Sori Brewing Dark Humor Club

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Sori Brewing, Tallinna, Viro

Tummaa huumoria Tallinnan suunnalta… Sorin kahdeksanprosenttinen Dark Humor Club on kylmäuutetulla espressolla ja 120:llä Bourbon-vaniljatangolla täräytetty imperial stout. Oman lisämausteensa kokonaisuudelle on antanut kaakaonibseillä vuorattu käymistankin pohja, joten oikeastaan kaikki paahteisten makujen hekumalliset mausteparitukset löytyvät tästä yhdestä ja samasta oluesta.

Syksyinen sade vihmoi kartanon tiluksia joten, lämmin ja kahvisen paahteinen talviolut oli enemmän kuin selviö tunnelman luontiin… Ja kyllähän sitä tunnelmaa sitten saatiinkin! Tai noh, milloimpa kahvinen imperial stout ei muka toimisi, häh?

Kotiolutnikkareille muuten vinkiksi, että Sori on julkaissut oluen reseptin Reittausblogin masinoiman #Avoinolut -haasteen myötä: 

Open Source: Dark Humor Club recipe

Sori Brewing Dark Humor Club

Musta olut runsaalla, ruskealla vaahdolla. Komea on. Tuoksu on syvä, pehmyt ja tummasävyinen. Varsin tummaa, kahvista paahteisuutta sekä miellyttävää kaakaomaista suklaisuutta. Ilmassa leijuu vaniljainen, jollain tapaa myös kevyttä tammisuutta antava verho. Savun rajoille paahdettua mallasta, kevyttä lakritsia ja kermaista pehmeyttä.

Maultaan mainio - hyvin syvä ja runsas. Tyylikkään espressomaista tunnelmallisuutta, rouhitun kaakaopapuista suklaisuutta, lakritsia, tankomaista vaniljaa ja hienoista paahtuneen siirappista makeutta. Jälkimaku on paksun kahvinen, hieman katkera ja kuivan suklainen - myös aivan ohutta savuista tuntua sekä runsaampaa bourbonaromikkuutta...

Tuntumaltaan melko runsas, hivenen tahmea mutta yleisesti kuivahkoon kääntyvä. Runsaasti makua, hyvää tunnelmaa ja miellyttäviä vivahteita.

Tuomio: Tunnelmallinen, syvää paahteisuuden kirjoa ilmentävä olut espresson ja kaakaoisen suklaisuuden maailmasta. Hieno olut...

Pisteet: 42/50

Kirjaprojekti: Juomien Suomi – Pienpanimot, viinitilat ja tislaamot

Maan makujen matkassa...

Lisäys: Kirjaprojekti on nyt saatu päätökseen. Lisää aiheesta täällä: 

Makumatkalla pohjoisessa: Juomien Suomi – Pienpanimot, viinitilat ja tislaamot

Ensi vuoden kenties odotetuin kirjauutuus julkaistaan toukokuussa, mutta sitä ennen on vielä paljon tehtävää. Allekirjoitin vastikään kustannussopimuksen Karttakeskus Oy:n kanssa työnimellä Juomien Suomi – Pienpanimot, viinitilat ja tislaamot kulkevasta kirjasta. Aloite hankkeeseen on lähtöisin kustantajalta, mutta sen sisältöä on suunniteltu yhteistyöllä kuluneen syksyn aikana.

Kirjassa esitellään kotimaiset pienpanimot, viinitilat ja tislaamot alueittain ja allekirjoittaneen toimittamia esittelytekstejä täydennetään Karttakeskuksen karttamateriaalein. Eräänlaisena matkaoppaana toimiva teos nitoo yhteen eri juomavalmistajien monipuolisen kokonaisuuden ja nostaa näin esiin myös paikallisemmalla tasolla toimivia tuottajia. Kohteita on listattu reilut 80 kappaletta ja määrä tarkentuu syksyn aikana tehtävien yhteydenottojen myötä. Tavoitteena on mahdollisimman kattava ja informatiivinen tietopaketti, josta olisi iloa niin lukijalle kuin esiteltäville toimijoillekin.

Aikataulu on tiukka, mutta samalla sopivaa haastetta antava. Karttojen tuoma lisäarvo kiehtoo allekirjoittanutta kovastikin ja projektin aihepiiri on muutoinkin omiin mielenkiinnon kohteisiin hyvin istuva. Kotimaiset maut ja paikallisuus ovat aiheita, joista ei koskaan voi puhua liikaa…

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin tällä kertaa. Kritiikkiä, ideoita, kohdevinkkejä ja kaikenlaisia ajatuksia otetaan vastaan. Parhaat kanavat lienevät kommenttikenttä tai sähköposti bierbaronblog@gmail.com.

Kippis!

J-P

Ps. kirjaa on viety eteenpäin Retkipaikka-teoksen pohjalta, jonka näytettä pääsee tarkastelemaan TÄSTÄ.

Malmgård Dinkel 5,3%

• Tyyli: Erikoisvilja
• Alk.%: 5,3
• Panimo: Malmgårdin Panimo, Malmgård, Suomi

Malmgårdin Panimon spelttiolut on ollut mukana menossa aina panimon alkuajoista lähtien ja etenkin sen vahvempi, Alkosta löytyvä 5,3%:nen versio on olut joka ansaitsee vuolaat kehut. Tasapainoinen, runsaanmaltainen ja kursailemattomasti hyvänmakuinen kokonaisuus istuu mainiosti niin arkeen kuin juhlaankin, mutta on samalla myös eräänlainen laadukkaan olutnautinnon kotimainen prototyyppi. Taso ei tunnu horjuvan ja tunnelmakin on mitä mainioin. Malmgård on muutoinkin toimija, jonka oluita kaatelee lasiinsa hyvin mieluusti – ne kun tuppaavat järjestään olemaan todella laadukkaita...

Ohramaltaiden lisäksi Dinkelin valmistukseen käytetään kartanon oman pellon alkuvehnää eli spelttiä (saksaksi muuten dinkel).

Malmgård Dinkel 5,3%

Kauniin punan omaava, syvän oranssihtava olut. Tuoksultaan se on makean maltainen, keskitumman hedelmäinen, runsas ja hieman pähkinäinen. Oikein hyvä, tasapainoinen ja melko pyöreä.

Maultaan hieman rouheampi mutta samalla myös luonteikkaampi. Kevyttä, vaaleahkoa hedelmää, ilmeisesti speltistä peräisin olevaa kulmikkaan särmikästä maltaisuutta josta löytyy myös pientä makeutta. Lopussa kevyttä leipää, pähkinää ja yrttisen mausteista purevuutta. Tuoksun tavoin runsaanlainen ja kauniin tasapainoinen. Ei suuria sirkushuveja vaan rehtiä ja perusvarmaa tekemistä. Speltillä on selkeä rooli, aivan niinkuin pitääkin... Laadukkaan oluen mittari monessa suhteessa.

Tuomio: Rehti, maistuva ja tunnelmallinen spelttiolut. Hedelmää, pähkinää ja spelttivehnää... Hyvä tasapaino ja laadukas toteutus.

Pisteet: 36/50

Alkon Jouluoluet 2015: Zoller-Hof Donator Heller Doppelbock

• Tyyli: Doppelbock
• Alk.%: 8,5
• Panimo: Brauerei Zoller-Hof, Sigmaringen, Saksa

Sigmaringenin pikkukaupunki on tunnettu 1000-luvulta peräisin olevasta linnastaan, mutta saksalaiseen tapaan Tonavan jokilaaksossa valmistuu myös olutta. Vuodesta 1845 toimineen perhepanimon vaalea doppelbock kuuluu Alkon tämänvuotiseen jouluolutkattaukseen ja ilmeisesti kyseessä on varsin uusi tuote. Ainakaan panimon kotisivuilla ei siitä ole mainintaa ja Ratebeerissäkin arvioita löytyy vain tämän syksyn ajalta – nekin ovat suurelta osin Suomessa kirjoitettuja.

Zoller-Hofin valikoimiin kuuluu perinteisten saksalaisoluiden lisäksi myös kevyempiä virvoitusjuomia ja radlereita. Vaikkei panimon 165-vuotinen historia saksalaisessa mittapuussa järin mittava olekaan, on Sigmaringeninkin pikkupanimossa ehditty kokemaan jos jonkinmoista. Alati nopeasti kehittyvässä maailmassa unohtaa äkkiä ajan ja kehityksen suhteellisuuden, jota pisti miettimään sekin fakta, että Zoller-Hofiin vedettiin sähköt ensi kerran 1890-luvulla eli ensimmäiset neljä vuosikymmentä keiteltiin kynttilän valossa puuvoimalla. Ajatusleikkiin voisi ottaa mukaan jo 1000-luvulla olutta valmistaneen Weihenstephanerin, mutta sen aikajanalle mahtuvat muutokset saattaisivat hämmentää allekirjoittaneen käsitystä vähän liiaksikin. Sinällään tuttuja itsestään selviä tiedonmurusia, mutta harvoinpa näitä pohdiskelee – ja kun se hetki sitten iskee, ollaan vähän aikaa mietaina...

Schloss Sigmaringen jouluisessa asussaan... (kuva: Schloss Sigmaringen)

Weihenstephanerista puheen ollen… Panimon nykyaikaistamista aina 1960-luvulta ajanut Peter Fleischhut hankki aikoinaan oppinsa Weihenstephanin panimokoulusta ja oli eläköitymiseensä saakka Zollerin kantavia voimia. Kuten monissa muissakin saksalaispanimoissa, myös täällä perinteinen oluen valmistus kohtasi modernin tekniikan ja loi entistä vahvemman pohjan saksalaiselle laadukkuudelle – Peterillä oli prosessissa suuri rooli. Ekologisuus ja ympäristöajattelu ovat asioita, joihin törmää saksalaistenkin panimoiden kohdalla usein. Zoller-Hofin raaka-aineet tulevat lähialueilta ja energiakin tuotetaan tätä nykyä vesivoimalla – panimon vesi nousee omasta kaivosta ja toimintajärjestelmää kehitetään entisestään kohti ekologisempaa päämäärää.

Paikallisuuden muovaava vastuullisuus lieneekin se juttu, millä Donator on Alkoon tiensä löytänyt. Vaalea doppelbock ei ehkä hienoisista odotuksistaan huolimatta ole järin maistuva makukokemus vaikkakin sen kerrotaan pitävän jonkinasteisesta säilyttelystä. Ehkä tummemman sävyinen doppeli olisi muutoinkin ollut osuvampi valinta tähän sesonkiin, mutta näin tällä kertaa. Oluen reseptiikasta löytyy paikallissävytteistä mallaskirjoa sekä Hallertau-, Magnum-, Polaris- ja Tettnanger Perle-humalia.

Zoller-Hof Donator Heller Doppelbock

Sameahko, oljenkeltainen ja normaalisti vaahtoava olut. Tuoksu on runsaan maltainen, vaalea ja melko leipäinen. Mukana on tuhti mutta pidättäytyvä siivu kuivahedelmäistä esterisyyttä sekä hieman näkyvämpi osanen hunajapohjaista makeutta... Taustalla väijyy ruohonsävyinen, yrttinen raikkaus.

Maultaan kaksijakoinen. Toisaalta sen runsas, ronskin maltainen makupaletti on mukavan syvä, tuhdinoloinen ja ajoittain jopa pehmeän syvällinen, toisaalta siitä paistaa läpi oluen vahvuus ylivahvan lagerin puistattavana yleistunnelmana. Vaaleaa limppua, kuivahedelmäistä makeutta ja hunajaista maltaisuutta, mutta myös alkoholista sivujuonnetta.

Tuomio: Vahva ja vaalea doppelbock, joka kääntyy lopulta omia makumieltymyksiä vastaan. Ei oikein iske, vaikka mukavan tuhtia ja pontevaa tuntua tarjoileekin. Vahvuus vain paistaa liiaksi läpi. Ehkä se vuosi pitäisi odotella, mutta onhan näitä muitakin olemassa...

Pisteet: 26/50

Sahtia pakkasesta

Juhannussahti juhannuksena

Sahdin säilöminen pakastamalla on tullut vastaan pariin otteeseen ja pitihän se sitten kokeilla kun juhannussahdista näytti jäävän ylitse vähän ylimääräistä. Sen suuremmin en aiheeseen ole perehtynyt, mutta ainakin Maltainen-blogia kirjoittava Laitisen Mika on todennut tavan hyväksi ja toimivaksi. Löytyypä pakastetusta sahdista pieni maininta myös miehen yhdessä Hannu Nikulaisen ja Johannes Silvennoisen kanssa kirjoittamasta Sahti-kirjastakin. Myös sahdin valmistuksen SM-kisojen takakonttitarjonnassa oli kuuleman mukaan ollut pakastamiseen erikoistuneen tekijän juhlajuomaa…

Pakastamani sahti oli ”säilöntähetkellä” iältään jotain viikon ja kahden väliltä – sen tarkemmin en tuota osaa arvioida. Kyseessä oli kotitekoinen juoma, joskaan ei itseni valmistama. Pakastimessa se ehti majailemaan hieman alle viisi kuukautta.

Huoneenlämpöön nostettaessa ruskea, hileisesti jäätynyt köntti alkoi välittömästi vapauttamaan nestettä. Sulamisen käynnistyttyä siirtelin sen hetkeksi vielä jääkaappiin. Tuoksu oli jo tässä vaiheessa mainio, sahtihampaan kolotusta voimistava ja pehmeän hedelmäinen. Sohjoontunutta sahti pyöritellessäni pohdiskelin sen tarjoamia mahdollisuuksia jälkiruokapuolella, mutta lopullinen läpimurto jäi vielä tekemättä. Potentiaalia siitä löytyisi, pitäisi vain lähteä rehdisti kokeilemaan…

Juomakuntoon sulettuaan sahti näytti siltä miltä pitikin. Tuoksu oli edelleen mainio, aiemmasta voimistunut ja makeahkon pyöreä. Makumaailma oli tasoittunut siitä, mitä olin kirjannut ylös juhannuksen kokemuksista. Orastanut alkoholin maku, osittainen kuivuus ja kulmikkuus ilmenivät nyt tummahkona lämmitävyytenä, kevyenä loppunipistyksenä ja tunnistettavana mausteisuutena. Juoma oli aiempaa soljuvampaa, pehmeämpää ja hedelmäisempää mutta samalla myös hieman ohuemman makuista.

Lisäys: Sahti kannattaa kuuleman mukaan sulattaa rauhassa, mieluusti jääkaapin viileydessä. Näin arvojuoman kaikki aromit saadaan säilymään parhaan mukaan (ks. kommenttiosio).

Sahti noin minuutti pakkasesta nostamisen jälkeen.

Kaksi minuuttia edellisestä ja kohta pääsisi jo työstämään sohjosta jälkiruokaa...

Täysin sulanut maistiainen illansuussa...

Eroja tuoreeseen tavaraan siis löytyi, mutta kyse oli maun pienistä nyansseista – sahdin perusominaisuuksia saati laatumääreitä pakastaminen ei maistamisen perusteella ollut muovannut. Ehkä pakastaminen kuitenkin kannattaisi tehdä mahdollisimman tuoreeltaan, itse kun kaadoin rasiaan loput viiden litran tonkasta, jota oli auottu useampana päivänä juhannuksen ympärillä… Mutta, joka tapauksessa:

Sahdin pakastaminen on hyvä tapa säilöä kansallisjuomaamme. Se hieman pyöristää makuja, mutta säilyttää silti aromit tehokkaasti.

Sori Brewing Madonna of Sori

Italian rantafiilistä Suomen syksyssä...

• Tyyli: Session IPA
• Alk.%: 5,3
• Panimo: Sori Brewing, Tallinna, Viro

Sorin yllätyspaketista paljastui mielenkiintoinen, kotitekoisella sitruunaliköörillä eli limoncellolla maustettua session IPA. Sen humalointi nojaa alusta loppuun Mosaicin vakuuttavuuden varaan oluen nimen ja idean henkiessä Italian auringon sävyjä. Ajatus limoncello-IPAn valmistamisesta lähti matkaan saapasmaan vierailulta. Del Ducaton kanssa tehdyn kollaboraatioreissun yhteydessä panimon väki piipahti Italian Rivieralla Sorin kylässä ja loppu onkin historiaa – tai ainakin vahvaa viittausta historiaan…:

In the 16th century, the statue of the Madonna was stolen by pirates. During fights, they threw it into the sea and the statue disappeared. The statue was found again from Sori beach around 50 years later, unharmed. During WWII, the town of Sori was bombarded and the statue ended up in the sea. 11 years later the statue found back to the beach of Sori, again unharmed.

Sori Brewing Madonna of Sori

Pyhä Madonna on kova uimari...

Oranssisen kultainen, ronskisti vaahtoava olut. Tuoksu on monipuolisen sitrushedelmäinen. Mukana on niin raastettua sitruunankuorisuutta kuin kevyempää mandariinin hedelmälihaa. Muutoinkin tuoreen sitruksinen, kevyen havuinen ja yleistrooppista sävyä tarjoileva. Kokonaisuus on runsas, aromaattinen mutta myös mallaspohjaltaan mukavan solidi. Keksimäistä makeutta, kevyttä ranskanleipää.

Maultaan myös oivallinen. Greippinen purevuus nousee esiin hyvissä ajoin ja virkistää nipistyksellään loppumaun kohoavassa hekumassaan. Tarjolla on tuoksun tapaan raastettua sitruksen kuorta, havuja ja edelleen Mosaicin kohdalla omaan suuhun mustaviinimarjapensaan lehtien pirteää tuoreutta henkivää otetta. Rungosta löytyy vaaleaa, kevyen karamellista taustavoimaa varsin runsaalle aromien tenholle.

Tuomio: Puhdaspiirteinen, runsas ja monipuolisen sitrushuuruinen IPA joka hurmaa tuoreudellaan ja yleisen vakuuttavalla olemuksellaan. Hieno olut!

Pisteet: 40/50