Dekoninck ja Moriau, kaksi Frank Boonin suojiinsa ottamaa,
jo sammunutta lambic-brändiä. Boon on tosiaan eräänlainen lajin kantava voima,
joka on yhteistyön ja apunsa voimin edesauttanut pienempien pinnalla pysymistä
perustamisensa jälkeen. Se myös jatkaa kahden jo tiensä päättäneen lambicvalmistajan oluiden matkaa, mikä on minusta varsin kunnioitettavaa ja
yrityksestä maalautuneeseen mielikuvaan sopivaa.
Geuze #6:
Dekoninck (Oude) Gueuze
 |
De Koninck & Gebroeders, Dworp / Brouwerij F. Boon, Lembeek6,0% |
Dekoninckin toiminta loppui usean muun panimon kohtaloksi
koituneen 70-luvun lopulla. Vuoteen 1977 päättyvän tarinan jälkeen Dekoninck
Gueuze ja Kriek jatkoivat tarinaansa Brouwerij De Neven toimesta, kunnes
Brouwerij Boon otti ne siipiensä suojiin heti tuotantonsa alkuvaiheilla vuonna 1992.
Liekö tämä sattumaa vai ei, sillä vuotta aikaisemmin De
Neven omistajuus siirtyi Frank Boonin isosedän, lagermies Raymond Boonin
aiemmin toimaroiman Interbrewin (myöhemmin InBev) huostaan. Tuo tarinahan päättyy
lopulta odotetun surullisesti eli De Neven toiminta ajettiin alas 1994
Interbrewn jatkaessa maailman valloitusta ja kasvua kohti nykyistä olomuotoaan:
Anheuser-Busch InBev'tä, maailman suurinta panimoyhtiötä.
Lambicalueella etäisyydet pysyvät melko maltillisina ja tänä
päivänä Dekoninckin nimeä kantavat perinneoluet valmistuvat vain noin kymmenen
kilometrin päässä alkuperäisiltä sijoilta - tois puol jokke kuitenniin.
 |
| Dekoninck (Oude) Gueuz |
Oranssihtava, samea ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on
tallimainen, hieman lääkemäinen ja viheromenaisen hapan. Taustalta löytyy
tammea, vaaleaa hedelmää ja yrttiä. Ihan jees, ei ehkä kaikkein kutsuvin aromi
kuitenkaan.
Maku on samaa tasoa, ihan jees. Viheromenaa, mukavaa
tallifunkkia, vaaleaa rypälemäisyyttä mutta myös tuoksuakin kalvannutta
lääkemäistä tunkkaisuutta. Voimakasta se ei ole, mutta oman piirteensä se
tunnelman kumminkin heijastaa.
Pienikuplaiset hiilihapot ovat melko miedolla tasolla, mikä
osaltaan mahdollistaa tälle geuzelle mukavan pyöreän, joskin kokonaisuutta
turhaksi tasapaksumpaan suuntaan vievän suutuntuman. Makua ja luonnetta ei ole
riittävästi, jotta tuo saataisiin hyödynnettyä.
Ihan OK, mutten tätä ehkä ensimmäisenä vaihtoehtona geuzejen
joukosta lasiini valitsisi.
Pisteet: 32/50
---
---
Geuze #7:
Moriau Oude Geuze Vieille
 |
Brasserie Moriau, Sint-Pieters-Leeuw / Brouwerij F. Boon, Lembeek7,0% |
Moriau on sadan vuoden historiallaan ihan kohtalaisen pitkän
linjan tekijä lambicsekoittajien keskuudessa. Johannes Moriaun vuonna 1880
perustama yritys siirtyi ajan mittaan isältä pojalle ja sen johdossa ehti täyden
vuosisadan aikana vaikuttamaan neljä Moriau sukupolvea. Sekoittamo sulki ovensa
vuonna 1981. Syy oli sama kuin monien muidenkin 1960-luvun jälkeen pillit
pussiin pistäneiden toimijoiden kohdalla: lambicin suosiota söi niin markkinat
vallanneen Pilsin kuin makeiden virvoistusjuomien ja sekoitusten kasvava kysyntä.
Moriaun tarina ei vielä kuitenkaan tyystin tähän tyssännyt,
vaan sekoittelua jatkettiin reilun kymmenen vuoden ajan sekotustarpeita
aiemmin toimittaneen De Neven huomassa. De Neve kuitenkin kuopattiin sen
omistaneen Belle Vuen yhdistyessä osaksi Interbrew-konsernia, mikä tiesi
Moriaun fyysisen läsnäolon loppumista. Boon teki kuitenkin kulttuuriteon ja
jatkoi Moriaun tarinaa tästä eteenpäin, aivan kuten saman kohtalon kokeneen
Dekonckin kohdallakin.
Panimonsa alasajon jälkeen Moriaun suku piti myös Herbeg
Moriau –nimistä kahvilaa, mitä myös edelleen jatkunut lambicin valmistus De
Nevellä ja Boonilla palveli. Kahvilan kuitenkin lopetettiin vuonna 2013.
Irrallisena nippelitietona kerrottakoon, että Moriaun vanhaa
panimorakennusta asutti myöhemmässä vaiheessa Bernard Leboucq'n peustama St.
Peter's Brewery. Leboucqhan tunnetaan nykyisin toisena Brasserie De La Sennen
perustajista. Ei tällä mitään tekemistä nyt esiteltävän oluen kanssa ole, mutta
tulipahan sekin nyt tietoon saatettua.
 |
| Moriau Oude Geuze Vieille |
Moriau Geuzen runkona toimii kaksi vuotta kypsynyt lambic,
jonka joukkoon lisätään juuri ennen pullotusta pieni määrä nuorta, käymistä
vielä jatkavaa lambicia. Nuori lambic näet sisältää käymiskelposia sokereita,
joiden käymisen myötä pullote saa siihen kuuluvat hiilihapponsa.
---
Kaunis, aprikoosisen keltainen, syväsävyinen ja
pienikuplaisen, todella pehmeän ja kestävän vaahdon kruunaama olut.
Tuoksu on kirpeän hedelmäinen, vaalea, kuivan olkinen,
hennon tallimainen, viheromenainen ja kuivan valkoviinimäinen. Hieman nahkean
hikinen taustatuntu, eli rehtiä ja toimivaa tavaraa.
Maku on hyvä. Perustoimiva geuze, ei paras, mutta sellainen,
minkä mieluusti lasiinsa ottaisi. Viheromenaista kirpeyttä, kuivaa valkoviiniä,
vaalean kirpeää hedelmää ja hikistä tallia, mutta myös tunnelmaa pehmentävää
pyöreyttä. Lopussa on aika napakkaa sitrus-omena-viinietikka -happamuutta, joka
kyllä toimii rauhallisemman alun jälkeen hienosti.
Pisteet: 37/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti