Kotiolut: Hop Hunters Christmas Stout

Hop Hunters Christmas Stout

Hop Huntersien kotioluttouhuja on tullut seurailtua sosiaalisen median kautta ja muutaman oluen olen kaksikolta päässyt maistelemaankin. Ja nuo kokemukset kasvoivatkin heti vuoden alkajaisiksi, kun sain YMIS-kollabon mukana pari muutakin pulloa ihmeteltäväksi. Maistelin seuraavaksi otsikonmukaisen, joulua varten sovitetun Stoutin, joka osui kyllä varsin hienolla tapaa sinne kuuluisaan makuhermoon.

Kahvilla, luomuvaniljauutteella ja laktoosilla maustettu paahdenautinto olikin varsin onnistunut esimerkki yhdestä tummien ja paahteisten tyylien kauneimmasta lajista, kahvistoutista. Vaniljan osuus makumaailmassa jäi tällä kertaa varsin olemattomaksi, mutta ainakin omaan pirtaan se sopii varsin hyvin. Näin kahvin ja paahtomaltaiden kauniille tunnelmoinnille jäi enemmän tilaa ja kun laktoosinkin panos tuntui painottuvan lähinnä tuntuman pyöreyden puolelle, oltiinkin jo 6,1-prosenttisen oluen kanssa erittäin optimaalisessa tilanteessa.

Eikä tässä vielä kaikki. Cascadella ja Columbuksella (60min, 15min ja 5min) humaloidun oluen 76 IBUn jälkimaku toi erehdyttävästi mieleen Siperian paahtomaltaiden ja jenkkihumalten yhteenliittymän. Ehkä vähän kevyempänä ja paahteisuudeltaan kahvisempana, mutta kuitenkin. Omaan makuun kyllä erittäin onnistunut suoritus.

Hop Hunters Christmas Stout

Onpa kaunis olut. Syvä, tummanpuhuva ilmestys runsaalla, ruskealla vaahdolla viimeisteltynä. Tuoksu on runsaan paahteinen, miellyttävän kahvinen ja suklainen. Hieman kahvista tuttua marjaisuutta sekä lakritsia.

Maku on mainio. Ja hyvin kermainen, vaikkei olut itsessään sieltä soljuvimmasta päästä olekaan. Laktoosin vaikutus tuntuukin painottuvan mukavaan pehmeyden luontiin, ei niinkään makumaailman makeuttavaan vaikutukseen. Toimii hyvin.

Maun alkupuoli on aina ronskinkin kahvinen, mutta tasapainottuu varsin pian, etenkin kun olut pääsee lämpenemään. Mukaan nousee sellaista hyvin tummaa, helposti yli 80% kaakaota sisältävää suklaaisuutta, hentoa hedelmäisyyttä, joka voi olla myös sitä kahvin marjaisuuttakin. Yleisesti hyvin paahtunut, lopussa hieman lakritsinen, runsaan espressoinen ja tiukan suklainen. Humalointi muistuttaa Siperiaa, mutta ehkä kevyempänä kuitenkin.

No onpas hurjan ryhdikäs ja samaan aikaan horjumaton kokonaisuus täynnä tummaa paahteisuutta ja siihen sopivia lisäpalasia. Vaniljaa en erityisemmin löydä ja laktoosista huolimatta meno on enemmän kuivaan kuin makeaan kallellaan. Puhuttelee kyllä omia makumieltymyksiä erinomaisella tapaa.