”Täältä tulee hirmuinen Rööll….ssiii…”. Tai oikeastaan
kaksikin. Ja ei ne nyt niin hirmuisia ole. Vähän makeita omaan makuun tosin. Eli
Kölnin alueen hedelmäistä lagerolutta pienellä maustekirjolla ryyditettynä
olisi tällä kertaa tarjolla.
Kaksi etelän ruukkipanimoa yhdisti alkukesästä voimansa ja loivat
vähittäismyyntiin mielenkiintoisen rosmariinikölschin eli suomalaisittain
Rölssin. Olutta on valmistunut molempien panimoiden vehkeillä
kollaboraatiohengessä ja ilmeisen maistuvassa mittakaavassa sillä
kertakeitoista ei käsittääkseni liene kysymys. Rekolan Panimohan otti melko
tuoreena pienpanimoiden pelikentälle tulleen Mathildedalin Kyläpanimon siipiensä
suojaan tarjoten apuaan panimon alkutaipaleella minkä myötä kollaboraatioita on
ennen Rölssiäkin harjoitettu mm. toimivan
Valssin muodossa.
 |
| Vihertävä asu pukee Rölssiä... |
Rekolan Panimon laitteilla valmistettua Rölssiä löytyi
kesällä Jyväskylän maitokaupoista ja se tulikin testattua melkolailla tuoreeltaan.
Mathildedalin nimeä tunnustava pullo sen sijaan pitää raahata aina Turun
Kupittaalta saakka, mutta mikäs siinä – matkailuhan avartaa. Rinnakkain en
oluita kuitenkaan koskaan saanut, mutta kirjoittelin molemmista mietteeni ylös
ja ainakin dokumentaation perusteella eroja tuntuisi löytyvän. Näistä
mietteistä lisää hieman alempana…
Kaksi panimoa, kaksi toimipaikkaa, kahdet laitteet ja yksi
resepti… Lopputulos ei suinkaan siis ole yksi ja sama, vaikka yhtäläisyyksiä
luonnollisesti runsaasti löytyykin. Muuttujia on kuuleman mukaan viilattu tasaisemmiksi
muokkaamalla Mathildedalin käyttämää vettä yhteneväisemmäksi Rekolan käyttämän
kanssa, mutta eri toimijoiden laitteistot (ja kenties maantieteellinen sijainti
sekä mikroilmasto) tuovat aina jännitystä peliin. Reittausblogin Harri olikin
jututtanut Rekolan Panimon Jaria aiheen tiimoilta ja mm. tästä intoutuneena hän
laittoi vireille mielenkiintoisen
#avoinolut-kampanjan. Kannattaa tutustua!
Alla vielä lainaus Harrin blogitekstistä
Rölssin ääreltä:
"Tämä on siitä kiinnostava kollaboraatio, että molemmat
panimot ovat tehneet samasta reseptistä omilla laitteillaan omat versionsa.
Juttelin aiheesta Rekolan Panimon yrittäjän Jari Leinosen kanssa Pub Winstonin
olutjuhlilla ja Jari kertoi versioiden maistuvan keskenään yllättävänkin
erilaisilta, vaikka resepti on siis prikulleen sama. Erilaisilla laitteilla
vaan tulee samalla reseptilläkin käytännössä eri olut - samaa henkeä toki
paljonkin, mutta ei kuitenkaan samanlainen.”
Mutta käydäänpä sitten käsiksi oluiden analyyseihin. Rekolan
versio tosiaan tutkittiin jo heinäkuun alussa, Mathildedalin painos sen sijaan
melko hiljattain lokakuun puolella. Millaisin miettein näitä rosmariinilla
maustettuja kesäkölschejä tuli tutkittua?
 |
Rekola / Mathildedal Luomu Rölssi
|
Rekolan epeli löytyy totutusti puolilitraisesta, ”läskistä”
lasipullosta. Sen vihertävä etiketti on totutun tyylikäs ja ehkä jopa
normituotantoakin näyttävämpi. Rekolan tuote nauttii myös luomu-statuksesta mikä
paistaa läpi myös nimessä. Oikein hyvä!
Tummahkonkeltainen, samea ja kauniin vaahdon nostava kölsch.
Tuoksusta löytyy kohtalaista makeutta hieman hedelmäisessä, cantaloupemelonisen
hunajaisessa muodossa. Kohtalaista yrttisyyttä, melko ronskisti rosmariinia
sekä taustalla vaikuttavaa mausteisuutta. Aika jännä…
Myös mausta löytyy vaaleaa, hunajaan ja hedelmäisyyteen
viittavaa makeutta sekä lopussa hieman ylilyövänkin tehokkaasti iskevää rosmariinista
yrttisyyttä. Valkopippurista mausteisuutta, heinikkoa sekä kevyttä katkeruutta.
Olisiko jopa vienoa mandariinisuuttakin taustalla..?
Rosmariini on kiva mauste, mutta saanee nyt ehkä turhankin
suuren valokeilan tässä näytännössä. Se yhdistettynä orastavaan, joskin koko
ajan esillä olevaan makeuteen… Ei aivan iske, vaikka aika vinkeä yhdistelmä
onkin.
Tuomio: Kaikessa rosmariinissaan ja makeudessaan hieman
tasapainoton, selvästi ruokaparitusta kaipaileva ”kölsch”. Menee kesäillassa
ihan hyvin yksinäänkin, mutta omaan makuun ei nyt kolahda.
Pisteet: 29/50
 |
Mathildedal / Rekola Rölssi
|
Mathildedalin pullo on Rekolan kokoluokkaa pienempi ja
etiketiltään omanlaisensa. Etupuoli on virtaviivainen, vihertävän raikas ja sen
sivustaa koristaa 1920-luvulta peräisin oleva piknik-kuva. Kyläpanimolla ei
liene luomu-sertifikaattia joten etuliitekin on pudotettu etiketistä pois.
Raaka-aineiden luonnonmukaisuudesta en tiedä, voihan ne sitä olla vaikkei
tekstiä saisi painaakaan..?
Sameahko, viljaisan keltainen olut vienolla oranssin sävyllä
ja runsaalla, kestävällä vaahtokerroksella. Tuoksu on pehmeä, selkeän rosmariininen
ja muutoinkin kohtalaisen yrttinen. Rekolankin versiosta tuttua makeutta löytyy
mikä ei tässä suhteessa omaan nenään oikein istu. Pyöreyttä se kuitenkin
antaa...
Maku jatkaa samaa linjaa.. Makeahko, rosmariiniyrttinen ja
vaalean leipäinen yleiskuva määrittää oluen varsin pitkälle. Sinällään mukava
ja kokonaisuutena hauskasti toimiva olut jossa rosmariini on herkullinen lisä -
hunajaisen tunkeva makeus ei vain iske... Onneksi sen taso ei kovin korkealta
tässä vaikuta. Lieneekö aika tehnyt tehtävänsä vai onko erissä ja
valmistuspaikassa jonkinmoinen taikansa. Rosmariinikin tuntuu asettuneen paremmin
aloilleen vaikka melko voimakkaalla tasolla vaikuttaakin…
Pisteet: 32/50
Mathildedalin versio siis istui suuhun paremmin, mutta tässä
lienee mukana vain osa totuutta. Erilaiset maisto-olosuhteet varmasti tuovat
oman lisänsä makujen käsittelyyn, mutta myös pullojen iässä oli ainakin
jonkin verran eroja. Kenties Rekolankin
Rölssin ronskinlainen rosmariinivyöry olisi voinut pienellä odottelulla
tasoittua omaan suuhun sopivammaksi, näin lienee nimittäin käynyt matkamuistona
tuodussa mathildedalilaisversiossa joka odotteli maistoa parin kuukautta
viileän puolella… Eipä siinä, selviä eroja, paljon samaa. Rosmariini on vinkeä
lisä, vaikkei kokonaisuus täysin puhutellut kummassakaan tapauksessa. Siltikin:
näitä toivoisi reilusti lisääkin…
 |
| Rölssi oli kesän kausiolut, joka asettui ajanmyötä kivasti. |
