perjantai 6. marraskuuta 2015

Bryggeri Helsinki Roggenfest

Aijjai, nyt on Sofiankadulla osuttu maaliin kauniilla tavalla. Roggenfest on rukiinen lagerolut Oktoberfestin tai ehkä pikemminkin kotoperäisen kekrin hengessä. Aina toimivien ruismaltaiden voimaa täydentää reseptiin mahdutettu Ekbergin hapanruisleipä sekä kauniin rustiikkisen sävyn makuun antava savumallasannos. Rungosta löytyy vielä pilsner-, vehnä-, musta- ja karamellimaltaita humaloinnin luottaessa perusvarmoihin Magnum- ja Perle –lajikkeisiin.

Tunnelmallinen, omaleimainen ja seikkaperäinen kokonaisuus kiehtoo ja miellyttää. Roggenfest on olut, josta ei luonnetta puutu…

Bryggeri Helsinki Roggenfest

Ruista ja leipää...

Kastanjainen, kauniin punertava olut kohtalaisella vaahtokerroksella. Tuoksultaan se on kauniin rehellinen - kuin lasillinen maalaisromantiikkaa. Kohtalaisen runsaassa aromissa on niin riihilimppuista rukiisuutta kuin miellyttävän kaskisavuistakin virettä. Tunnelma henkii savupirtin pysähtynyttä aikaa mutta on samalla myös merkki sadonkorjuun juhlasta – saapuvasta hämärän ajasta ja tulin valaistusta juhlatunnelmasta. Erittäin puhutteleva…

Maultaan olut on edelleen tunnelmallinen, hieman tuoksua suoraviivaisempi mutta varsin pätevä siltikin. Loppua kohden voimistuvasta mausta löytyy rehtiä maalaislimppua ja riihirukiin savuisuutta. Lopussa rukiin särmä nostaa esiin kevyttä mausteisuutta, mutta matkaan mahtuu myös kevyen karamellimaltaista makeuttakin – ehkä myös vienoa hedelmää. Loppurutistus kääntyy melko kuivaksi, villiyrttisen purevaksi mutta myös savu pitää pintansa. Hyvä niin… Se nimittäin toimii.

Tuntumaltaan hieman keskirunsasta tanakampi, voisi olla muhkeampikin mutta varsin solidi esitys näinkin. Hiilihapot on säädetty kohdilleen eikä suutuntumasta valittamisen sijaa tuntuisi löytyvän – eipä sitä sen suuremmin tule edes etsittyäkään. Maku puhuttelee ja niinhän sen pitää ollakin.

Tuomio: Kansallisromanttinen, tunnelmallinen ja rehellisen maalaismainen makumaailma hurmaa riihirukiisen leipäisyyden ja kaskisavun aromikkuuden yhteispelillä. Oivallinen sadonkorjuuolut juuri oikealla tunnelmalla…

Pisteet: 39/50

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Rekola / Mathildedal Luomu Rölssi & Mathildedal / Rekola Rölssi

”Täältä tulee hirmuinen Rööll….ssiii…”. Tai oikeastaan kaksikin. Ja ei ne nyt niin hirmuisia ole. Vähän makeita omaan makuun tosin. Eli Kölnin alueen hedelmäistä lagerolutta pienellä maustekirjolla ryyditettynä olisi tällä kertaa tarjolla.

Kaksi etelän ruukkipanimoa yhdisti alkukesästä voimansa ja loivat vähittäismyyntiin mielenkiintoisen rosmariinikölschin eli suomalaisittain Rölssin. Olutta on valmistunut molempien panimoiden vehkeillä kollaboraatiohengessä ja ilmeisen maistuvassa mittakaavassa sillä kertakeitoista ei käsittääkseni liene kysymys. Rekolan Panimohan otti melko tuoreena pienpanimoiden pelikentälle tulleen Mathildedalin Kyläpanimon siipiensä suojaan tarjoten apuaan panimon alkutaipaleella minkä myötä kollaboraatioita on ennen Rölssiäkin harjoitettu mm. toimivan Valssin muodossa.

Vihertävä asu pukee Rölssiä...
Rekolan Panimon laitteilla valmistettua Rölssiä löytyi kesällä Jyväskylän maitokaupoista ja se tulikin testattua melkolailla tuoreeltaan. Mathildedalin nimeä tunnustava pullo sen sijaan pitää raahata aina Turun Kupittaalta saakka, mutta mikäs siinä – matkailuhan avartaa. Rinnakkain en oluita kuitenkaan koskaan saanut, mutta kirjoittelin molemmista mietteeni ylös ja ainakin dokumentaation perusteella eroja tuntuisi löytyvän. Näistä mietteistä lisää hieman alempana…

Kaksi panimoa, kaksi toimipaikkaa, kahdet laitteet ja yksi resepti… Lopputulos ei suinkaan siis ole yksi ja sama, vaikka yhtäläisyyksiä luonnollisesti runsaasti löytyykin. Muuttujia on kuuleman mukaan viilattu tasaisemmiksi muokkaamalla Mathildedalin käyttämää vettä yhteneväisemmäksi Rekolan käyttämän kanssa, mutta eri toimijoiden laitteistot (ja kenties maantieteellinen sijainti sekä mikroilmasto) tuovat aina jännitystä peliin. Reittausblogin Harri olikin jututtanut Rekolan Panimon Jaria aiheen tiimoilta ja mm. tästä intoutuneena hän laittoi vireille mielenkiintoisen #avoinolut-kampanjan. Kannattaa tutustua! Alla vielä lainaus Harrin blogitekstistä Rölssin ääreltä:
"Tämä on siitä kiinnostava kollaboraatio, että molemmat panimot ovat tehneet samasta reseptistä omilla laitteillaan omat versionsa. Juttelin aiheesta Rekolan Panimon yrittäjän Jari Leinosen kanssa Pub Winstonin olutjuhlilla ja Jari kertoi versioiden maistuvan keskenään yllättävänkin erilaisilta, vaikka resepti on siis prikulleen sama. Erilaisilla laitteilla vaan tulee samalla reseptilläkin käytännössä eri olut - samaa henkeä toki paljonkin, mutta ei kuitenkaan samanlainen.”
Mutta käydäänpä sitten käsiksi oluiden analyyseihin. Rekolan versio tosiaan tutkittiin jo heinäkuun alussa, Mathildedalin painos sen sijaan melko hiljattain lokakuun puolella. Millaisin miettein näitä rosmariinilla maustettuja kesäkölschejä tuli tutkittua?

Rekola / Mathildedal Luomu Rölssi

Rekolan epeli löytyy totutusti puolilitraisesta, ”läskistä” lasipullosta. Sen vihertävä etiketti on totutun tyylikäs ja ehkä jopa normituotantoakin näyttävämpi. Rekolan tuote nauttii myös luomu-statuksesta mikä paistaa läpi myös nimessä. Oikein hyvä!

Tummahkonkeltainen, samea ja kauniin vaahdon nostava kölsch. Tuoksusta löytyy kohtalaista makeutta hieman hedelmäisessä, cantaloupemelonisen hunajaisessa muodossa. Kohtalaista yrttisyyttä, melko ronskisti rosmariinia sekä taustalla vaikuttavaa mausteisuutta. Aika jännä…

Myös mausta löytyy vaaleaa, hunajaan ja hedelmäisyyteen viittavaa makeutta sekä lopussa hieman ylilyövänkin tehokkaasti iskevää rosmariinista yrttisyyttä. Valkopippurista mausteisuutta, heinikkoa sekä kevyttä katkeruutta. Olisiko jopa vienoa mandariinisuuttakin taustalla..?

Rosmariini on kiva mauste, mutta saanee nyt ehkä turhankin suuren valokeilan tässä näytännössä. Se yhdistettynä orastavaan, joskin koko ajan esillä olevaan makeuteen… Ei aivan iske, vaikka aika vinkeä yhdistelmä onkin.

Tuomio: Kaikessa rosmariinissaan ja makeudessaan hieman tasapainoton, selvästi ruokaparitusta kaipaileva ”kölsch”. Menee kesäillassa ihan hyvin yksinäänkin, mutta omaan makuun ei nyt kolahda.

Pisteet: 29/50

Mathildedal / Rekola Rölssi

Mathildedalin pullo on Rekolan kokoluokkaa pienempi ja etiketiltään omanlaisensa. Etupuoli on virtaviivainen, vihertävän raikas ja sen sivustaa koristaa 1920-luvulta peräisin oleva piknik-kuva. Kyläpanimolla ei liene luomu-sertifikaattia joten etuliitekin on pudotettu etiketistä pois. Raaka-aineiden luonnonmukaisuudesta en tiedä, voihan ne sitä olla vaikkei tekstiä saisi painaakaan..?

Sameahko, viljaisan keltainen olut vienolla oranssin sävyllä ja runsaalla, kestävällä vaahtokerroksella. Tuoksu on pehmeä, selkeän rosmariininen ja muutoinkin kohtalaisen yrttinen. Rekolankin versiosta tuttua makeutta löytyy mikä ei tässä suhteessa omaan nenään oikein istu. Pyöreyttä se kuitenkin antaa...

Maku jatkaa samaa linjaa.. Makeahko, rosmariiniyrttinen ja vaalean leipäinen yleiskuva määrittää oluen varsin pitkälle. Sinällään mukava ja kokonaisuutena hauskasti toimiva olut jossa rosmariini on herkullinen lisä - hunajaisen tunkeva makeus ei vain iske... Onneksi sen taso ei kovin korkealta tässä vaikuta. Lieneekö aika tehnyt tehtävänsä vai onko erissä ja valmistuspaikassa jonkinmoinen taikansa. Rosmariinikin tuntuu asettuneen paremmin aloilleen vaikka melko voimakkaalla tasolla vaikuttaakin…

Pisteet: 32/50

Mathildedalin versio siis istui suuhun paremmin, mutta tässä lienee mukana vain osa totuutta. Erilaiset maisto-olosuhteet varmasti tuovat oman lisänsä makujen käsittelyyn, mutta myös pullojen iässä oli ainakin jonkin  verran eroja. Kenties Rekolankin Rölssin ronskinlainen rosmariinivyöry olisi voinut pienellä odottelulla tasoittua omaan suuhun sopivammaksi, näin lienee nimittäin käynyt matkamuistona tuodussa mathildedalilaisversiossa joka odotteli maistoa parin kuukautta viileän puolella… Eipä siinä, selviä eroja, paljon samaa. Rosmariini on vinkeä lisä, vaikkei kokonaisuus täysin puhutellut kummassakaan tapauksessa. Siltikin: näitä toivoisi reilusti lisääkin…

Rölssi oli kesän kausiolut, joka asettui ajanmyötä kivasti.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 4/5

Projekti on pienestä tiedotuskatkostaan huolimatta edennyt tasaisen antoisasti läpi kesän ja syksyn. Muutaman olutkuvan puuttuminen on kuitenkin pitänyt raportoinnin niin sanotusti jäissä, mutta näin syksyn pimeydessä on tunnelin päähän ilmestynyt valoa. Jo kesällä kävi selväksi, ettei sadan kotimaisen oluen löytäminen ole haaste eikä mikään ja itseasiassa valinnan varaa on ollut ilahduttavan runsain mitoin. Edes Keski-Suomen hieman syrjäinen sijainti etelän panimokeskittymän ulkopuolella ei ole hommaa hankaloittanut, vaikka useampikin pienpanimo vielä loistaa poissaolollaan maistettujen listalta. Ehkä asia vielä korjaantuu, katsotaan ja pysytään toiveikkaina.

Sarjan neljäs vaihe johdattelee meidät loppukevään kautta kesään ja siitä kohti tunnelmallista syksyä...

Sata kotimaista olutta #61-80

#61 Hiisi McMurphy, Jyväskylä
Kaupunginteatterin Yksi lensi yli käenpesän -näytelmän nimikko-olut on runsaan kahvinen, paahteinen ja maistuva stout.
Suositus: 4/5
#62 Palokka Riihiruis, Jyväskylä
Palokka-sarjan parhaimmistoon kuuluva, rukiinen, turpeisen savuinen olut täynnä maalaisromattista tunnelmaa.
Suositus: 4/5
#63 Saimaa Vaalea Lager, Mikkeli
Perusvarma, mukavan makuinen ja sopivan pureva vaalea lager.
Suositus: 2,5/5
#64 Mallaskosken Black Pils, Seinäjoki
Napakasti pureva, tummanpuhuva ja hyvin toimiva uutuus Mallaskoskelta.
Suositus: 3,5/5
#65 Mallaskosken Black IPA, Seinäjoki
Laadukas ja tyylinmukainen, helposti juotava ja paahteinen black IPA.
Suositus: 3,5/5
#66 Maku IPA, Tuusula
Varmasti kotimaan parhaimmistoon kuuluva, jo viime kesänä hurmannut IPA.
Suositus: 5/5
#67 Hiisi Juhlava, Jyväskylä
Paikallisen osuuskaupan vaalean kesäinen juhlaolut neljästä viljasta rakentuneella pohjalla.
Suositus: 3/5
#68 Suomenlinnan Svartön Vehnä, Helsinki
Tummanpuhuva, suklainen ja kevyen paahteinen vehnäolut Suomenlinnasta.
Suositus: 3,5/5
#69 Maku Saison, Tuusula
Hedelmäisen hapan, runsasmakuinen ja ryhdikäs saison takuuvarmalla viimeistelyllä.
Suositus: 4,5/5
#70 Pyynikin Käsityöläispanimo Isoportteri, Tampere
Palkittu, nautinnollinen ja takuuvarmasti toimiva portteri Tampereelta.
Suositus: 5/5
#71 Hiisi Iku-Turso, Jyväskylä
Syvä, paahteinen ja viettelevä imperial stout mytologisella symboliigalla varustettuna.
Suositus: 5/5
#72 Hiisi Sumiainen, Jyväskylä
Suoraviivaisen pureva, vaalea ja kesäinen sumiaismallisen poikamiehen olut.
Suositus: 3,5/5
#73 Vakka-Suomen Prykmestar Suvi, Uusikaupunki
Koivunarominen, sopivan pureva ja maltaisen tahdikas mökkiolut kesäisen luonnonäärelle.
Suositus: 3/5
#74 Rousal Ale, Rosala
Saariston taikaa miellyttävän rapean ja melko suoraviivaisen alen voimin.
Suositus: 4/5
#75 Nurmi X Hiisi #1 (American Wheat Ale), Jyväskylä
Todellinen kesäolut kaikessa sitrushedelmäisyydessään. Mainio wheat ale.
Suositus: 4/5
#76 Ruosniemen Piirimyyjä, Pori
Rehtiä greipin puristusta riittävän jämäkkää mallaspohjaa vasten. Ei valittamisen sijaa, päinvastoin!
Suositus: 5/5
#77 Beer Hunter's Mufloni Mosaic VehnäIPA, Pori
Rapea, sopuisan suoraviivainen ja puhutteleva vehnäIPA. Kesäistä menoa alusta loppuun, miellyttävä matkakumppani Suomen kesään!
Suositus: 4/5
#78 Stadin American Barley Wine, Helsinki
Runsaan greippinen, jenkkihekumaa humaloinnin puolella tarjoileva barley wine.
Suositus: 3,5/5
#79 Laitilan Kievari Ameriikan Ale, Laitila
Helposti lähestyttävä, kevyt ja ruuan kanssa pariutuva APA Laitilasta.
Suositus: 2,5/5
#80 Rekola / Mathildedal Luomu Rölssi, Fiskars
Korianterilla maustettu, hieman makea kölsch kahden ruukkipanimon yhteistyönä.
Suositus: 3/5

Engelszell Gregorius Trappistenbier

Veli Gregorius...

Maistelin kesällä maailman kahdeksannen trappistipanimon, Itävaltaan 2012 perustetun Stift Engelszellin vaaleaa Bennoa ja nyt on aika käydä läpi samaisen panimon tumma Greogorius. Bennoon liittyvän jutun yhteydessä tulikin pureuduttua 1293 perustetun luostarin myöhäisestä ohjautumisesta oluen valmistuksen pariin. Jutun voi lukea seuraavasta linkistä:


Vaikka Benno edellä panimoon tutustuttiinkin, on Gregorius itse asiassa sen ensimmäinen markkinoille laskettu tuote. Se on tyyliltään melko tumma, belgityylinen ale joka eroaa muista trappist-tovereistaan hieman reseptiikkansa puolesta. Siinä missä useat tummat trappistit saavat värinsä kandisokerista on Gregoriuksen rusketus peräisin pienestä määrästä paahdettuja maltaita. Valmistuksessa käytetään myös paikallista hunajaa, aivan kuten Bennonkin tapauksessa. 

Engelszell Gregorius Trappistenbier
Samea, tummanruskea olut melko niukanlaisella vaahdolla. Tuoksu on tummanpuhuva, hieman paahtunutta siirappisuutta henkivä, yllättäen paahteista maltaisuuttakin esittelevä. Odotetumpaa menoa on tarjolla luumuisen, rusinaisen tumman hedelmäisyyden muodossa – myös mausteista hiivaisuutta löytyy… Ei silti aivan nappiosuma, varsin hyvä kuitenkin.

Mausta löytyy paahteisuuden ja uunissa pinttyneen siirappisuuden lisäksi myös kuivan suklaista vivahdetta. Taaemmaksi jäävä belgihedelmäisyys on kohtalaisen hyvällä tasolla ja sen seurasta löytyy hieman anisyrttistä mausteisuutta sekä mm. alkopippurin sävyttämää hiivaisuutta. Jälkimaku on siirappisen tahmea, limppuisen maltainen ja paahtunut – varsin intensiivinen. Tuntumaltaan melko runsas, hieman alkoholin puolesta lämmittävä mutta ehkä hienoista toivomisen varaa syvyyden suhteen jättävä.

Tuomio: Paahteisempaan suuntaan viety trappisti, josta löytyy muutamia eroavaisuuksia belgiveljien vastaaviin tuotoksiin. Mielenkiintoinen, hieman ehkä hapuileva mutta nautittava trappisti Itävallasta.

Pisteet: 35/50

maanantai 2. marraskuuta 2015

Weltenburger Kloster Anno 1050


Klosterbrauerei Weltenburgin tuotanto puhuttelee tasalaatuisuudellaan ja varmuudellaan. Ikiaikainen, kohta jo tuhannen vuoden ikään ehtinyt luostaripanimo luottaa perussaksalaiseen makumaailmaan ja tekemisen laatuun. Sen lagertarjonta onkin vakuuttanut allekirjoittaneen kerta toisensa jälkeen rehellisellä, runsaan maltaisella ja rauhallisella olemuksellaan.

Tällä kertaa testissä on panimon virallista perustamisvuotta nimessään tunnustava Anno 1050. Tyyliltään se luokiteltaneen Märzeniksi tai Festbieriksi – kumpaa nyt näistä haluaakaan käyttää. Vahvuutta viisi ja puoli prosenttia, karaktääriä ja tunnelmaa sitäkin enemmän…

Weltenburger Kloster Anno 1050


Kevyen oranssinen, runsasvaahtoinen ja varsin kaunis lagerolut. Tuoksu on vaalean leipäinen, hunajaista makeutta henkivä ja kevyen ruohoinen.

Maultaan olut on paahtoleipäisen maltainen, kevyen keksinen, melko vaalea ja hieman hunajan omaista makeutta ilmentävä. Makeutta leikkaa maltillinen, joskin pitkään pureva ruohoisen tuore humalointi. Tuntumaltaan kohtalaisen runsas, silti lagermaisen kevyt ja rehti. Makua riittää ja juotavuus on erinomainen - saksalaiset osaavat tämän.


Tuomio: Muhkeaa ja makeahkoa mallasta, sopuisan purevaa ruohoisuutta. Laatua Saksanmaalta, niin se vain on. 

Pisteet: 36/50