Ennen yhteenvetoa esitellään vielä kaksi varsin eri-ikäistä
lambicsekoittamoa: vuonna 2009 perustettu Gueuzerie Tilquin sekä varttuneempi,
vuonna 1896 lambictaipaleensa aloittunut Hanssens Artisanaal. Kaksi saman asian
äärellä olevaa, kahdelta eri vuosituhannelta tulevaa toimijaa. Aloitetaan tällä
kertaa nuoremmasta.
Geuze #14:
Tilquin Oude Gueuze à l'Ancienne
 |
Gueuzerie Tilquin, Rebecq-Rognon7,0%Panimo perustettu: 2009 |
Pierre Tilquinin vuonna 2009 perustama lambicsekoittamo oli
tämän vuosituhannen ensimmäinen täysin uusi lambicyritys. Edellinen uusi
sekoittamo, De Cam, aloitti toimintansa 1997. Tilquin on myös ainoa Wallonian
puolella vaikuttava sekoittamo, joskin matkaa Flandersin rajalle kertyy alle
kilometrin verran.
Ensimmäiset tuotokset, Oude Gueuze Tilquin à L'Ancienne ja
hanasta laskettu Gueuze Tilquin tulivat myyntiin kesällä 2011. Tilquin
sekoittaa tuotteensa tuttuun tapaan yksi-, kaksi- ja kolmevuotiaista
lambiceista, jotka hankitaan Boonilta, Lindemansilta, Girardinilta sekä
Cantillonilta. Ensimmäiset erät oli tosin koostettu vuoden ja kahden ikäisistä
eristä, mutta muutoin kaava tuntuu vakioituneen kolmeportaiseen blendiin.
Talvella 2012 alkoi myös hedelmöityjen lambicien myynti, kun
Oude Quetsche Tilquin à L'Ancienne tuli markkinoille. Jo sen toinen erä kaupattiin
pääasiassa maan rajojen ulkopuolelle, mikä kertoo paljon sekottamon liiketoiminnan aikeista. Perinteisemmistä lambicin valmistajista
poiketen, Tilquinin katseet onkin suunnattu vahvasti vientiin, eritoten rahakkaille
Amerikan markkinoille. 2015 nimittäin
uutisoitiin, että jopa 75% tuotannosta olisi suunnattu vientiin. Tästä määrästä
lähes puolet oli suunnattu yksinomaan Pohjois-Amerikkaan. Ei siis liene ihme,
että sain ensikosketukseni nuoren panimon tuotteisiin jo 2013 kesällä,
kuopiolaisen olutravintolan terassilla istuskellen.
 |
| Tilquin Oude Gueuze à l'Ancienne |
Tuotantokapasiteettia laajennettiin useamman terästankin
voimin 2017. Panostuksen myötä samana vuonna esiteltyjen, kokeellisten hedelmälambicien
määrä tulee kasvamaan.
Oude Gueuze à l'Ancienne on tosiaan sekoitus Boonin,
Lindemansin, Girardinin ja Cantillonin lambiceja. Yleensä noin puolet koostumuksesta
on nuorta, vuoden ikäistä erää, 30% kaksivuotiasta ja loput 20% kolmevuotiasta
lambicia. Olut oli myös panimon ensimmäinen markkinoilla laskettu tuote.
Viisi vuotta sitten tapahtunut ensitapaaminen jätti hieman
kolkon, joskin toiveikkaan kuvan uuden
toimijan tekemisistä, mutta tällä kertaa täytyy sanoa, että aletaan olemaan
vakaasti oikealla tiellä. Liekö kehitys lähtöisin panimosta vaiko maistajan
kypsymisestä. Hyvää on joka tapauksessa.
---
Oranssihtavan keltainen, sameanlainen Lambic valkealla
vaahdolla. Pirteä tuoksu on kaunista nuuhkittavaa. Raikasta viheromenaa,
sitrusta ja vaalean valkoviinimäistä pirskahtelevuutfa, balsamicomaista tuntua
ja tallimaista funkkista. On hieno!
Maku, se on elegantti. Kirpeän viheromenainen, tamminen ja
tallinen. Kepeää sitrusta, valkoviinimäistä hedelmää, kevyttä makeutta, kuivaa
mausteisuutta. Äärimmäisen tasapainoinen ja linjakas, hemmetin hieno olut.
Pisteet: 39/50
---
Geuze #15:
Hanssens Oude Gueuze
 |
Hanssens Artisanaal bvba, Dworp6,0%Panimo perustettu: 1896 |
Sarjan viimeisenä esitellään ”hieman” edellistä iäkkäämpi
sekoittaja eli Hanssens, joka luonnollisesti kuuluu kapeaksi käyneen
sekoittamojoukkion perinteikkäämpään puoliskoon. Sen nykymuotoinen tarina alkaa
vuodesta 1896, joskin historiaa löytyy pidemmänkin ajan takaa. Ja täytyy sanoa,
että Hanssensin muotoutumiseen vaikuttaneen juonen traagiset, paikoin myös saippuaoopperamaiset
piirteet luovat hieman erilaisen kasvutarinan sopuisasti sukupolvesta toiseen
periytyneiden kollegoiden joukkoon.
Nykymuotoinen Hanssens Artisanaal pohjautuu eräällä tapaa
Het Hooghuys –nimiseen sukupanimoon, joka toimi Van Hemelrijkin tilalla. Sen
toiminta pohjautui alun perin paikallisten maalaisoluiden valmistukseen, mutta
myöhemmin myös lambic astui kuvioihin. Ja niin teki myös nimi Hanssens – aluksi
hyvässä, sitten ei enää ehkä niin hyvässä mielessä.
Ensimmäiset vuosikymmenet Hanssensien ja Van Hemelrijkien
välillä sujuvat auvoisasti. Matka saa alkunsa, kun Van Hemelrijkien poika Petrus
avioitui Joanna Maria Hanssensin kanssa vuonna 1837. Panimo aloittaa myös
lambicin teon vuonna 1971 ja myöhemmin toiminta siirtyi Petruksen ja
Joannan pojan, Jozef Van Hemelrijkin, haltuun. Jozef kuitenkin sairastuu peruuttamattomasti
suht nuorella iällä ja luovuttaa panimon toiminnan väliaikaisesti serkkunsa Bartholomé
Hanssensin hoidettavaksi 1888. Barthin on määrä jatkaa panimon peräsimessä,
kunnes Jozef jälkikasvu on kyllin kypsää jatkamaan sukuyrityksen toimintaa. Aiheesta
sorvattiin jopa virallinen, yhdeksänvuotinen vuokrasopimus.
Serkkupoikapa ei lopulta ollutkaan halukas luopumaan
menestyvän panimon vallasta, mikä tietenkin nosti suvun sisäisen kyräilyn
voimiinsa. Loppujen lopuksi Bartholomé
sai virallisesti kenkää ja hän joutui etsimään itselleen paikan, jonne voisi perustaa
oman panimonsa. Tästä teiden erkanemisesta alkaa myös Hanssens Artisanaaliksi
lopulta nimettävän sekoittamon tarina.
On hieman epäselvää, kuinka aktiivista Bartholomén vetämän Het
Hooghuysin lambictuotanto lopulta oli ollut, sillä on arveltu, ettei hänellä
ollut lainkaan käytännön kokemusta lambicvalmistuksesta tai sekoituksesta aloittaessaan
omaa yritystään. Onkin esitetty arvio, että Hanssens valmisti ensimmäiseen
maailmansotaan saakka lähinnä paikallista, ruskeaa pöytäolutta, Waalschen
Bruyneniä.
Miehityksen aikana valtaosa panimon kuparisesta välineistöstä
lähti saksalaisten matkaan, mikä ajoi Bartholomén pakkotilanteeseen. Uusien
laitteistojen hankkimisen sijaan hän aloitti lambicvierteen ostamisen,
kypsytyksen ja sekoittamisen.
Jalon ammattisuuntauksen ylevöittämänä Bartholomésta tuli
myös Dworpin pormestari (1914-1927) ja hän sai myös neljä lasta toisesta
avioliitostaan. Nuorempi poika Theo lähti isänsä oppiin jo 14-vuotiaana,
Barthin sairastuttua äkillisesti. Nuori Theo sai opastusta myös arvostetulta naapuripanimolta
Winderickxiltä ja lopulta hän oli valmis jatkamaan isänsä työtä tämän
menehdyttyä 1928 – Theo oli tuolloin vasta 19-vuotias. Hän avioitui muutamaa vuotta myöhemmin Rosa
Vastiaun kanssa, minkä myötä panimon tynnyreistäkin löytyy merkintä THV.
Kuten alueen sekoittajat yleisestikin, myös Theo käytti
sekoitteissaan lambicia Van Haelenilta (suljettu 1957), Van Haelen-Cochelta
(suljettu 1968), La Fleur d’Orilta (suljettu 1969), Timmermansilta sekä oppia
antaneelta Winderickxilta (suljettu 1969). Toista maailmansotaa seuranneina
aikoina kävi kuitenkin valtava kato lambicvalmistajienkin keskuudessa ja
1960-luvulla jatkuneen harvennuksen myötä panimo siirtyi Lindemansin ja Giradinin
asiakkaaksi.
Theon ja Rosan poika Jean Hanssens siirtyi yrityksen johtoon
vuonna 1974. Tiettävästi sekoittamon listoilta löytyi tätä ennen useampaakin
erilaista pullotetta, mutta Jean päätti keskittyä ainoastaan geuzen ja kriekin
tekoon lambicmarkkinoiden kaventuessa 70- ja 80-luvuilla. “De guis is kapot” –
geuze oli kuollut. Toiminta kuitenkin jatkui ja 90-luvun aikana sekoituslinja
muodostui nykyisen kaltaiseksi, kun Lindemansin ja Girardinin ohella myös Boon
alkoi toimittamaan lambicia Hanssensille.
 |
| Hanssens Oude Gueuze |
Jeanin oli aika jäädä eläkkeelle vuonna 1997 ja vuoro
siirtyi suvussa seuraavalle, joskaan ei suoranaisesti Jeanin tahdon mukaisesti.
Hänellä ja Julienne De Wulfilla oli kyllä kaksi lasta, tytär Sidy ja poika
Theo, mutta kummallekaan ei oltu opetettu sekoittamisen jaloa taitoa. Näin
ollen Jean ei nähnyt yritykselle olevan luontaista jatkajaa, vaan päätyi
valmistelemaan Hanssensin nimen poistumista lambicvalmistuksen tieltä.
Sidy miehineen oli kuitenkin toista mieltä ja päätti jatkaa
toimintaa. Yrityksen nimi muuntui muotoon Hanssens Artisanaal bvba, eikä valoja
tarvinnut vielä sammuttaa. Pienen kokonsa vuoksi pariskunta pyörittää
sekoittamoa päivätyönsä ohella ja se keskittyy tyystin perinteisten, aitojen
lambicien valmistukseen.
Hanssensin Oude Gueuze on tosiaan sekoitus Boonin,
Girardinin ja Lindemansin kautta ostettuja lambiceja. Se on myös panimon
vanhin, edelleen valmistuksessa oleva tuote. Hanssenssin tuotteita en ole
aiemmin päässyt maistamaankaan, joten juttusarja onkin kiva lopettaa muutaman
tutun ja turvallisen tuotteen jälkeen ennalta tuntemattoman tuttavuuden voimin.
---
Samea, kauniin kellertävä, hivenen punastuvakin väri. Tuoksu
raikas, pirteä ja puhutteleva. Tyylikäs, alusta loppuun. Valkoviinimäistä
marjaisuutta, sitrusta ja tallia, vaaleaa hedelmääkin. Luonnetta tulee lisää
viinietikkaisesta tunnelmasta ja kyllähän tämä hienolta vaikuttaa.
Harhaan ei astuta maussakaan. Tuoksu napakampi happamuuden
suhteen eli paljon viheromenaa, sitrusta ja viinietikkaa. Tallimaisuus tukee
tuota puolta hyvin ja souria tarjoilee myös vaalean marjaisa,
valkoviinimäinenkin osasto. Vaalea hedelmäisyys tuo taustalle omaa väriään,
mallaspohja vaikuttaa vaalealta ja viljavalta, lopussa on hienoista
pippurimausteisuutta ja kuivayrttiä. Jälkimaku jatkaa suun nipistelyä ja
kyllähän tämä lajityypin parempaan päähän heittämällä asettuu.
Ei erheitä, ei valituksen sijaa, puhdasta nautintoa.
Pisteet: 41/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti