sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Vehniän humalaiset: NEIPA ja Citra DIPA

Tällä kertaa ihmetellään Vehniän humalaisempaa antia kahden erityyppisen IPA-oluen voimin. Ensin makuraadin testiin pääsi luonnollisesti aikakriittinen NEIPA. Pilsner-, vehnä-, Cara Munich-, Cara Wheat- ja Cara Amber -maltaisen rungon vahvuudeksi ilmoitetetaan optimaaliset 6,5-prosenttiyksikköä, jonka varaan Galena-, Styrian Wolf- ja Peach Melba -lajikkeilta odotetaan sameita tropiikin sävyjä tuotettavaksi. Ei ole moista variaatiota tainnut aiemmin vielä vastaan tullakaan.

Vehniän NEIPA

Hieman utuinen, sameaksi ehkä vähän hankalasti taipuva olut vaahtoaa runsaasti. Tuoksu on trooppinen, mutta varsin sitrusmaisessa mielessä. Ilmanalaa valtaa nimittäin tapviitosmainen, sitruksen kuoren parfymaattinen aromi, jota muu sitruksisuus ja kuivakukkainen aromi hienosti tukee.

Myös maku nojaa tuohon parfymaattiseen kuivakukkaisuudella tehostettuun, sitruksen kuoren ja vaalean trooppisuuden valloittavaan aromaattisuuteen. Ei siis mehu-NEIPAa, vaan rönsyilevän valloittavaa aromirilluttelua. Osuu kyllä hienosti.

---

Seuraavaksi hyökättiin odotusarvoisesti vähän napakammin purevan tupla-IPAn kimppuun. Vahvuutta on tyyliin nähden maltilliset 7,5%, eikä makumaailmakaan aivan irrottelevinta sorttia tunnu olevan. Oluen mallaskirjosta löytyy sekä ohra- että vehnämaltaita (Pilsner, Wheat malt, Golden Ale, Crystal 90, Melanoidin) ja katkeronapakkuudeksi ilmoitetaan täydet 100 IBUa. Magnumilla, Herculesilla ja Citralla humaloitu olut ei kuitenkaan tunnu aivan noihin katkeroihin yltävän, vaikka vähän kepeäksi jäävä runko siihen tilaisuuden antaisikin. Kuivahumaloinnista löytyy myös Citra-uutetta.

NEIPA vei kaksikosta selkeähkösti pidemmän korren ja olikin kieltämättä erittäinkin suuhun sulavaa sorttia. Citra DIPA jää kaipaamaan ryhtiä ja iskevyyttä.

Vehniän Citra DIPA

Hieman tummemmankeltainen olut vaahtoaa hyvin vuolaasti. Tuoksu on hyvä, mutta tupla-IPAksi vähän kevyt. Sirtus on odotetusti hyvin esillä, mutta myös hieman mäntyistä ja yleistrooppistakin hedelmää löytyy.

Maku on tuoksua runsaampi. Edelleen varsin hyvä ja aika samaa kaavaa tuoksun kanssa noudattava. Sitrusta, kevyempää hedelmäisyyttä ja havua. Lopussa kohtalaista katkeroa ja mieto, mutta tunnistettavaa pippurimaisuutta. Toimiva, ehkä vähän lisäpotkua kaipaava konsepti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti