertoo
modernista (US tai NZ) humaloinnista erinäisten ale-lajien joukossa, kuten
Black IPA, White IPA, Belgian IPA… Mutta sitten asiaan.
 |
| Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils |
Vaalea, samea olut kuohkealla vaahdolla, joka hetkeksi estää
koko pullon kertakaadon panimon omaan lasiin. Tuoksussa ensimmäisenä kevyen
sitruksista, ruohoisen tuoretta humalointia, häivähdys hedelmää sekä runsaampaa
kotipuutarhan yrttikirjoa. Vaalea maltaisuus on läsnä yleisenä viljavuutena,
kevyenä leipäisyytenä. Raikas, linjakas, puhutteleva.
Maultaan tuoksua ruohoisempi, yllättävän ruokaisa ja
ryhdikäs, mallasrungon saadessa selvästi lisäpontta sameanpuhuvasta
ulkomuodosta. Tunnelma on rungon osalta paikoin hyvinkin pehmyt. Lopun
rutistuksessa ruohon ja vehreän yrttisyyden seurana mannermaista sitruunaisuutta,
alkupuoliskolla hedelmänkuorimaista tunnelmaa sekä läpi matkan mukana kulkevaa,
vaalean leipäistä, kevyen keksimäistäkin mallasta.
Paikoin kevyttä humalan karkeutta,
muttei oikeastaan missään vaiheessa peruspilsin sfääreihin nousevaa
kärkevyyttä. Humalaa joukossa kuitenkin on, mutta sitä tuntuu olevan vähän
kaikkialla. Kuin kukkaniityn läpi pihaperän sitruunapuun alle haavi auki
vedetty kokonaisuus, joka vakuuttaa melko syvällä tasolla.
Tuomio: Tunnekuohun keskellä jopa huumaava lagerelämys, joka
on viimeistelty kuin runsaammatkin jenkkialet, vanhan mantereen arvokkuus
ja maanläheisyys kuitenkin pääosassa pitäen. Kerrassaan upeaa.
Pisteet: 38/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti