maanantai 15. huhtikuuta 2019

Oodi Geuzelle, osa 7: Tilquin Oude Gueuze à l'Ancienne & Hanssens Oude Gueuze


Ennen yhteenvetoa esitellään vielä kaksi varsin eri-ikäistä lambicsekoittamoa: vuonna 2009 perustettu Gueuzerie Tilquin sekä varttuneempi, vuonna 1896 lambictaipaleensa aloittunut Hanssens Artisanaal. Kaksi saman asian äärellä olevaa, kahdelta eri vuosituhannelta tulevaa toimijaa. Aloitetaan tällä kertaa nuoremmasta.

Geuze #14:

Tilquin Oude Gueuze à l'Ancienne

Gueuzerie Tilquin, Rebecq-Rognon

7,0%

Panimo perustettu: 2009

Pierre Tilquinin vuonna 2009 perustama lambicsekoittamo oli tämän vuosituhannen ensimmäinen täysin uusi lambicyritys. Edellinen uusi sekoittamo, De Cam, aloitti toimintansa 1997. Tilquin on myös ainoa Wallonian puolella vaikuttava sekoittamo, joskin matkaa Flandersin rajalle kertyy alle kilometrin verran.

Ensimmäiset tuotokset, Oude Gueuze Tilquin à L'Ancienne ja hanasta laskettu Gueuze Tilquin tulivat myyntiin kesällä 2011. Tilquin sekoittaa tuotteensa tuttuun tapaan yksi-, kaksi- ja kolmevuotiaista lambiceista, jotka hankitaan Boonilta, Lindemansilta, Girardinilta sekä Cantillonilta. Ensimmäiset erät oli tosin koostettu vuoden ja kahden ikäisistä eristä, mutta muutoin kaava tuntuu vakioituneen kolmeportaiseen blendiin.

Talvella 2012 alkoi myös hedelmöityjen lambicien myynti, kun Oude Quetsche Tilquin à L'Ancienne tuli markkinoille. Jo sen toinen erä kaupattiin pääasiassa maan rajojen ulkopuolelle, mikä kertoo paljon sekottamon liiketoiminnan aikeista. Perinteisemmistä lambicin valmistajista poiketen, Tilquinin katseet onkin suunnattu vahvasti vientiin, eritoten rahakkaille Amerikan markkinoille.  2015 nimittäin uutisoitiin, että jopa 75% tuotannosta olisi suunnattu vientiin. Tästä määrästä lähes puolet oli suunnattu yksinomaan Pohjois-Amerikkaan. Ei siis liene ihme, että sain ensikosketukseni nuoren panimon tuotteisiin jo 2013 kesällä, kuopiolaisen olutravintolan terassilla istuskellen.

Tilquin Oude Gueuze à l'Ancienne
Tuotantokapasiteettia laajennettiin useamman terästankin voimin 2017. Panostuksen myötä samana vuonna esiteltyjen, kokeellisten hedelmälambicien määrä tulee kasvamaan.

Oude Gueuze à l'Ancienne on tosiaan sekoitus Boonin, Lindemansin, Girardinin ja Cantillonin lambiceja. Yleensä noin puolet koostumuksesta on nuorta, vuoden ikäistä erää, 30% kaksivuotiasta ja loput 20% kolmevuotiasta lambicia. Olut oli myös panimon ensimmäinen markkinoilla laskettu tuote.

Viisi vuotta sitten tapahtunut ensitapaaminen jätti hieman kolkon, joskin toiveikkaan  kuvan uuden toimijan tekemisistä, mutta tällä kertaa täytyy sanoa, että aletaan olemaan vakaasti oikealla tiellä. Liekö kehitys lähtöisin panimosta vaiko maistajan kypsymisestä. Hyvää on joka tapauksessa.

---

Oranssihtavan keltainen, sameanlainen Lambic valkealla vaahdolla. Pirteä tuoksu on kaunista nuuhkittavaa. Raikasta viheromenaa, sitrusta ja vaalean valkoviinimäistä pirskahtelevuutfa, balsamicomaista tuntua ja tallimaista funkkista. On hieno!

Maku, se on elegantti. Kirpeän viheromenainen, tamminen ja tallinen. Kepeää sitrusta, valkoviinimäistä hedelmää, kevyttä makeutta, kuivaa mausteisuutta. Äärimmäisen tasapainoinen ja linjakas, hemmetin hieno olut.

Pisteet: 39/50

---

Geuze #15:

Hanssens Oude Gueuze

Hanssens Artisanaal bvba, Dworp

6,0%

Panimo perustettu: 1896

Sarjan viimeisenä esitellään ”hieman” edellistä iäkkäämpi sekoittaja eli Hanssens, joka luonnollisesti kuuluu kapeaksi käyneen sekoittamojoukkion perinteikkäämpään puoliskoon. Sen nykymuotoinen tarina alkaa vuodesta 1896, joskin historiaa löytyy pidemmänkin ajan takaa. Ja täytyy sanoa, että Hanssensin muotoutumiseen vaikuttaneen juonen traagiset, paikoin myös saippuaoopperamaiset piirteet luovat hieman erilaisen kasvutarinan sopuisasti sukupolvesta toiseen periytyneiden kollegoiden joukkoon.

Nykymuotoinen Hanssens Artisanaal pohjautuu eräällä tapaa Het Hooghuys –nimiseen sukupanimoon, joka toimi Van Hemelrijkin tilalla. Sen toiminta pohjautui alun perin paikallisten maalaisoluiden valmistukseen, mutta myöhemmin myös lambic astui kuvioihin. Ja niin teki myös nimi Hanssens – aluksi hyvässä, sitten ei enää ehkä niin hyvässä mielessä.

Ensimmäiset vuosikymmenet Hanssensien ja Van Hemelrijkien välillä sujuvat auvoisasti. Matka saa alkunsa, kun Van Hemelrijkien poika Petrus avioitui Joanna Maria Hanssensin kanssa vuonna 1837. Panimo aloittaa myös lambicin teon vuonna 1971 ja myöhemmin toiminta siirtyi Petruksen ja Joannan pojan, Jozef Van Hemelrijkin, haltuun. Jozef kuitenkin sairastuu peruuttamattomasti suht nuorella iällä ja luovuttaa panimon toiminnan väliaikaisesti serkkunsa Bartholomé Hanssensin hoidettavaksi 1888. Barthin on määrä jatkaa panimon peräsimessä, kunnes Jozef jälkikasvu on kyllin kypsää jatkamaan sukuyrityksen toimintaa. Aiheesta sorvattiin jopa virallinen, yhdeksänvuotinen vuokrasopimus.

Serkkupoikapa ei lopulta ollutkaan halukas luopumaan menestyvän panimon vallasta, mikä tietenkin nosti suvun sisäisen kyräilyn voimiinsa.  Loppujen lopuksi Bartholomé sai virallisesti kenkää ja hän joutui etsimään itselleen paikan, jonne voisi perustaa oman panimonsa. Tästä teiden erkanemisesta alkaa myös Hanssens Artisanaaliksi lopulta nimettävän sekoittamon tarina.

On hieman epäselvää, kuinka aktiivista Bartholomén vetämän Het Hooghuysin lambictuotanto lopulta oli ollut, sillä on arveltu, ettei hänellä ollut lainkaan käytännön kokemusta lambicvalmistuksesta tai sekoituksesta aloittaessaan omaa yritystään. Onkin esitetty arvio, että Hanssens valmisti ensimmäiseen maailmansotaan saakka lähinnä paikallista, ruskeaa pöytäolutta, Waalschen Bruyneniä.

Miehityksen aikana valtaosa panimon kuparisesta välineistöstä lähti saksalaisten matkaan, mikä ajoi Bartholomén pakkotilanteeseen. Uusien laitteistojen hankkimisen sijaan hän aloitti lambicvierteen ostamisen, kypsytyksen ja sekoittamisen.

Jalon ammattisuuntauksen ylevöittämänä Bartholomésta tuli myös Dworpin pormestari (1914-1927) ja hän sai myös neljä lasta toisesta avioliitostaan. Nuorempi poika Theo lähti isänsä oppiin jo 14-vuotiaana, Barthin sairastuttua äkillisesti. Nuori Theo sai opastusta myös arvostetulta naapuripanimolta Winderickxiltä ja lopulta hän oli valmis jatkamaan isänsä työtä tämän menehdyttyä 1928 – Theo oli tuolloin vasta 19-vuotias.  Hän avioitui muutamaa vuotta myöhemmin Rosa Vastiaun kanssa, minkä myötä panimon tynnyreistäkin löytyy merkintä THV.  

Kuten alueen sekoittajat yleisestikin, myös Theo käytti sekoitteissaan lambicia Van Haelenilta (suljettu 1957), Van Haelen-Cochelta (suljettu 1968), La Fleur d’Orilta (suljettu 1969), Timmermansilta sekä oppia antaneelta Winderickxilta (suljettu 1969). Toista maailmansotaa seuranneina aikoina kävi kuitenkin valtava kato lambicvalmistajienkin keskuudessa ja 1960-luvulla jatkuneen harvennuksen myötä panimo siirtyi Lindemansin ja Giradinin asiakkaaksi.

Theon ja Rosan poika Jean Hanssens siirtyi yrityksen johtoon vuonna 1974. Tiettävästi sekoittamon listoilta löytyi tätä ennen useampaakin erilaista pullotetta, mutta Jean päätti keskittyä ainoastaan geuzen ja kriekin tekoon lambicmarkkinoiden kaventuessa 70- ja 80-luvuilla. “De guis is kapot” – geuze oli kuollut. Toiminta kuitenkin jatkui ja 90-luvun aikana sekoituslinja muodostui nykyisen kaltaiseksi, kun Lindemansin ja Girardinin ohella myös Boon alkoi toimittamaan lambicia Hanssensille.

Hanssens Oude Gueuze
Jeanin oli aika jäädä eläkkeelle vuonna 1997 ja vuoro siirtyi suvussa seuraavalle, joskaan ei suoranaisesti Jeanin tahdon mukaisesti. Hänellä ja Julienne De Wulfilla oli kyllä kaksi lasta, tytär Sidy ja poika Theo, mutta kummallekaan ei oltu opetettu sekoittamisen jaloa taitoa. Näin ollen Jean ei nähnyt yritykselle olevan luontaista jatkajaa, vaan päätyi valmistelemaan Hanssensin nimen poistumista lambicvalmistuksen tieltä.

Sidy miehineen oli kuitenkin toista mieltä ja päätti jatkaa toimintaa. Yrityksen nimi muuntui muotoon Hanssens Artisanaal bvba, eikä valoja tarvinnut vielä sammuttaa. Pienen kokonsa vuoksi pariskunta pyörittää sekoittamoa päivätyönsä ohella ja se keskittyy tyystin perinteisten, aitojen lambicien valmistukseen.

Hanssensin Oude Gueuze on tosiaan sekoitus Boonin, Girardinin ja Lindemansin kautta ostettuja lambiceja. Se on myös panimon vanhin, edelleen valmistuksessa oleva tuote. Hanssenssin tuotteita en ole aiemmin päässyt maistamaankaan, joten juttusarja onkin kiva lopettaa muutaman tutun ja turvallisen tuotteen jälkeen ennalta tuntemattoman tuttavuuden voimin.

---

Samea, kauniin kellertävä, hivenen punastuvakin väri. Tuoksu raikas, pirteä ja puhutteleva. Tyylikäs, alusta loppuun. Valkoviinimäistä marjaisuutta, sitrusta ja tallia, vaaleaa hedelmääkin. Luonnetta tulee lisää viinietikkaisesta tunnelmasta ja kyllähän tämä hienolta vaikuttaa.

Harhaan ei astuta maussakaan. Tuoksu napakampi happamuuden suhteen eli paljon viheromenaa, sitrusta ja viinietikkaa. Tallimaisuus tukee tuota puolta hyvin ja souria tarjoilee myös vaalean marjaisa, valkoviinimäinenkin osasto. Vaalea hedelmäisyys tuo taustalle omaa väriään, mallaspohja vaikuttaa vaalealta ja viljavalta, lopussa on hienoista pippurimausteisuutta ja kuivayrttiä. Jälkimaku jatkaa suun nipistelyä ja kyllähän tämä lajityypin parempaan päähän heittämällä asettuu.

Ei erheitä, ei valituksen sijaa, puhdasta nautintoa.

Pisteet: 41/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti