Spencer Monk's Reserve Ale

Spencer Monk's Reserve Ale

• Tyyli: Quadrupel
• Alk.%: 10,2
• Panimo: Spencer Brewery, Spencer, Massachusetts, USA

Kuinka onnistuu belgilajeista suurimman loihtiminen arvoitetuilta jenkkimunkeilta? No, ihan kohtalaisesti, mutta matkaa eurooppalaisiin luostaroitsijoihin on vielä melkoisesti. Maailman ainoa Euroopan ulkopuolinen trappistipanimohan toimii USAssa ja panimolta on Olutkellarissakin maisteltu perusbelgin ohella myös vähän munkkikuvioista poikkeavia tuotteita, kuten Imperial Stoutia. Nyt testiin on päätynyt Rochefort 10:n ja St. Bernardus Abt 12:n jalanjälkiä seurailevaa Quadrupelia – Monk’s Reserve Alea.

MRA on hivenen yli kymmenprosenttinen, tummanpuhuva ja odotuksia herättävä olut. Laji on itselleni varsin mieluisa, joskin siltä myös odotetaan aika paljon, eikä lopputulema läheskään aina ole omia mielikriteereitäni täyttävä, vaikka yleisesti aika höveli maistelija olenkin. Kelvollisen Quadin mestarillinen viimeistely ei nääs vaikuta olevan sitä kuuluisaa heinäntekoa, minkä tämä Trappisti-leimankin saanut panimo meille osoittaa.

Spencer Monk's Reserve Ale

Varsin tummanruskea, kuohkeasti vaahtoava olut. Tuoksu on jääkaappikylmänä odotetun pidättäytyvä, mutta lämpö avaa tunnelmaa mukavasti. Kypsää, kuivattua hedelmää, tiivistä ja paahtunutta siirappisuutta, rusinaa, suklaata, lakritsia ja pientä marjaisuuttakin. Hyvä, muttei hekumallinen. Mämmiäkin, hemmetti. Ihan hyvä silti.

Maku on ihan hyvä, muttei tämä mitään ärkymppiä tosiaan ole. Tummaa, kypsää kuivahedelmää verhoaa paahtunut siirappisuus, joka on siinä rajoilla, että alkaako se puskemaan yli vai ei. Alkoholikin lämmittää paikoin aika tuhdisti, etenkin lopussa jo polttelevasti. Suutuntuma on aika ohut, korkeintaan keskirunsas. Taustalta löytyy lakritsia ja tummaa suklaata. Hitusen poikkeava quadi, paikoin ehkä heikkokin, vaikka kyllä tämän ihan suht mieluusti kumoaakin. Matkaa huipulle on kuitenkin paljon.

Pisteet: 34/50