tiistai 21. helmikuuta 2017

Alkon Pienpanimo-oluet 2017: Malmgård Amarillo Tripel


Malmgård Amarillo Tripel


Alkon pienpanimosetin läpikäynti jatkuu yhden ns. ”varma ostos” –tuotteen voimin. Pernajalainen Malmgårdin kartanopanimo on tunnettu laadustaan ja sen tuotevalikoimaa leimaakin ylettömän uutuustehtailun sijaan perusvarmaa osaamista ja tasapainoisia, silti runsaita makuja henkivä tunnelma. Panimolta tuli muutama vuosi sitten tarjolle omien peltojen emmer-vehnällä aateloitu belgitripel, joka toimi aika kivasti allekirjoittaneen testissä, vaikkei oluttyyli itsessään aivan se mieluisin belgialaisvaihtoehto olekaan. Tänä vuonna samaa tietä on lähdetty kulkemaan emmerpeltojen sijaan modernimpaan suuntaan heittämällä aromihumaloinnin puolelle jenkkilajike Amarilloa.

Sivusilmällä seuraten olut on löytänyt hyvän kannatuspohjan sekalaisten olutkonossöörien kabineteissa ja pihakodissa. Vähän tällaista vastaanottoa osasi toki odottaakin ja tartuin itsekin pulloon suurta luottamuksen tunnetta uhkuen. Sinällään hämmentävää olikin, että yksi kattauksen ns. varmoista korteista osoittautuikin valtavaksi pettymykseksi, jossa tuntui olevan vähän turhan paljon kaikkea, muttei kuitenkaan juuri mitään mistä ottaisi mielellään kiinni. Nyt ei oikein uponnut.

Malmgård Amarillo Tripel
Punertavan oranssi, kauniisti vaahtoava ja samea olut. Tuoksu sitruksinen, kypsän hedelmäinen, yrttinen ja belgimausteinen. Takaa löytyy viljavaa, vaaleaa maltaisuutta kevyen keksisellä reunalla. Jokseenkin sekava kokonaisuus joka kääntyy hieman tunkkaiseksikin, kun oikeastaan mikään elementti ei suostu ottamaan pääroolia.

Maultaan vähän samoilla linjoilla. Mandariinimainen, greipinkuorinen hedelmäisyys on voimissaan tuoden kypsän tropiikin myötä turhaa hedelmien makeutta mukaan sotkemaan. Lopusta löytyy myös yrttiä ja belgimausteisuuskin ilmoittelee itsestään. Viljava mallaspohja katoaa mandariinimössön alle, joka verhoaa aika isoa osaa oluen makumaailmasta. Ikävän tunkkainen kaiku pöydälle seisseen hedelmän teesein. Harmi. Suuri, suuri pettymys.

Tuomio: Sekametelisoppaa mandariinin sävyttämän belgin muodossa.

Pisteet: 25/50

2 kommenttia:

  1. Sait sentään hiilihappoja, onnittelut. Flättinä lienisi ollut vieläkin tunkkaisempi, vaan kenties sitä on liikkeellä myös enemmän ja vähemmän (hiivaisen) tunkkaisia pulloja. Käsityöläisyyden iloja ja kiroja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Priimapullojakin kuuluu liikkeellä olevan tai sitten omat makumieltymykset eroavat muista tämän oluen kohdalla oleellisesti. Pullovaihteluihin uskon itsekin, mutta eipä se tällaisen äärellä paljon lämmitä...

      Poista