Sata suomalaista olutta 2015 - osa 5/5

Ja näin! Mielenkiintoinen ja antoisa matka on saatu tämän raportin myötä päätökseen. Satasen raja paukkui rikki hieman ennen syyskuun puoliväliä eikä laisinkaan hassummalla oluella. Matka on kuitenkin jatkunut tästäkin eteenpäin, joten lisäraportteja lienee vielä odotettavissa - miksi lopettaa sataan kun voi yhtä hyvin katsoa, kuinka monta kotimaista mallasjuomaa vuoden aikana voi lasiinsa kaataa. Ehkä vuoden loppuun voisi jonkinlaisen yhteenvedonkin raapaista, katsotaan sitä sitten lähemmin. 

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 1/5

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 2/5

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 3/5

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 4/5

Sata kotimaista olutta #81-100

#81 Pihamaan Savujussi, Heinola
Kevyen savuinen, vaalea maalaisolut Pihamaalta.
Suositus: 1,5/5

#82 Pihamaan Vaalea, Heinola
Kesäisen vaalea, helposti lähestyttävä ale-olut.
Suositus: 2/5

#83 Pihamaan Tumma, Heinola
Kevyen suklainen, tummahko brown ale maaseudun rauhaan.
Suositus: 2,5/5

#84 Koulu Juhla-Aura, Turku
Miellyttävä, sopivan rapea pils perinteikkään Aura-oluen reseptiikkaa myötäillen.
Suositus: 3/5

#85 Mathildedalin Mathilda, Mathildedal
Toimiva ja sopivan virkistävä kauppa-vehnä.
Suositus: 3,5/5

#86 Mathildedalin La Mer, Mathildedal
Perusvarma APA melko tuoreelta panimolta.
Suositus: 3/5

#87 Mathildedal Teijo, Mathildedal
Hyvälaatuinen ja maistuva IPA Mathildedalista.
Suositus: 3,5/5

#88 Rekolan Amerikan Eno, Fiskars
Suoraviivainen ja raikas IPA Fiskarsin suunnalta.
Suositus: 3/5

#89 Rekolan Katajan Kuiske, Fiskars
Tunnelmallinen, rukiin ja katajan pyhää liittoa esittelevä nautiskeluolut.
Suositus: 4,5/5

#90 Vakka-Suomen Prykmestar Wehnäbock, Uusikaupunki
Kestosuosikiksi noussut, jenkkityyliin humaloitu, runsasmakuinen ja miellyttävä weizenbock.
Suositus: 5/5

#91 Bryggeri Helsinki Golden Ale, Helsinki
IPAmaisesti humaloitu Golden Ale Bryggeristä.
Suositus: 3/5

#92 Rekolan Luomu IPA, Fiskars
Tyylikkään etiketin omaava luomu IPA.
Suositus: 2/5

#93 Maku Vehnä, Tuusula
Toimiva ja vahvuuttaan rungokkaampi hefeweizen.
Suositus: 3,5/5

#94 Hiisi Harjun Kettu Red Ale, Jyväskylä
Kettumaisen punertava, rukiisella pohjalla Harjun mäntymetsäistä aromikkuutta henkivä red ale.
Suositus: 3,5/5

#95 Stadin American Lager, Helsinki
Oikeinkin pätevä, apamaisen aromikkaasti humaloitu lager Stadista. Monikäyttöinen, raikas ja virkistävä.
Suositus: 4/5

#96 Alahovin Pale Ale, Kuopio
Mutkaton ja kevyt APA viinitilalta.
Suositus: 2,5/5

#97 Alahovin IPA, Kuopio
Sessioitavaa janojuomaa hieman ujolla intensiteetilla.
Suositus: 2,5/5

#98 Laitilan Wasaborg Savuvehnä, Laitila
Toimiva ja tunnelmallinen tumma vehnäolut savuisella puhalluksella.
Suositus: 4/5

#99 Iso-Kallan Savo Dark Lager, Kuopio
Perusvarma, hyvälaatuinen ja alkusyksyyn sopiva tumma lager.
Suositus: 3/5

#100 Ruokapuoti Lumon Testowit, Tampere
Hapan Virkistävän kirpeä, kotimaisen villi yrttimaailman osuvasti niputtava sour. Valkoviinimäinen, mielenkiintoinen ja lopuksi nahkean napakka.
Suositus: 3/5

Stallhagen Hoptober 4,7%

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Stallhagen, Godby, Suomi

Ahvenanmaalaispanimon kekriolut paljastuu tarkemmassa tarkastelussa American Pale Aleksi, vaikka ostohetkellä vähän humaloidumpaa syyslageria ajattelinkin. Sinällään hassua, sillä lukeehan tuo American October Ale lukee itse asiassa keskellä etikettiäkin. Hieman tummenpaa, jenkkihenkistä syyskauden APAa olisi nyt kuitenkin siis tarjolla. Hoptoberista on olemassa myös ravintolajakeluun jalkautettu kuusiprosenttinenkin versio. Ainakin tuon ravintolavahvuisen reseptiikasta löytyy Pilsner-mallasta sekä Saazia ja Magnumia, joten oletettavasti samaa tavaraa on myös tässä  maitokauppavahvuisessakin… 

"Maukas, pehmeä ja aromaattinen sadonkorjuunajan olut. Reippaasti humaloitu, maussa männynhavua, sitrusta ja maltaista karamellia. Tumma meripihkan väri, tiheä toffeemainen vaahtokukka."

Stallhagen Hoptober 4,7%

Kuparinen, kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu on leipäisen maltainen, hieman puumainen ja pähkinäinen. Mukana on myös metsäistä havuisuutta sekä sopivaa sitruksisuutta.

Maultaan toimiva. Leipäistä, hieman makeaa maltaisuutta, tuoksun tavoin pähkinää ja kevyttä puumaisuutta. Sitruksinen, kevyen mäntyinen ja yrttinen purevuus nousee esiin maun loppupuolella ollen lopulta melko napakanoloista. Tuntumaltaan toki hieman ohut, joskin raikkaanlainen.

Tuomio: Varsin hyvä, pähkinäinen ja kuparisen maltainen olut sitruksisen mäntyisellä rutistuksella.

Pisteet: 33/50

Brewer’s Special Joker Hop Ale erät 1 & 2

Brewer’s Special Joker Hop Ale erät 1 & 2

Saimaan Juomatehdas ilmoitti heinäkuussa uudesta uraa uurtavasta tuotelanseerauksesta. Brewer’s Special-sarjaa täydentämään tullut Hop Joker esittelee kansalle erilaisia humalakombinaatioita, jotka vaihtelevat erästä toiseen. Oluen muu reseptiikka säilyy koko ajan muuttumattomana. Hop Joker on tyyliltään maitokauppavahvuinen American Pale Ale, jonka perusraaka-aineina käytetään Pale Ale- ja vehnämaltaita sekä mallastamatonta ruista. Maistelin jokin aika sitten sarjan kaksi ensimmäistä erää ja kuten ajatella saattaa, on humalavalinnoilla melko suuri vaikutus oluen makumaailmaan. 

Vertailu tulee julki hieman jälkijunassa sillä sarjan kolmaskin erä on jo ehditty julkaisemaan… Ajatus humalavariaatioita esittelevästä olutsarjasta on ihan mielenkiintoinen ja kannatettava, joskaan ei ehkä niin omaperäinen kuin voisi luulla. Yksittäisiä humalalajikkeita esitteleviä sarjoja on tullut aiemmin mm. BrewDogilta ja Mikkelleriltä ja karkeasti yleistettynä niissä on menty aika pitkälti lajikkeiden erojen esittelyn ehdoilla eikä olutta ole rakennettu toimivana kokonaisuutena – poikkeuksiakin löytyy, mutta vähän tuollainen fiilis niistä on jäänyt. Siksipä kauppavahvuinen humalacocktailsarja ei ehkä kuulosta kaikkein omimmalta jutulta… Lainsäädäntöähän tästä käy suurimmaksi osaksi syyttäminen, mutta silti. Ja toisaalta, mikäli kokonaisuus kerran osuu niin sanotusti napakymppiin, on siinä julmetunmoinen harmitus kun seuraava erä onkin jo sitten ihan jotain muuta. Mutta se siitä pohdiskelusta.

Identtisten tölkkien salaisuus paljastuu...

...pohjan tullessa näkyviin...

Hop Jokerin ensimmäinen erä on humaloitu kansainvälisellä ja melko kokeilevalla kattauksella: Aramis (Ranska), Celeia (Slovenia), Mt. Hood (USA) ja Summit (USA). Toinen erä luottaakin sitten takuuvarmaan jenkkikamaan eli Columbus-Cascade-Chinook-Citra-Amarillo –komboon… Laittelin panimolta saadut oluet rinnakkain ja lähdin tutkimaan, kumpi näistä mahtaisi olla suunmukaisempi.

Yksi huomionarvoinen asia vielä ennen maistoa: tölkkien painatusteknisistä syistä pakkaukset ovat keskenään identtisiä, eikä erän numerosta ota selvää tekstejä tavaamalla. Erän identiteetti on painettu päivämäärätietojen kanssa tölkin pohjaan ja humalakattauksen voi tarkistaa eräkoodia vastaan panimon kotisivuilta. Eli pientä salapoliisin hommaa, rehti jokerimeininkiä siis…

Ulkonäkö:

1. Kuohkeasti vaahtoava, hieman samea ja kellertävän oranssi olut.
2. Oikeastaan aivan samannäköinen, ei mainittavaa eroa.

Tuoksu:

1. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen, kypsää mangoa ja muuta vähän tuhdimpaa kirjoa tarjoileva. Hieman raskas, ei välittömän raikas kuten olisi ehkä voinut toivoa. Hieman yrttisyyttä, kohtalaista ranskanleipäisyyttä maltaan muodossa.
2. Tuoksu tarjoilee hyvää greippisyyttä, ehkä vienonlaista yrttisyyttäkin. Vaaleaa, hieman toffeista maltaisuutta, yleistä vaaleutta ja raikkautta. Kaksikosta selvästi puhuttelevampi.

Maku:

1. Maultaan tuoksua parempi, kohtalaisen pureva ja muutoinkin melko runsassävyinen. Aprikoosi-mango-linjalla kulkevaa hedelmää, greippistä happamuutta, neulasmaista terävyyttä sekä ruohoista potkua. Taustalla piilee jokin suoyrtin kajo, josta en saa kiinni. Rungossa sitä ranskanleipää sekä kevyttä toffeeta.
2. Maussa sitrusta, raikkautta ja sopivaa purevuutta. Mukana on myös mäntyä sekä koko ajan kasvavaa greippisyyttä. Suoraviivainen, puhdaslinjainen ja hyvällä maulla tasapainoinen. Varsin toimiva kokonaisuus, selkeä suosikki tästä kaksikosta.

Suutuntuma:

1. Tuntumaltaan varsin toimiva, yllättävän rungokas ja hiilihapoiltaan onnistunut. Tietty sitä kepeyttä aina löytyy, mutta ohueksi tätä ei voi haukkua.
2. Keskirunsas, hiilihapoiltaan humalan purua tehostavaksi säädetty ja virkeän oloinen. Hyvin tasapainoinen paketti.

Yleisvaikutelma:

1. Vähän sekava, ja tasapainoton esitys. Ei oikein anna mitään mistä ottaa kiinni… Sinällään hyvä, että painoksia on vain yksi…
2. Suoraviivainen, greippisen mäntyinen ja virkeä esitys. Hyvänlaatuinen ja onnistunut sessio-olut. Voisi harkita pysyvämmäksikin tuotteeksi… 

Pisteet:

1. 28/50
2. 34/50

Kakkonen oli tällä kertaa selkeä ykkönen...

Nøgne Ø Tiger Tripel & God Jul

Nøgne Ø on panimo, jonka nimi nostaa veden kielelle...

Kehuttu, pidetty ja arvostettu norjalaispanimo teki syksyn myötä paluun Alkon valikoimiin useamman oluen voimin. Ennen varsinaista sesonkiryntäystä hyllyyn ilmestyi maistuvan runsas Tiger Tripel, jota seurasi joulunodotuksen tuskaa lievittämään kohdistettu täsmäisku God Julin ja Imperial Rye Porterin muodossa.

Laadun ja runsaan puhuttelevan makumaailman lisäksi panimon tuotanto on tunnettu myös korkeasta hintatasostaan, mutta ilahduttavasti God Julin hinta on saatu painettua alle seitsemään euroon eli lähes laatuoluiden verkkokauppaan keskittyneen Saveur-Bieren tasolle (Alkon hinta 6,97€ vs. Saveurin hinta 6,40€). Kate näytetäänkin revittävän jo pariin otteeseen valikoimissa käyneen Imperial Rye Porterin kohdalla – karvaa vaille kympin hintalappu saa kyllä suuntaamaan katseensa verkkokauppojen puolelle, etenkin kun verrokiksi voi kaivella seitsemän euron hintanäkemyksen lilleläisen kaupan sivuilta. Huomionarvoista tässä ehkä vähän hölmössä vertailussa on se, että Alkossa jyhkeä ruisportteri kuuluu tarjonnan kirkkaimpaan kärkeen, mutta valikoimaan panostavan verkkokaupan valikoimaa selailtaessa kyseinen olut tuskin nousisi edes ehdokkaaksi ostoskorin sisältöä valikoitaessa. Hyvä oluthan se toki on, mutta tuskin se kiinnostavin kuitenkaan. Tiger Tripel muuten löytyy Firma Bieristä rapialla viidellä eurolla, joten Alkon yhdeksän euron hintapyyntö on melko kovaa luokkaa sekin…

Mutta mutta. Monopolia tuli kannatettua Tiger Tripelin ja God Julin verran eikä siinä mitään. Hyviä oluita kumpainenkin eikä hintakauhistelua oikein yllättyneisyydenkään piikkiin voi laittaa – paheellinen olut pitää Suomessa verottaa hengiltä ja laadusta kuuluu maksaa suhteellisesti bulkkia enemmän.

Nøgne Ø Tiger Tripel

Rippeliä, rippeliä...

• Tyyli: Abbey Tripel
• Alk.%: 9,0 

Tiger Tripel on norjalaisten näkemys belgitripelistä vaikkei aivan puhdasverinen sellainen olekaan. Rungosta löytyy pohjolan tyyliin hieman turvesavustettuja maltaita humaloinnin nojatessa Saaz-Columbus-Bobek-kolmikon voimaan. Mukaan vielä hieman ruokosokeria ja soljuvan hedelmäinen, luonteikas nautiskeluolut on sitä myöten kasassa.

---

Kaunis, jyhkeän aprikoosinen, hieman punertavan oranssi olut paksulla, kestävällä vaahdolla. Tuoksu on tuhti, miellyttävä ja kutsuva. Siitä löytyy vaaleaa belgihedelmää, poimintakypsää aprikoosia, kevyttä toffeisuutta sekä yleistä viljaisuutta. Lajityypillistä hiivaa on hyvin esillä mausteisella kuivuudella. Oikein hyvä.

Maultaan pätevä, hieman lämmittävä ja lopulta hieman makeakin. Tällä kertaa aprikoosi on enemmän soseen muodossa mutta hieman kuivatunkin hedelmän tiivistynyttä makeutta löytyy. Toffeeta, vaaleaa leipäisyyttä ja mausteista belgihiivaisuutta. Taustalta voi poimia melko selkeää, happaman katkeraa sitruksisuutta joka ilmenee osin hedelmälihaisena tunnelmana. Runsas on eikä alkoholikaan juuri pääse pilkistämään - tiettyä jyhkeyttä ja lämpöä se toki tuo...

Tuntumaltaan soljuva, olemukseltaan syvä ja laadultaan taattu. Turvemaltaan läsnäoloa ei tietämättä mausta oikein pysty kaivelemaan mutta kyllähän siellä semmoista tuiverrustakin on läsnä… Mielenkiintoinen lisä…

Tuomio: Aprikoosin hedelmäinen, runsas ja toimiva norskitripel joka kääntyy lopulta piilevän makeaksi. Toimii...

Pisteet: 40/50

Nøgne Ø God Jul

Jouluisa olut jouluisissa maisemissa...

• Tyyli: American Strong Ale
• Alk.%: 8,5

Kelien puolesta jouluun tuntuu olevan matkaa vielä valovuoden verran, mutta lääkkeet tunnelman luontiin on jo laitettu jakoon. Katri Helenahan etsi Joulumaan sydämestään, mikä ei lainkaam hassumpi vaihtoehto ole… Luotetaan me nyt vesisateen keskellä kuitenkin suklaa- ja karamellimaltain aateloituun dark aleen jossa jouluista rutistusta on lähdetty hakemaan Chinookin, Columbuksen ja Centennialin voimin... Jonkinlainen American strong ale, dark ale tai lähteestä riippuen ihan rehti christmas beer tämä loppupeleissä on. Varsin maistuva sellainen tokin.

---

Tummanruskea, beigellä vaahdolla varustettu olut. Ei hassumman näköinen. Tuoksu on monipuolinen, tumma ja paahteisen maltainen. Siitä löytyy niin tummaa, kuivattua hedelmäisyyttä kuin suklaista aromikkuuttakin, mutta paahteen sekaan tuntuu etsiytyneen myös kevyttä kahvisuuttakin. Ehkä kevyttä savun tuiverrusta, ohutta vaniljaa ja etäisempää, sitrusmaista tujakkuuttakin…

Maultaan erittäin puhutteleva. Tummaa, kahvisen paahteista maltaisuutta, suklaata ja kuivaluumuista hedelmäisyyttä löytyy tuhtina, syvänä verhona greippisen mäntyisen sivalluksen päältä. Muhkea, monipuolinen ja lämminhenkinen olut on täynnä tunnelmaa. Maiskuttelu antaa tilaa loppua kohden nousevalle greipin purulle ja päästää katkerot valloilleen ympäri suupieliä. Samalla myös kahvinen ote vahvistuu ja jostain kaivautuu esiin myös ohkaista savuisuutta. Katkeran kahvisetsta lopusta löytyy vielä mukava annos lakritsia ja kevyttä vaniljaa tumman limppuiselta pediltä. Julmetun kiehtova, ryhdikäs ja takuuvarma makunautinto.

Tuomio: Vuoden pimein aika tarvitsee vahvan liittolaisen ja mielestäni tämä jouluun suunnattu strong ale täyttää nuo saappaat mitä parhaiten. Vakuuttava, ennakkoluuloton ja maistuva kokonaisuus. Twelve points!

Pisteet: 42/50

Paulaner Salvator

• Tyyli: Doppelbock
• Alk.%: 7,9
• Panimo: Paulaner Brauerei (Schörghuber), München, Saksa
  

Näin syksyn tullen on aika ottaa käsittelyyn lajin klassikko, doppelbockien ja ator-päätteisten oluiden kruunaamaton kuningas – koko vahvojen lagereiden aatteen isä: Paulaner Salvator. Olihan se jo aikakin. Tänä vuonna olen enenevissä määrin vannonut germaanisen laadukkuuden ja rehtien makujen nimeen, mutta blogitekstieni joukosta on uupunut (ja uupuu edelleen) useita määritelmään istuvia klassikoita, yleissivistäviä ja usein varsin tunnettujakin nautintojuomia. Salvatorin myötä on hyvä sauma tehdä hienoista korjausliikettä…

Salvatorin lisäksi Paulaner tunnetaan oluellisesti niin Oktoberfestien kuin vehnäoluidenkin kautta mutta logon näkeminen muistuttaa usein myös panimon jalkapallonkytköksistä. Kansan muistiin on nimittäin tallentunut useita hienoja kuvia hymyilevästä Luca Tonista giganttinen oluttuoppi kädessään… Kaunista, niin kaunista.

Mutta sitten itse aiheeseen. Koko panimon juuret nojaavat Paulenerin munkkien innovoiman double bockin varaan. Salvator valmistuu edelleen yli 375 vuotta vanhaa reseptiä noudattaen ja on innoittanut aikojen saatossa useita muitakin saksalaispanimoita jyhkeän pohjahiivaoluen valmistuksen tielle. Oluesta on tullut käsite ja sen ator-pääte on lainaantunut myös muiden lajitovereiden nimiin... Ehkäpä juuri tästä syystä Paulaner patentoi Salvator-nimen vuonna 1896.

Hyvää hyvyyttään eivät jalot munkit tätä lähes kahdeksan prosenttista olutta kehittäneet. Kirkonmiesten ajavana tekijänä oli paastonajan energianpuutteen kirot, joita tavattiin tukahduttaa ravitsevalla annoksella olutta. Runsaampi, tuhdimpi ja lämmittävämpi nektari auttoi jaksamaan, mutta nosti myös hymyn huulille – makuhan on nimittäin mitä mainioin. Ennen tarjoilua olut tuli kuitenkin hyväksyttää Baijerin osavaltion päämiehellä, prinssi Karl Theodorilla. Ja kukapa ei maittavaa juomaa hyväksyisi… Tästä juontaakin juurensa jokakeväinen perinne, jossa vuoden ensimmäinen oluttynnyri avataan virallisin seremonioin Baijerin osavaltion pääministerin saadessa kunnian ottaa ensimmäiset hömpsyt.

Paulaner Salvator

Rusehtava, kauniin punana omaava olut runsaan romanttisella ja kestävällä vaahtokerroksella. Tuoksu houkuttelee. Siitä löytyy kuivatun luumuista makeutta, jopa hillittyä limppuisen siirapin tenhoa. Pähkinää, aavistus suklaata, ruskeaa syvyyttä ja syksyn rauhallisuutta. 

Mausta löytyy samoja elementtejä, mutta myös miellyttävästi etenkin lopussa nipistävää, ruhoisen yrttistä ja hivenen kukkaista humalan tuntua. Tummahkon leipäinen, hieman kuoressaan siirappista paahtuneisuutta kantava mallaspuoli on miellyttävän syvää ja syksyistä tunnelmaa tarjoileva. Pähkinää, kuivatun luumuista, rusinansävyistä lisäsyvyyttä, hitusen pippuriin viittaavaa kuivamausteisuutta. Tuntumaltaan melko jämäkkä, kohtalaisen soljuva ja rauhallinen.

Tuomio: Laadukas lajinsa edustaja, eräänlaiseksi lippulaivaksi ihan syystäkin nostettu doppelbock. Mallasta, syvyyttä ja leipäisyyttä rikottuna sopivasti viiltävällä humalan purennalla…

Mutta onko se silti lajinsa paras? Ei mielestäni, vaikka erittäin hyvää onkin… Makuasioita, luonnollisesti.

Pisteet: 37/50

Kotiolut: Ukonmalja Suomuhauki Gose

Suomuhauki uiskenteli haaviini jokin aika sitten ja lasiinhan tuo lopulta sitten päätyi. Sen tarina liittyy olennaisesti aiemmin maistettuun Tulilintuun, sillä oluet on valmistettu saman vierteen pohjalta – Ukonmaljan verstaan tuotoksia kumpikin siis… Ennen Tulilinnun Amarillo-kastetta omilleen otetusta vierteen puolikkaasta valmistui lopulta maistuva, joskin aika suolainen Gose – perinteikäs oluttyyli Saksanmaalta. Ruususuolalla ja korianterinsiemenillä maustettu perinneolut saa kevyttä katkeruutta mäskäysvaiheen Saazista, minkä lisäksi se on kuivahumaloitu Nelson Sauvinilla.

Oluen käyminen on tapahtunut maitohappobakteerien voimalla, mutta prosessi on saatettu loppuun oluthiivan avustuksella. Happamuutta on säädetty kohdilleen elintarvikemaitohapon avulla… Suolaa tosiaan pääsi lipsahtamaan hieman reilunlaisesti, reseptilokin mukaan noin 1-1,5g jokaista litraa kohden ja kieltämättä tuon pystyi aika selvästi maistamaan, mutta… Erityisen puhuttelevaksi osaseksi tässä oluessa osoittautui Tommin suorittama kuivahumalointi, joka otti omakseen sopivan siivun makuprofiilista ja jotenkin se tuntui saavan lisäsävyä maustepuolen väreistä… Potentiaalia on ja itse asiassa useampaankin suuntaan:

Ukonmalja Suomuhauki Gose

Oranssisen utuinen, hienosti vaahtoava olut. Tuoksu on varsin mielenkiintoinen... Siinä parfyyminomainen sitruksisuus sekoittuu punertavaan, isokiteiseen suolaisuuteen. Aika jännä, aromaattinen ja jopa kevyen kuivakukkainen vire. Hieman pehmeää maitohappoa, kevyen makeaa mallasta.

Maultaan hieman tujumpi, vähän päällekäyvän suolainen - sillä ruususuolan punertavalla sävyllä taasen. Kohtalaisen voimaisat maitohapot, lopussa kevyempi sitruksen tuulahdus, ehkä vähän yrttinenkin. Loppuliuku lienee huono termi pitkää, suolan ja maitohappojen kuivuutta henkivää tunnelmaa kuvaamaan mutta sellainen se kuitenkin on. Muutoin ilmoilla on sellaista aromikkaan hopfenweizenin sielua ja moninaisia todella herkullisen raikkaan kesäoluen viitteitä. Takerrun ehkä liikaa siihen ja tuumin josko toimisi ilman suolaa ja jopa maitohappoja paremmin. Mutta eihän se sitten olisi enää Gose. Ja gosenahan tämä on mainio, ehkä vähän hiomaton, mutta hyvä. Taustatunnelma vain viriää potentiaalia muihinki tyyleihin. Ei se huono asia varmastikaan ole.

Summarumsumsum... Suolaa voisi tosiaan hieman säästellä mutta muutoin ollaan herkun äärellä. Humalointi tosiaan tekee tepposensa ajatusmaailmalle mutta tarjoaa Goseen mukavan lähestymiskulman. Oikein hyvä!

Pisteet

• Tuoksu: 8/10
• Ulkonäkö: 4/5
• Maku: 7/3
• Suutuntuma: 3/5
• Yleisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 35/50