O/O Muscles

O/O Muscles

• Tyyli: New England DIPA
• Alk.%: 8,2
• Panimo: O/O Brewing, Göteborg, Ruotsi

”Ohhoh! ” vai miten se nyt äännettiinkään. Ruotsalaisen O/O:n olutta on nyt kuitenkin Alkonkin valikoimissa, sillä tipattoman tammikuun olutteemaksi näkyy valikoituneen Imperial IPA. No oli siellä pari low ABV-keittoakin, mikä osuu enempi kuukauden teemaan ja nykytrendiin, mutta tällä kertaa mielenkiintoisimmat oluet löytyivät näiden vahvempien joukosta.

Muscles on 8,2-prosenttinen, sameita NEIPA-virtauksia henkivä humalapommi. Vahvuuteensa nähden olut on todella raikas ja virkistävän suoraviivainen, tarjoten samalla mukavaa tropiikin hedelmää ja moninaista sitrushedelmän anatomiaa. Toimiva paketti. Tyylimääritys jää tosin pohdituttamaan: onko se kuitenkaan NEIPA-kulttuuriin oikeuttavalla sameus+aromi-tasolla, vai ei? Aivan sama. Sinnepäin ja hienosti maistuen. Se riittää.

O/O Muscles

Kaunis, aprikoosisen oranssinen, valkeavaahtoinen. Tuoksussa sitrushedelmän eri osia, lähinnä kuorta, mutta mukana on myös marmeladimaista appelsiinisuuttakin. Passion, kevyt yrttisyys ja mango sointuvat hienosti yhteen taustalla.

Maku on aika kiva, odotettua suorempi ja tietyllä tapaa vaatimattomampi kuin odotin. Varmaotteinen, samalla odotuksia hillitympi kokonaisuus toimii kuitenkin hyvin, oikeastaan todella hyvin. Sitrusvärinää löytyy niin kuoren kuin hedelmälihankin voimin. Matkassa on myös kypsänlaista tropiikin hedelmäkeittoa ja hieman mallastakin, mutta kovin syväksi tai paksuksi tunnelmaa ei voi kuvata.

Kepeä ja aromikas, mikäli tämän vahvuisesta oluesta voi niin todeta. Well done!

Pisteet: 39/50

Õllenaut Turbahunt

Õllenaut Turbahunt

• Tyyli: Savuolut
• Alk.%: 11,3
• Panimo: Õllenaut, Saue, Harjumaa, Viro

100% heavily peated malt.

Eihän tätä voinut hyllyyn jättää, sen verran tuo viskin ja oluen hybridiksi mainostettu, tuhdin turpeinen virolaisolut nimittäin kiinnosteli. Ylilyönnin mahdollisuus on näissä toki ilmeinen ja jälleen kerran toteutunutkin uhka, mutta valinta oli tietoinen, joskaan ei ehkä kovin maittava.

Turbahunt on tosiaan viskimaailmasta tutuista turvesavustetuista skottimaltaista kasattu vahvarunkoinen olut. Sillä on myös olemassa tuhdimpikin isoveli, 13-prosenttinen Turbohunt, jota en tämän kokemuksen myötä kyllä suuremmin metsästämään lähtisi, mikäli valmistuksessa enää edes on. Turbahunttia saa tai ainakin aiemmin sai jo ihan Tallinkin matkustajapaateilta, eikä hintakaan tainnut tässä vahvuusluokassa päätä huimata.

Turbahunt on saanut nimensä turvesoilla raatavan ammattiryhmän mukaan. Turbahuntin ylämaalainen vastine on Peat Wolf eli jonkinlaisia turvesusi-ihmisiä käy turpeisista viskinautinnoista ja miksei tästäkin oluesta kiittäminen.

Õllenaut Turbahunt

Vaahdoton, keskitumma, likaisenruskea olut. Tuoksu on pökerryttävän turpeinen, kitkerän savuinen ja vaikuttaa äkkiseltään selvästi luvattua vahvemmalta. Viskiviba on siis hyvin ilmeinen, muttei kovin tasapainoinen.

Maku... Uh, no se on aikalailla tuoksun kaltainen. Ja hyvin voimakaspiirteinen. Maistuu ”vahvalta”, hyvin turpeisen savuinen, alussa hivenen karamellisen leipäinen, mutta lopussa jo kuivan alkoholinen. Aika levoton. Savuolut, jonka tuprutus on hyvin kitreänlaista. Muutenkin tarpeettoman vahva eikä missään nimessä balanssissa oleva tuote. Mutta, senhän ehkä pystyi jo arvaamaankin. Kuriositeetti, joka ei omalla kohdalla kantanut uteliaisuutta pidemmälle.

Pisteet: 25/50

Spencer Monk's Reserve Ale

Spencer Monk's Reserve Ale

• Tyyli: Quadrupel
• Alk.%: 10,2
• Panimo: Spencer Brewery, Spencer, Massachusetts, USA

Kuinka onnistuu belgilajeista suurimman loihtiminen arvoitetuilta jenkkimunkeilta? No, ihan kohtalaisesti, mutta matkaa eurooppalaisiin luostaroitsijoihin on vielä melkoisesti. Maailman ainoa Euroopan ulkopuolinen trappistipanimohan toimii USAssa ja panimolta on Olutkellarissakin maisteltu perusbelgin ohella myös vähän munkkikuvioista poikkeavia tuotteita, kuten Imperial Stoutia. Nyt testiin on päätynyt Rochefort 10:n ja St. Bernardus Abt 12:n jalanjälkiä seurailevaa Quadrupelia – Monk’s Reserve Alea.

MRA on hivenen yli kymmenprosenttinen, tummanpuhuva ja odotuksia herättävä olut. Laji on itselleni varsin mieluisa, joskin siltä myös odotetaan aika paljon, eikä lopputulema läheskään aina ole omia mielikriteereitäni täyttävä, vaikka yleisesti aika höveli maistelija olenkin. Kelvollisen Quadin mestarillinen viimeistely ei nääs vaikuta olevan sitä kuuluisaa heinäntekoa, minkä tämä Trappisti-leimankin saanut panimo meille osoittaa.

Spencer Monk's Reserve Ale

Varsin tummanruskea, kuohkeasti vaahtoava olut. Tuoksu on jääkaappikylmänä odotetun pidättäytyvä, mutta lämpö avaa tunnelmaa mukavasti. Kypsää, kuivattua hedelmää, tiivistä ja paahtunutta siirappisuutta, rusinaa, suklaata, lakritsia ja pientä marjaisuuttakin. Hyvä, muttei hekumallinen. Mämmiäkin, hemmetti. Ihan hyvä silti.

Maku on ihan hyvä, muttei tämä mitään ärkymppiä tosiaan ole. Tummaa, kypsää kuivahedelmää verhoaa paahtunut siirappisuus, joka on siinä rajoilla, että alkaako se puskemaan yli vai ei. Alkoholikin lämmittää paikoin aika tuhdisti, etenkin lopussa jo polttelevasti. Suutuntuma on aika ohut, korkeintaan keskirunsas. Taustalta löytyy lakritsia ja tummaa suklaata. Hitusen poikkeava quadi, paikoin ehkä heikkokin, vaikka kyllä tämän ihan suht mieluusti kumoaakin. Matkaa huipulle on kuitenkin paljon.

Pisteet: 34/50

Miljoona rikki - Olutkellarin matka lukuina

Miljoona rikki, kiitos kaikille!

Olutkellari-blogi on juuri tulossa kuuden vuoden ikään, mutta yksi suuri, joskaan ei sinällään koskaan tavoiteltu, rajapyykki saavutettiin jo hieman aikaisemmin. Milljoona blogivierailua. Miljoona, se on aika paljon. Ainakin näin keskivertoisen olutblogistin kohdalla. Kiitos!

Katselin kävijämääriä joskus alkusyksystä ja tuumailin, josko tuo haamuraja ennen pääsiäistä rikkoutuisi. Mitään suurempaa pakkomiellettä tai tavoitetta ei kävijäliikenteen määrän suhteen ole koskaan asetettu, mutta kyllähän tämä kieltämättä hyvältä silti tuntuu, etenkin kun se tuli tällä tapaa pyytämättä ja yllättäen.

Olutkellarihan ei missään nimessä ole maamme luetuin olutblogi, vaan veikkaisin sen kuuluvan sinne turvalliseen keskikastiin. Aiheestahan ei olutblogien kohdalla ole juurikaan kirjoitettu, joten ajattelin näin juhlan kunniaksi avata blogin tarinaa kaavioin ja numeroin:

Olutkellarissa käsitellyt tyylit sekä panimot maittain ja juttumäärinssä tarkasteltuna.

Blogin kävijämäärät kuukausittain.

Kun nuo kävijämäärätkin on tuossa nyt avattu, niin listataan vielä blogin suosituimmat artikkelit*. Perusarvioiden klikkimäärä pyörii aika tasaiseen 150-400 kappaleen välimaastossa, mutta mukaan mahtuu myös iloisia poikkeuksia. Eniten ihmetellyt tarinat painottuvat kuitenkin arvioiden ulkopuolelle eli listauksiin ja sen semmoisiin.

1. Alkoholilaki: He pyörsivät lupauksensa

(26 386)

2. Suomen pienpanimot kartalla

(20 259)

3, Alkon Pienpanimo-oluet 2018

(6 504)

4. Kevätuutuuksia: Olvi APA ja KOFF APA

(5 614)

5. Enemmistö kansanedustajista puoltaa: Viinit ja vahvat oluetkauppoihin!

(5 297)

*Top5-juttujen kävijämäärät otettu ylös 9.1.2019 aamusta

Tästä on hyvä jatkaa ja isompia muutoksia tekemiseen tuskin on tulossa. Arvioiden ulkopuolisia juttuja tekisi mieli kirjoittaa enemmänkin, mutta niitä tehdään muiden aikataulujen ohjauksessa. Ideoita kyllä piisaisi ihan riittämiin.

Kiitos vielä kaikille lukijoille ja sivuille muuten vain eksyneille. Sameaa alkanutta vuotta 2019!

Founders Barrel Aged CBS (Canadian Breakfast Stout)

Founders Barrel Aged CBS (Canadian Breakfast Stout)

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 11,6 
• Panimo: Founders Brewing Company, Grand Rapids, Michigan, USA

Suomessakin jo arkiseksi näyksi laskettavan Foundersin mehevä Canadian Breakfast Stout eli CBS on taas yksi ”niitä” kohuttuja megaoluita, jota maistamatta olutharrastajasta ei ole juuri mihinkään. Tai ainakin sellaisen kuvan olen antanut itselleni antaa.

Vuonna 2011 ensimmäisen kerran markkinoille lasketun CBS:n saatavuus ei ole ollut tasaisen jatkuvaa, mikä on omiaan vahvistamaan oluen haluttavuutta ja mystisyyden verhoa. Seuraavan kerran sitä sai 2014, mutta vain hanatavarana, jota seurasi vuoden 2017 kolmas esityskerta. Viime vuosi olikin historian ensimmäinen poikkeama, jolloin CBS:ssää oli tarjolla kahtena kalenterivuotena perätysten. Verkkokaupasta pelastamani pullokaksikko kuuluukin tähän tuoreimpaan eli neljänteen 2018 vuosikerran erään.

CBS ei sinällään ole mikään uusi tai erityiseen innovaatioon nojaava olut, vaan KBS:n vähän toisenlaisessa tynnyrissä istutettua painosta. Eli tuttua kaavaa noudatteleva, tynnyrissä käväissyt Imperial Stout kahvin ja suklaan voimin. Vuoden tynnyröinti vain tapahtuu bourbontynnyreissä, joissa on ennen olutta ikäännytetty michiganilaista vaahterasiirappia. Hienoista skeptisyyttähän tuo siirappisäilöntä omalla kohtaa nostatti ja valitettavasti totuus myötäili kauhukuvia – ainakin jossain määrin.

Founders Barrel Aged CBS (Canadian Breakfast Stout)

Panimon pääpanijana vaikuttava Jeremy Kosmickihan tiedetään krantuksi tynnyrin hamstraajaksi, joka hyväksyy vain sellaisia viskitynnyreitä, joiden alkuperäistä sisältöä itse pitää kuranttina arvojuomana. Mikä sai tällaisen miehen laittamaan muhkean määrän mallasta sisältävän oluen imelyyttä kumiseviin siirappitynnyreihin? Kysympähän vaan!!!1!

CBS:ssää aiemmin maistaneet ja himoinneet huomannevat muuten tähän uusimpaan vuosikertaan tulleen etikettimuutoksen? Vauhkona hirnuvan heposen selässä on alun perin ratsastanut kanadalaisen ratsupoliisin asuun sonnustautunut, ehkä vähän jenkkisarjoista tuttua pohjoisnaapuristereotypiaa lietsonut miekkonen, Mountie. Ilmeisesti naapurimaan viranomaiskuvalla ratsastaminen ei ollut asianomaisten mieleen, sillä Kanadan kuninkaallinen ratsupoliisi nosti panimoa vastaan kanteen vaatien punatakkisen hahmon poistamista etiketistä. Kuvitus muokattiin sopuisasti uuteen uskoon ja hevonenkin vaikuttaa silminnähden iloisemmalta karistettuaan ratsastajan selästään.

Vaikka olut ei itselleni kummemmin maistunut, näkyy se keräävän suurta arvostusta laajalla skaalalla. Se on mm. Ratebeerissä Imperial Stoutien Top-listan kymmenentenä ja maailman parhaiden oluiden listauksessa sijalla 12. Puhdas sata-kautta-sata tuote siis. Noh, katsotaan nyt miten aika tuota makeutta tasoittelee.

CBS was born when we stumbled upon some bourbon barrels that had previously housed maple syrup. We opted to put the same base beer as KBS, an imperialized version of Breakfast Stout, in the maple barrels and, after one taste, we knew we had something special. Rich maple syrup, roasted coffee and velvety chocolate meld together in what can only be described as a transcendental drinking experience.

Founders Barrel Aged CBS (Canadian Breakfast Stout)

Sysimusta, beigevaahtoinen ja hidasliikkeinen olut. Aika jyhkeä näky. Tuoksu luotaa syvältä, se on ryhdikkään tunnelmallinen, runsaan soljuva ja samettisen pehmyt. Kahvinen paahteisuus, tummansuklainen mokkaisuus ja nahkainen bourbonvanilja sulautuvat yhteen kauniilla tavalla. Loppuunsa hiottua tunnelmaa...

Makukin on hyvä, joskin tausta aika makealta vaikuttaakin. Vaahterasiirapin kiroa kenties? Lämmön myötä makeus, vaiko suoranainen imelyys, kasvattaa otettaan ja vaikkei se kovin syvälle ylläkään, on paahtuneen sokerinen pinta melko äitelä vastus muutoin hienosti toimivalle oluelle.

Kahvinen paahteisuus osuu hienosti yksiin tumman suklaisuuden kanssa, tamminen tynnyri ja bourbonin vaniljainen katku antavat kaivattua ylevyyttä. Jälkimaku on oikeastaan sekoitus näitä kaikkia pienellä viinan katkulla ja lämmöllä korostettuna. Makeuskin tiivistyy reunoille kohtalaisella voimalla, lämpöaallon halkoessa sitä kuin kreivin aikaan.

Hitaasti juotava, jyhkeä ja arvokas (kalliskin) Imperial Stout, joka on liian imelä. Tai no, ylimakea nyt ainakin ja sen vuoksi suuri pettymys. Ei lunasta hypeään.

Pisteet: 36/50