Hailuodon Saksalainen Portteri

Hailuodon Saksalainen Portteri

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 5,3
• Panimo: Hailuodon Panimo, Hailuoto, Suomi

Kyläkauppamme oluthyllyn ylärivistöllä komeili suuri hailuotolainen olutleka, jonka sisällöksi etiketti kertoo saksalaisen portterin. Ensalkuun ajattelin sen olevan pohjahiivalla käytettyä balttiportteria, mutta lisäinfot kertovat pullossa olevan kuin olevankin pintahiivaolutta. No, voisihan se silti baltti-etuliitettä kantaa, en minä sillä. Britteinsaarillekaan ei tässä suoraan kurkoteta, vaan tyylissä nojataan saksalaisiin perinteisiin. ”Saksalaistyylinen portteri” on tietyllä tapaa yksi olutsivistykseni mustista aukoista tai ainakin aihe, jota ei ole tullut oikein koskaan sen enempiä pohdiskeltua.

Portteria ei oikein tule miellettyä kovinkaan saksalaiseksi tuotteeksi, mutta niin vain sillä näkyy olevan parisatavuotinen historia enemmänkin lagereistaan tunnetun olutmaan sisällä. Tyyli oli enemmän maan pohjoisosien juttu, joskin myös Karlsruhen seudulla sitä tiedetään tehdyn. Saksan kahtiajaon myötä tyyli jäi enemmän DDR:n jutuksi ja hiipui länsipuolella unholaan jo ennen 80-lukua. Tyylin pääpaikkana näkyy pitkään toimineen Berliini.

Kuinka Saksassa ylipäänsä päädyttiin portterin pariin? Olen käsittänyt, että maa on ollut oluen suhteen varsin ”omaan satoon luottavainen” ja tuontityyleillä ei jalansijaa olisi ihmeemmin ollut. Brittiportteri kuitenkin virtasi Itämeren rantoja myöten myös Saksaan. Tuontioluen hinta kuitenkin kapusi helposti kaksinkertaiseksi suhteessa paikallisjuomiin, joten 1900-luvulle tultaessa tummaa ja paahteista oluttyyliä oli ryhdytty tekemään omin voimin.

Hailuodon Saksalainen Portteri

Alun perin germaaniporter oli nykyistä vahvempaa eli se pyöri jossain seitsemän prosentin tietämissä. Vaikka resepteissä tuntuu olleen paikallisia eroja, näkyy karamellimaltailla olleen kohtalaisesti roolia oluen teossa. Katkerot pysyttelivät alle 50 IBUn ja jälkikäyminen hoidettiin usein jonkinlaisella brettasekoitelmalla. Myös lagerhiiva mainitaan eli liekö tässä loppuunsa sitten millainen rajanveto balttiporttereihin…

Saksalaisportterin luonne on kuitenkin myöhemmin muuttunut ja eritoten sen vahvuus on tullut alaspäin. Miedonlainenhan tämä hailuotolainenkin tosiaan on, niin lukemiltaan kuin mauiltaankin. Enpä sinällään ihmettele, ettei saksalaisnäkemys paahteisesta oluttyylistä ole ottanut niin kamalasti tuulta alleen nyt, kun näitä hiipuneempia tyylejä on Saksankin alueelta myötä herättelemään henkiin. Gosehan on esimerkiksi jo hyvin trendikäs tapaus, vaikka senkin tekeminen ehti jo tyystin välissä lopahtamaankin.

Hailuotolainen Portteri on tumma, pintahiivalla käytetty olut, jossa paahteiset, kahviset, suklaiset ja karamelliset maltaan maut yhdistyvät saksalaisen Smaragd-humalan aromeihin. Verrattuna brittiläiseen portteriin mannereurooppalainen oluenpanotyyli luo maltaisemman rungon. Herkullinen olut täynnä luonnetta.

Hailuodon Saksalainen Portteri

Tummanpuhuva, reunoiltaan Punertavanruskea olut kohtalaisen runsaalla vaahdolla. Tuoksu on paahtuneen maltainen, kuivan suklainen ja taustaltaan kypsän hedelmäinen. Hieman kepeä, joskin hyvä tuoksu. 

Maku nojaa tuoksun huomioihin. Paahtuneen maltaisuuden joukossa on myös kevyttä nokisuutta, kahviakin. Taustalla tosiaan tummaa, kypsää hedelmäisyyttä ja suklaata. Sinällään makupuoli tarjoilee aika runsastakin menoa, mutta hyvin terävät hiilihapot keventävät kokonaisuutta turhan paljon. Karamellisuuden teho hieman hukkuu kuplien aallokkoon. Rentoa hörpittävää, mutta vähän turhan kepeää omaan makuun.

Pisteet: 31/50