Olutta Tahkolla: Hophaus Tahko ja Tahkon Tislaamo

Tahkon uusi Hophaus ja Tislaamo löytyvät hiihtokeskuksen ytimestä.

Loppuvuoden lyhyt lomajakso tuli vietettyä Tahkon maisemissa, pohjoissavolaiseen luontoon tutustuen. Retkeilyn ja rinnetouhujen lomassa ei kylillä isommin tullut heiluttua, joskin lomakylän uusin vetonaula piti iltakävelyllä käydä kokemassa. Tapahtumakeskukseen oli nimittäin noussut kesän aikana Peeässän, Olvin ja Helsinki Distilling Companyn yhteistuumin hehkeä tislaamoravintola, Hophaus Tahko.

Ravintolan sisältä löytyy myös Tahkon oma tislaamo, HDC:n operoima Tahkon Tislaamo. Hophaus-konsepti taasen on tuttu jo Kuopion keskustassa jonkin aikaa toimineen olutravintolan ansiosta ja Tahkollekin on tarkoitus koostaa koko lomakylän laajin olutvalikoima paikallisuuteen nojaavan tislaamon antimien rinnalle. Ajatus on varsin kannatettava, sillä kovinkaan laajaa valikoimaa ei hiihtokeskuksen tarjonnasta tunnu edelleenkään löytyvän.

Lomakylä eli vielä muutama päivä ennen vuodenvaihdetta jonkinlaista jouluhorrosta, joten Hophausin tunnelmallisella ja melko intiimillä ”pikkupuolella” sai asioida lähes omassa rauhassa. Sokos Hotellin päätyyn rakentunut, puurakenteinen ja suurin lasiseinin varustettu laajennusosakin solisi suhteellisen rauhallista puheenvirtaa, vaikka muutama laskuporukka olikin kokoontunut after skitä viettämään.

Hophaus iltavalaistuksessa. Kuvassa tilavampi ja avarampi "salin" puoli.

Sierra Nevada Pale Ale ja Chimay Blue olivat Hophausin tarjonnan kärkeä.

Järin mittavaksi ei Hophausinkaan olutlistaa voi rehellisyyden nimissä kehua. Parikymmentä hyvin tuttua olutnimikettä kattava tarjonta ei mitään yllättävää esittänyt, joten päädyin perusvarmaan Sierra Nevada Pale Aleen, joka ajoi mutkattomuudessaan pohtimani Chimay Bluen ohi. Tislaamon omaa giniäkin olisi myös ollut jo saatavilla ja olisi varmasti ollut ihan järkevääkin testata, mutta tisleummikkona jätin tilaisuuden nyt käyttämättä. Tokko olisin hyvän päälle sen suuremmin ymmärtänyt ja oluen perässähän tässä taas oltiin.

Asetuin juomani kanssa tyhjään ikkunapöytään, josta avautuu suora näkymä kohti laskettelurinteitä. Mukava ja iltahämyssään myös hyvin tunnelmarikas paikka istahtaa vähän isommallakin porukalla, mutta toimi todistetusti myös omiin ajatuksiin syventymiseen. Itse tislaamon puolelle järjestetään erikseen varattavia kierroksia, mutta juomatehtailua voi seurata myös baaritiskin takaa avautuvan ikkunanäkymän kautta. Myös avaramman ”salin” puolelta löytyy suurehko lasiseinä pannujen taakse.

Näkymä tislaamoon. Myös pienemmän puolen baaritiskin takaa voi kurkistella touhuja.

Nautin sierranevadalaiseni ja päätin kurkistaa vielä Tahkolahden päätyyn, maailmancup-rinteen juuressa palvelevan Kunkun antiin, jossa on viimeksi tullut käytyä kahdeksisen vuotta sitten. Voi siitä olla kauemminkin, mutta muistikuva (ja ravintolan sivujen maininta) ihan mukavasta tarjonnasta mielessäni suuntasin tutustumaan nykymenoon. Suht samaa kaliiberia Kunkunkin tarjonta näytti nyt olevan, joten päätin passata tällä kertaa. Eri tuotteet kuin Hophausissa, mutta Schlenkerla Märzeniä ja Young’s Double Chocolate Stoutia ihmeellisempää ei sielläkään. Meno verrokkia vähän rempseämpi ja äänekkäämpi.

Vinkkejä Tahkon muista olutapajista saa paljastaa allekirjoittaneelle. Maakunnan omien pienpanimoiden esiintyvyys alueen suurimman hiihtokeskuksen tarjonnassa on todella kehnolla tasolla, mutta ainakin Ravintola Rehdistä pitäisi RPS:sää löytyvän. Rehdin kehuttua á la cartea ei ole vielä tullut itse koettua, mutta Tahkon parhaat pizzat sieltä ainakin saa.