maanantai 11. marraskuuta 2019

Alkon Jouluoluet 2019: Autenrieder Weizen-Bock

Autenrieder Weizen-Bock
Alkon tämänvuotisen jouluoluttarjonnan läpikäynti oli sujuvaa aloittaa itselleni uuden panimotuttavuuden muhkealla Weizenbockilla. Stuttgartin ja Munchenin välimaastossa vaikuttava, pienen kylän keskustassa toimiva Autenriederin ”luostaripanimo” omaa saksalaiseen tyyliin kuuluvasti pitkän historian. Nykyisessä sukuomistuksessa se on kulkenut jo vuodesta 1912 saakka, mutta panimotoiminnan alkuvuodeksi ilmoitetaan vuosi 1650. Oluen valmistusta arvellaan kuitenkin harjoitetun jo ennen Kolmikymmenvuotista sotaa, mutta virallinen alkuleima on kuitenkin ajoitettu vasta sodan jälkeiselle ajalle.

Panimo ei ole pienen maalaiskylän ainut tai suurinkaan työllistäjä, vaan sen lähinaapurissa vaikuttaa useampaakin kokoluokkaa kookkaamman Creator-kattotiilivalmistajan toimipiste. Panimo itsessäänkin on nykyisin jo 1600-lukulaista esikuvaansa modernimpi ja kookkaampi laitos, jolla on nimen velvoittamana hotelli- ja biergarten toimintaa vieressä sijaitsevan Autenriederin luostarin tiluksilla. 1700-luvun alussa rakennettu kivirakennus majoittaa janoisten vieraiden lisäksi myös Saksan suurinta ikonikokoelmaa ja on ainakin kuvamateriaalin perusteella varsin jyhkeä ja komea ilmestys kesäisen kutsuvan biergartenin reunalla.

Taustalla, erillisinä kompleksina pyörivä panimo saa vetensä luostarin puutarhan lähteestä ja oluiden humalointi hoidetaan kokonaisin kävyin – pellettejä tai pulvereita ei Autenriederissä suvaita. Nyt Alkoon tullut Weizen-Bock on tosiaan ensimmäinen olut, mitä panimolta ylipäänsä on tullut vastaan. Se käytetään avoastiassa ja heti ensinuuhkaisusta on selvää, että nyt sukelletaan sinne lajin pehmeämpään, banaanitorttuisempaan päähän ja vieläpä todella syvälle.

Autenrieder Weizen-Bock
Rusehtavankeltainen, samea ja valkean vaahdon korostama olut. Aika komea on ja väri on tosiaan perushefen ja Dunkelweizenin välimaastosta. Tuoksu on pehmeän banaaninen, hedelmätorttuinen, toffeinen ja vastapainoksi kivan yrttinen sekä mausteinen.

Maku on runsas ja lajin hedelmäisempää, toffeisempaa päätä vahvasti tunnustava. Torttua, vaaleahkoa vehnää, kohtalaisesti purevaa yrttisyyttä ja kuivattavaa mausteisuutta, jota voisi olla runsaamminkin kunnon vastaparin aikaansaamiseksi. Suutuntuma on pehmyt, pyöreänlainen ja suupieliä hyväilevä.

Makea, muttei imelä. Talviseen maisemaan aika kivasti istuva kokonaisuus. Vähän pontevampaa humalanrutistusta tai mausteisuuden esiintuloa jään silti hieman kaipailemaan. Pehmeän banaanisesta ja torrumaisen toffeisesta, muhevasta hefemaailmasta enemmän syttyvälle olut lienee jo jonkin sortin unelmien täyttymys. Enkä minäkään tähän lasiin lähde sylkemään. Pienellä lisäsärmällä kyseessä olisi suoranainen herkupala.

Pisteet: 35/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti