Mikkeller Beer Geek Dessert

Mikkeller Beer Geek Dessert

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 11,0
• Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
• Pantu: Lervig Aktiebryggeri, Stavanger, Norja

Olutnörttejä on jos jonkinlaisia ja tanskalaisen Mikkellerinkin samanniminen olutsarja on jo kymmenien oluiden mittainen. Hörhöilyinnostus lienee alun perin alkanut ”kaikkien tuntemista” Beer Geek Breakfast –oluista, joita aikanaan oli myynnissä mm. Arkadian Alkossa. Hain sieltä vuosia sitten itsekin eettisesti epäilyttävää, melko kohuttuakin sivettikissan läpipaskomalla kahvilla maustettua aamiaisolutta. Olihan se hyvää. Sen jälkeen harrastus on syventynyt ja tanskalaispanimon Beer Geek –sarja on tullut paikoin tutuksi, joskaan ensikosketuksen veroista kokemusta ei ole enää vastaan tullutkaan. Eikä muuten tullut nytkään.

Jälkiruokapuoleen taittuva Beer Geek Dessert on edeltäjiensä tapaan jyhkeälinjainen, paahteisen nautinnollinen kokonaisuus. Se on maustettu vaniljalla ja kaakaolla 11-prosenttisen rungon velvoittaessa monisyiseen ja runsaaseen elämykseen. Velvoitteet kyllä täyttyvät, mutta kokonaisuus on turhan levoton, viimeistelemättömän oloinen ja sitä myöten kohtalaisen suuri pettymyskin. Odotukset eivät olleet tapissa, mutta suhteellisen korkealla kumminkin.

Mikkeller Beer Geek Dessert

Musta, kauniin rusehtavalla vaahdolla kruunattu olut. Tuoksu on runsaan paahteinen, vaniljainen ja hyvin suklainen. Tiivis, paahtuneen imeltynyt tunnelma henkii myös makeaa saaristolaisleipäisyyttä sekä terävämpää lakritsisuutta.

Maultaan ronski, runsas ja aika intensiivinen. Bourbonvivahteista vaniljaa, kaakaomaista suklaisuutta sekä terävää, tiivistyneen siirappista, salmiakkista suolaisuutta henkivää tahmeutta löytyy runsaasti. Myös paahteinen maltaisuus on voimakasta, kahvisia sävyjä nostavaa – ehkä vähän pippurisen potkivaakin. Kieltämättä hieman pehmeyttä jään kaipailemaan, jokseenkin tiivistemäinen tunnelma tästä tuntuu mieleen jäävän. 

Maut sinällään ovat hyviä, puhuttelevia ja yhteensopiviakin, mutta volyymiä on väännetty nyt vähän turhankin runsaalla otteella. Ajan myötä nouseva, suolaisuus edellä kulkeva salmiakkisuus nostaa hieman yllättäenkin oluen osakkeita peittäen pahimmat kärjistykset osin alleen. Suussa tahmaava, jälkimaultaan runsaan lakritsinen, salmiakkinen, vaniljainen ja suklaamaltainen. Vienoa soljuvuuttakin löytyy.

Tuomio: Vähän hervoton, joskin ennakkoluulottomasti iskevä imperial stout joka täyttää vähän varauksella ajattelemani jälkiruokastatuksen. Ei aivan napakymppi tällä kertaa.

Pisteet: 34/50