 |
| Karjala Rehti Pale Ale |
- Tyyli: American Pale Ale
- Alk.%: 4,3
- Panimo: Hartwall (Royal Unibrew), Lahti, Suomi
Nyt ollaankin sitten ihan rehdisti sen kuuluisan jännän äärellä.
Naapuri nimittäin lykkäsi käteen Hartwallin uutuustuotteen, jota oli
mielenkiinnosta koko lootallisen erehtynyt ostamaan. Yksin olisi kuulemma melko
haasteellista saada kaikkea tuhottua, joten kärsiköön sitten koko naapurusto.
No ei, vakavammin puhuttuna tämä kyllä ihan oikeasti
kiinnosti. Ei sillä, että Hartwall yleensäkään olisi kovinkaan onnistuneesti
lähestynyt vähän enemmän makua olueltaan halajavaa kansanosaa, saati oikeita
olutharrastajia, mutta tietyllä tapaa Karjala-merkin alle kiinnitetty APA kyllä
vähän kutkutteli annillaan. Nuoruudessani tietyllä tapaa leimallinen brändi kun
ei ehkä ensimmäisenä näihin kräftimpiin virityksiin mielikuvissa istuisi. Aika
vahva salkkulager-leima sillä edelleenkin on, joten hieman oluen lähtökohdat
kyllä mietityttivät.
Amerikkalaiset humalat, tyylille ominainen aromihumalan
puraisu ja tinkimätön juotavuus. Näin olutta kuvailee panimo itse. Vahvuutta
4,3% eli perussalkkua kevyempää tavaraa, mikä voi tyylissä olla ihan toimivakin
juttu. Täysmaltainenkin.
Lopputulemahan on kuitenkin vähän sellainen, mitä suht avomielisestä
lähestymisestä huolimatta salaa odottelinkin. Rehdisti kelvoton tuote, jolle en
jaksa nähdä kovinkaan pitkää jatkuvuutta. Normi-Karjalan ystäviäkään tämä
tuskin kosiskelee ja pitäytyisin kyllä itsekin mielummin alkuperäisessä lager-näkemyksessä,
jos olisi pakko valita. Onneksi ei ole.
Yhteenvetona: Älkää kysykö miten, vaan miksi ja ketä varten?
 |
| Karjala Rehti Pale Ale |
Kirkas, vaaleankeltainen ja runsaan vaahdon nostava olut. Tuoksussa
on alkuun rikkiä, joka poistuu onneksi nopeasti. Alta paljastuu kevyen yrttinen
ja paahtoleipäinen tunnelma pienellä pähkinäisyydellä ehkä terästettynä. Aika
erikoinen, tunkkainen ja mainituista, selkeistä vivahteista huolimatta pääosin
pahvisen salkkulagermainen.
Maku ei hivele makuhermoja. Hieman metallia, enemmälti
jotenkin märkää pähkinää. Lopussa purevaa yrttiä, mallaspuolella taas
paahtoleipää ja taustalla, öh... jotain erikoista. Märkää pahvia, aika tunkea
kokonaisuus. Huh, puistattava kokemus. Kuin vähän seissyt bulkkilager, johon on
sekoitettu jotain epämääräistä korostamaan makujen kulmikkuutta. ”Amerikkalaisiksi
humaliksi” en sitä ensimmäisenä kyllä tunnistaisi. Tuttavuutemme jäi kovin
lyhykesi, ei pysty kyllä viimeistelemään….
Jääkööt pisteittä, ei vaan pysty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti