Malmgård Amarillo Tripel |
- Tyyli: Abbey Tripel
- Alk.%: 9,0
- Panimo: Malmgårdin Panimo, Malmgård, Suomi
Alkon pienpanimosetin läpikäynti jatkuu yhden ns. ”varma
ostos” –tuotteen voimin. Pernajalainen Malmgårdin kartanopanimo on tunnettu
laadustaan ja sen tuotevalikoimaa leimaakin ylettömän uutuustehtailun sijaan
perusvarmaa osaamista ja tasapainoisia, silti runsaita makuja henkivä tunnelma.
Panimolta tuli muutama vuosi sitten tarjolle omien peltojen emmer-vehnällä aateloitu belgitripel, joka toimi aika kivasti allekirjoittaneen testissä,
vaikkei oluttyyli itsessään aivan se mieluisin belgialaisvaihtoehto olekaan.
Tänä vuonna samaa tietä on lähdetty kulkemaan emmerpeltojen sijaan modernimpaan
suuntaan heittämällä aromihumaloinnin puolelle jenkkilajike Amarilloa.
Sivusilmällä seuraten olut on löytänyt hyvän kannatuspohjan sekalaisten
olutkonossöörien kabineteissa ja pihakodissa. Vähän tällaista vastaanottoa
osasi toki odottaakin ja tartuin itsekin pulloon suurta luottamuksen tunnetta
uhkuen. Sinällään hämmentävää olikin, että yksi kattauksen ns. varmoista
korteista osoittautuikin valtavaksi pettymykseksi, jossa tuntui olevan vähän
turhan paljon kaikkea, muttei kuitenkaan juuri mitään mistä ottaisi mielellään
kiinni. Nyt ei oikein uponnut.
Malmgård Amarillo Tripel |
Punertavan oranssi, kauniisti vaahtoava ja samea olut.
Tuoksu sitruksinen, kypsän hedelmäinen, yrttinen ja belgimausteinen. Takaa
löytyy viljavaa, vaaleaa maltaisuutta kevyen keksisellä reunalla. Jokseenkin
sekava kokonaisuus joka kääntyy hieman tunkkaiseksikin, kun oikeastaan mikään
elementti ei suostu ottamaan pääroolia.
Maultaan vähän samoilla linjoilla. Mandariinimainen,
greipinkuorinen hedelmäisyys on voimissaan tuoden kypsän tropiikin myötä turhaa
hedelmien makeutta mukaan sotkemaan. Lopusta löytyy myös yrttiä ja
belgimausteisuuskin ilmoittelee itsestään. Viljava mallaspohja katoaa mandariinimössön
alle, joka verhoaa aika isoa osaa oluen makumaailmasta. Ikävän tunkkainen kaiku
pöydälle seisseen hedelmän teesein. Harmi. Suuri, suuri pettymys.
Tuomio: Sekametelisoppaa mandariinin sävyttämän belgin muodossa.
Pisteet: 25/50
Sait sentään hiilihappoja, onnittelut. Flättinä lienisi ollut vieläkin tunkkaisempi, vaan kenties sitä on liikkeellä myös enemmän ja vähemmän (hiivaisen) tunkkaisia pulloja. Käsityöläisyyden iloja ja kiroja...
VastaaPoistaPriimapullojakin kuuluu liikkeellä olevan tai sitten omat makumieltymykset eroavat muista tämän oluen kohdalla oleellisesti. Pullovaihteluihin uskon itsekin, mutta eipä se tällaisen äärellä paljon lämmitä...
Poista