Kotiolut: YMIS x HopHunters Huuru DDH New England IPA

YMIS x HopHunters Huuru DDH New England IPA

Vuosi alkoi paikallisten makujen äärellä, kun HopHunters-duon Joona tiputti muutamia kotioluita näytille. Tuoreimillaan ollut Huuru lähtikin testiin jo loppiaisena ja olisi varmaan ollut kärkivalintani ilman tekijöiltä tullutta suositustakin. Huuru kun on tehty yhdessä omaa panimoaan parhaillaan rakentavan YMIS-väen kanssa.

6,6-prosenttisen oluen tyyliksi valikoitui Cascadella, Citralla, Mosaicilla, Amarillolla ja El Doradolla humaloitu NEIPA. Olut on valmistettu Tikkalan kylämaisemissa ja se on pulloteltu vähän ennen joulua. Nautintahetkellä ikää oli kolmisen viikkoa eli aika optimitilanteen äärellä liikuttiin.

Huuru on pakattu sympaattiseen 0,25-litraiseen lääkepulloon, joten valitsin nautintovälineenkin kokoluokan sen mukaan. Jälkikäteen tosin mietin, että olut olisi voinut avautua hieman railakkaammin, jos sen olisi kaadellut vapaammin vähän isompaan (tässä tapauksessa normikokoiseen) maljaan, mutten voinut vastustaa kiusausta.  Nähtäväksi jää, päätyykö kollabo-NEIPA ajan myötä myös kaupalliseen myyntiin, jahka YMIS saa panimonsa kokoon. Potentiaalia ainakin löytyy.

Päätimme tehdä yhdessä oluen Ymiksen tiluksilla. Valinta oluen tyylistä ei ollut vaikea ja reseptikin luonnistui yhteistuumin kuin itsestään. Valitsimme hiivaksi Lallemandin Verdant IPA kuivahiivan, joka on osoittautunut erinomaiseksi hiivaksi. Humalaa on. Tätä kirjoittaessa olut on ollut 3 viikko pullossa eli parhaimmillaan.

YMIS x HopHunters Huuru DDH New England IPA

Hyvin samea, tyyliinmukaisesti haalean vaaleankeltainen ilmestys valkealla vaahdolla. Tuoksu on varsin hyvä. Vaalean trooppisuuden lisäksi esillä on myös tuoretta, mukavaa särmää tuovaa greippisyyttäkin. Ei paljon, mutta se yhtyy hienosti sitruksisempaan tuoreuteen. Hedelmäkirjosta löytyy ainakin passionia, melonia, mandariinia ja mangoa

Maku ei turhia tuoksun sävyjä korjaile. Hyväksi havaittu meno siis jatkuu. Loppuun on tosiaan lyöty vähän särmääkin, mikä NEIPAsta usein jää puuttumaan. Sitrusta löytyy, samoin vaaleaa trooppisuutta tuoksun yhteydessä mainituissa muodoissa. Hedelmäisyys ei nojaa mehukkuuteen, vaan on kuivempaa, aromaattisempaa tyylisuuntaa jälkimakua edeltävää kevyttä mehustuneisuutta lukuunottamatta.

Juotavuus on huipussaan, mutta makumaailman runsaus ei myöskään yllä prosenttien odotuksiin. Minilasilla voi olla hieman osuutta asiaan. Mene ja tiedä. Ollaan kuitenkin aikalailla optimilukemissa, joten vähän enemmänkin makua voisi mukaan ahtaa. Mutta. Hyvää Huuruahan tämä on ja söpö pikkupullo jää auttamatta liian pieneksi.