Oodi Geuzelle, osa 6: 3 Fonteinen Oude Geuze & Oud Beersel Oude Geuze Vieille

Geuzematkassa olisi loppukirin vuoro ja kahdessa viimeisessä osassa keskitytään lambicsekoittajien tuotteisiin. En malttanut jättää kahta Cantillonia täydentävää suosikkigeuzeani viimeiseksi kruunuksi, vaan esittelen ne tämän sekoituskvartetin ensimmäisessä puolikkaassa. Kyseessä on tietty 3 Fonteinen ja Oud Beersel, jotka sopivat tähän väliin hyvin senkin vuoksi, etteivät ne aivan puhtaita sekoittajia edes ole.

Kaksikolla on hyvän lambicin ohella muutakin yhteistä: kumpikin näet toimii Brysselin eteläpuolella sijaitsevasta Beerselin kylässä ja ne on perustettu perättäisinä vuosina. Pääosa 3 Fonteinenin toiminnasta on toki jo siirretty naapuritaajamaan eli Lotiin, mutta Beerselistä koko tarina on kuitenkin lähtöisin – samoin kuin itse olut vielä ainakin toistaiseksi.

2000-luvulla järkytyksen kautta kasvuun lähtenyt 3 Fonteinen ei toki puhdas sekoittaja enää ole, mutta valtaosa sen historiasta kytkeytyy siihen todella vahvasti. Tätä nykyä panimo käyttää sekä itse valmistamaansa, että vielä jonkin verran muilta hankkimiaan lambiceriä omien tuotteiden sekoitteluun. 2000-luvun muutokset ovat kuitenkin tuoneet sen aika pitkälle nykyaikaan ja nähtävän kestävälle uralle.

Oud Beersel taas on jossain historian vaiheessa valmistanut vierteensäkin itse, mutta hankkii sen nykyään Boonilta. Monista sekoittajista poiketen, panimo ei suoraan ”tyydy” Boonin perustuotannon antimiin, vaan teettää käyttämänsä lambicin omalla, vanhalla reseptillään. Tarinoiden taustoja käydään läpi hieman tuossa alemapana.

Tässä vielä linkki alustukseen ja listaan muista muista käsiteltävistä oluista.

Geuze #12:

3 Fonteinen Oude Geuze

Brouwerij 3 Fonteinen, Beersel

5,5%

Panimo perustettu: 1883

Panimon tarina alkaa vuodesta 1883, jolloin Jacobus Vanderlinden vaimoineen aloitti lambicien sekoitustoiminnan perustamansa majatalon yhteydessä. Majatalo kahviloineen päätyi ajan myötä perheen pojan, Jean-Baptiste Denaever Vanderlindenin hallintaan. Hänestä tuli monien muiden lambicelinkeinon harjoittajien tavoin kylän pormestarikin ja hän nautti myös kenties korkeinta arvostusta alueen valmistajien keskuudessa. 50-luvun alussa Jean-Baptiste kuitenkin päätti lopettaa toiminnan, mutta apuun riensi paikkakunnalle vastikään muuttanut pariskunta.

Gaston ja Raymonde Debelder ostivat alasajouhan alaisen yrityksen puitteineen vuonna 1953 ja antoivat sille nykyisen nimenkin. 3 Fonteinen on hollantia (suom. kolme lähdettä) ja viittaa lambicin, faron ja kriekin laskemiseen tarkoitettuun käsipumppuun. 1961 Debelderit siirsivät toiminnan lyhyen matkan päähän, aivan Beerselin kirkkoaukion reunalle. Paikalla ollut rakennus ilmeisesti uudelleenrakennettiin kellaria lukuunottamatta ja osa 3 Fonteinenin toiminnoista sijoittuu sen tiloihin edelleen.

Panimon baarille 60- ja 70-luvut olivat menestyksekkäitä, joskin sinällään nousujohteista lambicbisnestä varjostivatkin kaikkien kokemat 1900-luvun loppupuolen ylä- ja alamäet, joiden myötä perinteisen lambicin valmistajat joutuivat paikoin ahtaalle ja toiminnan lopetuksiin. 3 Font kuitenkin piti pintansa ja vuonna 1982 Gatson jätti toiminnan poikiensa haltuun. Armand, joka edelleen vastaa panimotoiminnasta, otti vastuulleen sekoittamisen, kun taas veli Guido jatkoi ravintolan ja kahvilan pyörittämistä.

1990-luvusta lähtien markkinoilla oli käytännössä vain kolme toimijaa, joilta sekoittajat saivat jalostamansa lambicit: Girardin, Boon ja Lindemans. Näistä Girardinia ei 3 Fonteinenilla enää juurikaan käytetty ja viime vuosikymmenten yksittäinen maininta löytyy vuodelta 2010. Omaakin tukea oli kuitenkin luvassa ennen vuosituhannen loppua, kun panimolle asennettiin sen historian ensimmäiset oluenvalmistuslaitteet jäähdytysaltaineen kaikkineen. Ensimmäinen oluterä keitettiin ennen joulua 1999, minkä myötä 3 Fonteinenista tuli ensimmäinen ”uusi” lambicpanimo lähes kahdeksaan vuosikymmeneen.

Lukumääräisesti rajusti harventunut lambictoimijoiden joukko aiheutti rahoituslaitoksissa ikävää skeptisyyttä, eikä lainarahaa oman laitteiston hankintaan herunut. Niinpä asennetut laitteet vuokrattiin kymmenen vuoden määräajaksi, samalla kun Armand aloitti omakätisen säästökuurin laiteinvestointien mahdollistamiseksi tulevaisuudessa. Samalla yritys jaettiin kahteen itsenäisen osaan Guidon ravitsemusliikkeen ja panimotoiminnan kesken, mikä antoi Armandille enemmän tilaa kehittää tuotteitaan itsenäisesti.

2000-luvun alkuun osui sopivasti myös lambicsuosion hartaasti toivottu nousukausi, jonka yhtenä päätähtenä 3 Fonteinenkin vaikutti. Toukokuussa 2009 kuitenkin räjähti, osittain jopa kirjaimellisesti. Essenbeckissä sijainneen pullovaraston lämmityslaitteen säätöjärjestelmä oli sanonut sopimuksensa irti ja nostanut rakennuksen lämpötilan 60°C:een. Kaikkiaan 80 000 pulloa kärvisteli luonnottoman korkeiden lämpötilojen armoilla ja ymmärrettävästi osa myös poksahti hajalle.  Lähinnä vain muutama Oude Kriek pullo pelastui, saaden lisänimen Hot Cherry.

Olutta tuhoutui vuoden tienestien verran ja samaan aikaan myös panimolaitteiston vuokra-aika oli tulossa päätökseen. Taloudelliset tappiot piti kattaa omaan laitteistoon korvamerkityin varoin. Toiminta saatiin kuitenkin turvattua tragedialta säästynein materiaalein. Täydelliseltä turmelukselta säästyneet, vähäisesti vioittuneet Oude Geuzet tislattiin Armand’Spirit –brandyksi ja turman välttäneistä eristä sekoiteltiin ymmärrettävän kysyttäjä ja arvonsa löytäneitä erikoiseriä.

Panimolle saatiinkin asennettua oma 4000-litran keittolaitteisto ja kaksikerroksinen, neljästä tuhannen litran altaasta koostuva jäähdytysjärjestelmä vuonna 2012. Vuosi 2015 toi mukanaan suuria muutoksia. Armand hajautti osan yrityksen vetovastuusta Werner van Obberghenin ja nuoren Michael Blanquaertin käsiin. Van Obberghenistä tuli toinen pääomistaja ja tuotannon vetäminen päätyi Michaelin käsiin, tukea antavan Armandin valvovan silmän alle.

Samalla toimintaa laajennettiin entisestään naapurikylästä vapautuneen meijerirakennuksen tultua myyntiin. Neljän kilometrin päähän Lotiin vuonna 2016 avattu Lambic-o-Droom vastaanottaa vieraita ja toimii myös tastingroomina ja pullokauppana. Itse oluenvalmistus pysyy ainakin toistaiseksi Beerselin vanhassa rakennuksessa, mutta kaikki muu – kypsytys, pullotus ja varastointi – tapahtuu nykyisin Lambic-o-Droomin katon alla. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että Beerselissä keitetty, yön yli koelschipeissä levännyt vierre rahdataan kypsymään Lotiin. Beerselissä ei vieraita oteta vastaan, mutta panimon vieressä toimiva Guido-veljen kahvila tarjoilee myös panimon tuotteita.

3 Fonteinen Oude Geuze

Droomin uumenista löytyy monipuolinen puisten käymisastioiden arsenaali, johon kuuluu kivana yksityiskohtana mm. toimintansa lopettaneen italialaisviinitilan jäämistöä. Astiakoot alkavat parista sadasta litrasta jatkuen viisinumeroisiin lukemiin. Panimon tämänhetkinen vuosituotanto liikkuu 300 000 – 400 000 litran välillä, minkä arvioidaan kattavan vain seitsemäsosa todellisesta kysynnästä.

Omasta tuotannosta huolimatta Lindemansin ja Boonin lambiceja saatetaan vieläkin käyttää, mutta myös 100% omaakin tuotantoa esitteleviä sekoituksia löytyy. Pienen koelschipin asennus myös Lotiin on ollut harkinnassa, sillä panimoväkeä askarruttaisi testata Senne-joen välittömän läheisyyden vaikutusta Beerselissä keitetyn vierteen kehittymiseen. Hallimainen Lambic-o-Droom ei ehkä hengi sitä ikiaikaisen lambicpanimon tunnelmaa, mutta lienee silti houkutteleva vierailukohde ihan jo Brysselissäkin kävijälle. Junamatka Lotin asemalle ei kovin kauaa kestä ja paikanpäällä on suora näköyhteys tynnyrivarastoon sekä muihin toimintoihin.

Oude Geuzen valmistuksessa käytetään jopa 10-20 vuotta vanhoja Challenger- ja Hallertauer Mittelfruh –humalia. Se on yksi panimon vanhimmista, edelleen valmistettavista tuotteista ja jopa vuodelta 1959 periytyvien erien äärellä kerrotaan lähimenneisyydessäkin istutun.

Valmistuksessa käytettävä vierre koostetaan sekä panimon omista että Boonilla ja Lindemansilla tehdyistä lambiceristä sekoittaen. Jokainen erä saattaa olla hieman erilainen ja kustakin pääsee jollain muotoa perille mm. linkin takaa löytyvän listan avulla. Oma pulloni on tuota 04/18/2017 –erää, josta taulukko kertoo seuraavaa:

30th blend of the 2016-2017 season. This particular geuze is blended from lambic aged and matured in 6 different barrels origination from 8 different brews.

---

Samea, kauniin keltainen, hieman oranssisävyinenkin olut erittäin kestävällä vaahdolla kruunattuna. Tuoksu on herkullinen, elegantti ja tyylikäs. Viljavassa, kuivan vehnävässä tuoksussa on hyvä lataus viheromanaista, viinietikkaista ja jopa sitrussävyistä happamuutta. Sopuisa tallimaisuus tukee kokonaisuutta ja tässä jos missä tasapaino ja tyylikkyys on saatu samaan pakettiin.

Ja maku hyväilee tuoksusta käyttämiäni sanapareja. Viheromainen kirpeys on varsin pontevasti esillä. Se kätkee alleen syvempää, tammistakin viinietikkaisuutta, selvempää brettaloimea ja kevyttä mausteisuutta. Vaalea, keskirunsas mallaspuoli on osin raa’an tuntuista, kuivaa ja viljavaa, mutta samalla hieman pehmeää. Pitkä jälkimaku kipristää suuta, kuin autiotalon pihapuun syömäkelvottoman happamat omenat. Valkoviini ja kirpakka siideri ovatkin läheisiä mielikuvia makustelun edetessä.

Yksi suosikeistani...

Pisteet: 41/50

---

Geuze #13:

Oud Beersel Oude Geuze Vieille

Brouwerij Oud Beersel, Beersel

Panimo perustettu: 1882

Vuoden verran naapuripanimo 3 Fonteinenia varttuneempi Oud Beersel on yksi niistä lambicvalmistajista, joiden tuotteita on Alkossakin viime aikoina nähty. Esittelyyn päätynyt perusvarma Oude Geuze Vieillekin on tuttu jo useamman kohtaamisen voimin ja aika helposti yhytettävissä myös verkkopuotien listoilta.

Oud Beerselin tarina alkaa vuodesta 1882, jolloin talvet naapurikylän Brouwerij De Kroonilla työskennellyt Henri Vandervelden päätti rakentaa oman panimon. De Kroonilta saatu arvokas oppi lambicin valmistuksesta ohjasi myös oman panimon toimintaa ja kulki suvun mukana aina 2000-luvun alkuun saakka.

Henrin poika Egidius meni naimisiin paikallisen kyläkauppaa ja omaa lambicsekoitettaan myyvää kahvilaa pitävän Jeromius Hofmansin tyttären, Catharinan kanssa. Avioliiton myötä tapahtuneet muutokset jäävät ristiriitaisten lähteiden vuoksi itseltäni hieman hämärän peittoon, mutta ilmeisesti Egidius perusti Hofmansien sukutilalle oman panimon, hänen veljensä Pierren jatkaessa isän panimotoimintaa alkuperäisillä sijoillaan. Egidius on kuitenkin se tarinan juonne, mistä Oud Beersel on meidän päiviin saakka kehittynyt.

Egidiuksen panimo ei ollut varsinainen lambicin valmistaja, vaan sen oluet olivat pitkälti lambicinkaltaisia tuotoksia. Tietoa ei avata sen seikkaperäisemmin, mutta lähivuosina suosiota suuresti kasvattaneiden, makeutettujen lambicien rintaman kärkijoukoissa seisominen antanee vinkkiä Egidiuksen toimista. Häntä pidetään yhtenä ”limulambicien” pioneereista ja panimo olikin ensimmäinen, joka julkaisi kruunukorkitetun, pastoröidyn ja makeutetun kriekin vuonna 1930.

Perinteistä lambicia Egidius valmisti vasta hieman ennen toista maailman sotaa, joka aiheutti kuitenkin seisokin tuotantoon. Vehnää kun ei miehittäjien toimesta sallittu oluen valmistukseen käytettävän. Koko toimintaa ei kuitenkaan tarvinnut ajaa alas, vaan tuotantoa painotettiin miedompiin oluisiin, joiden raaka-aineena käytettiin mm. jauhettua ja kuivattua sokerijuurikasta.

Egidus menehtyi melko nuorena ja hänen poikansa Henri II jatkoi panimon toimintaa vuodesta 1953 lähtien. Hän oli valmistunut Institut National des Industries de Fermentationista viisi vuotta aikaisemmin ja hallitsi jo jonkinasteiset panimotoiminnan perusteet isänsä saappaisiin astuessaan. Henri II:n johdolla tuotantoa lähdettiinkin välittömästi kasvattamaan ja varsin pian tehokkuus oli nostettu tasolle, jollaisena se säilyi aina vuoteen 2002 saakka eli 50 000 litraan/vuosi.

Henri II antoi panimolle myös sen nykyisen nimen, Oud Beerselin. Myös lambicin valmistus palautui Henri II:n myötä ohjelmistoon ja vuonna 1973 koko panimosta tehtiin ensimmäinen elävä lambicmuseo. Vaikka panimo oli aikanaan ensimmäinen limulambic-tuotannon aloittunut toimija, oli se 80-luvulle tultaessa myös yksi ensimmäisistä sakariinin käytöstä luopuneista panimoista. 

Tuotanto painottuikin Oude Geuzen ja Oude Kriekin valmistukseen, mutta vanhalla (1938) kalustolla tapahtunut pullotus nousi ajan mittaan kynnyskysymykseksi. Koska uuteen pullotuslinjaan ei ollut taloudellisesti kannatavaa sijoittaa, siirrettiin pullotusvastuu – kenenkäs muunkaan kontolle, kuin – Boonille vuodesta 1988 lähtien*. Boon oli Henri II:lle tuttu jo aikaisemman yhteistyön pohjalta, sillä panimot olivat tehneet yhteistyötä mm. raaka-ainehankintojen muodossa.

Vuonna 1991 vetovastuun panimosta otti veljenpoika Danny Draps. Aika ennen uusimman nousukauden laaja-alaisemapaa alkuvaihetta oli lambictaloudellisesti haastava, eikä uusi, nuori isäntä saanut tuotantoa haluttuun nousuun. Pullotuksen ohella myös itse oluen valmistus siirrettiin Boonille, Oud Beersellin keskittyessä kypsytys- ja sekoitustoimintaan.

Henri II:n levolliset eläkepäivät keskeytyivät vuonna 2002, kun Danny päätti vaihtaa alaa ja sulki Oud Beerselin kokonaisuudessaan. Boon astui tässäkin kohtaa kuvioihin ja hankki Oud Beerselin lambicvarastot itselleen, myyden ne eteenpäin Oud Beerselin merkin alla. Samaan aikaan Henri II aloitti mahdollisten toiminnan jatkajien kartoituksen ja yritys kantoikin hedelmää. Kaverukset Gert Christiaens ja Roland De Bus avasivat panimon ovet vuonna 2005, joskin De Bus jättäytyi sivuun jo kahden vuoden kuluttua.

Toiminta kuitekin jatkui Christiaensin vetämänä ja menetelmät noudattavat jo Dannyn ylläpitämää kaavaa: lambic valmistetaan Boonilla Oud Beerselin vanhojen reseptien pohjalta, kuljetaan omalle panimolle kypsytettäväksi ja sekoitettavaksi ennen palauttamista Boonin pullotuslinjastolle. Oud Beersel käyttää vain omiin resepteihinsä perustuvia lambiceriä, eikä lisää joukkoon muiden valmistajien, kuten Girardinin tai Lindemansin tuotoksia**.

*= tosin Boonin tarinoissa pullotuksen siirtymävuodeksi annetaan vasta 1996. Käyttämäni määre on kuitenkin poimittu Oud Beerselin omasta historiikistä.

**= Boonin tietojen yhteydestä löytyy mainintoja, joiden mukaan Oud Beersel käyttäisi ainakin Boonin lambiceja, ehkä joidenkin muidenkinkin, mutten osaa satavarmaksi kuinka tämä nykyisin todellisuudessa menee.

Oud Beersel Oude Geuze Vieille

Oude Geuzen ja Oude Kriekin ohella panimolta löytyy myös muutamia muita lambiceja ja oluita sekä niiden sekoituksia. Kokonaisuudessaan sen vuosituotanto on noin 105 000 litraa, josta puolet tulee mm. kahden ”tavallisen” oluen sekä lambicpohjaisen sour alen valmistuttamisesta. Bersalis-oluet valmistetaan Brouwerij Huyghellä ja Bersalis Sourblendissä käytetty lambic on luonnollisesti oman panimon kypsyttämää. Bzart-lambicsarja taasen yhdistelee kuohujuomista tuttua Méthode Traditionnelle -menetelmää sekä spontaanikäymistä.

Tämän olutsarjan täydentämiseen ei tietty muuta vaihtoehtoa ole kuin kaunis ja miellyttävä Oude Geuze Vieille. Eri-ikäisistä eristä sekoitettu geuze sisältää nuorta, alle vuoden ikäistä sekä kaksi ja kolme vuotta kypsyneitä lambiceriä. Ja on tosiaan yksi omista suosikeistani, vaikkei ehkä se kaikkein tyylikkäin ja runsain aina olekaan. Lukaisin läpi kolme ja puoli vuotta vanhan arvioni oluesta todeten, että mitäpä tähän enää lisäämään:

---

Oranssinen, hieman samea ja valkeavaahtoinen nautintojuoma. Tuoksultaan reilun hapan vihreän omenaisella ja sitrusmaisen raa’alla tavalla. Muutoinkin varsin hedelmäisen hapan, osin valkoviinimäinenkin. Hiven tallia, rehdimpää maanläheisyyttä sekä vaaleaa nahkaa. Pirteä, vaalea ja toimiva.

Maultaan tuoksun kopio, ehkä hieman enemmän fruktoosista kaikua henkivä. Reilusti hapanta menoa ronskin sitrusmaisella, varsin tuoreen omenaisella rutistuksella. Nahkaa, häipyvää tallia sekä muutoin happaman kuivaan kirjoon makeutta tuovaa, vienon kajastuksen tasolle jäävää hedelmäisyyttä. Kirpeä, alkeellisen vehnäinen, virkistävä ja arvokas. Lopetukseltaan kuivan valkoviinimäinen, sitrusvivahteisen kirpakka…

Suoraviivainen, kirpakan hapan ja varsin maistuva gueuze. Ehkei se laajuudellaan iskevin mutta varsin hyväntasoinen kuitenkin.

Pisteet: 38/50