lauantai 8. toukokuuta 2021

Brekeriet Low & Slow

Brekeriet Low & Slow

  • Tyyli: Wild Ale
  • Alk.%: 1,5
  • Panimo: Brekeriet, Landskrona, Ruotsi

Kepeiden kesäjuomien kaipuu nostaa päätään aina keväisin ja hyväksi havaittujen vakiotuotteiden rinnalla tulee haarukoitua myös aiemmin kokemattomia makuvaihtoehtoja. Pääsääntöisesti elintarvikevahvuisista uutuuksista aniharvasta on testihetkeä pidempikestoisiksi tuttavuuksiksi, mutta poikkeuksiakin löytyy.

Brekerietin Citralla kuivahumaloitu Low & Slow wild ale edustaa kaupoissa erittäin harvinaista, reilun prosentin vahvuisten oluiden heimoa – tarkka lukema tällä kertaa 1,5%. Yleensähän näissä mataluuksissa tarjoillaan joko täysin holitonta, maksimissaan puoliprosenttista tai sitten alkoholijuomien (2,8%) alarajaa hätyytteleviä lukemia. Ykkösellä alkavia prosenttilukemia tulee vastaan lähinnä kombuchapullojen kyljissä, joissa sekin on täydennetty sanoilla ”korkeintaan” tai ”mahdollisesti enintään”.

Nollasarjalaisista omaa jääkaappia dominoivat Kukko-oluiden mainio kirjo, jota hieman kalliimpi Brooklyn Special Effects ajoittain täydentää. 2,8-prosentin rajaa lähestyttäessä Northern Lightsia tuskin tarvitsee erikseen mainostaa ja noihin lukemiin löytyy satunnaisesti muitakin oikein hienoja ja trendikkäitä vaihtoehtoja vaihtelevilta europanimoilta. Kotimaisista varsin toimivia oluita ko. lujuuksiin löytyy vaikka Nokian Micro-oluista ja Olvilta sekä trendipanimoista ainakin Salamalta.

Kolmepinnaisissa tarjontaa löytyykin sitten aika mehevästi ja ruotsalaiset tuntuvat niissä vesissä viihtyvän. Osasyynä varmaan luontainen monopolisortoon sopeutuminen. Brekeriettiä olen aiemmin myös kehunut mainioksi sourpanimoksi, jonka tuotteet osuvat makuhermoon hävyttömän hyvällä prosentilla, vaikka yleisesti hapanoluita kevyesti koitan kartellakin. Esimerkiksi 2,7-pinnainen Picnic Sunrise on jäänyt elävästi mieleen upeana luomuksena ja senpä vuoksi panimon todella kevyt Low & Slow herätti mielenkiintoni Palokan Citymarketin alkoholittomien joukossa. Vahvuutta on tosiaan se 1,5% eli totaaliholittomasta tuotteesta ei suoranaisesti nytkään puhuta.

Brekeriet Low & Slow

Utuinen, vaaleankeltainen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu tuo mieleen raa'an, vielä vihertävänä haukatun karviaisen tai jonkin kirpeämmän pään vihreän viinimarjalakikkeen. Raikkaan kirpakkaa joka tapauksessa meno on. Aika kääntää kokemusta enemmän iloisen sitruunaisuuden suuntaan - humalasitruunaisuuden, jos tarkkoja ollaan. Ei niinkään hedelmäistä tuntua kuitenkaan.

Maku on tuoksun tapaan raikas, mutta ehkä hillitymmin kirpeä. Samaa vehreää ja napakan rapeaa, vasta satokautta lähestyvää puutarhamarjaisuutta, samaa sitrusvetoista humalan aromikkuutta. Terävät hiilihapot, kohtalainen jälkimaku ja kuiva lopputunnelma. Erinomainen ja virkeä kesäjuoma.

perjantai 7. toukokuuta 2021

Tired Uncle Hazy Uncle Galaxy Edition

Tired Uncle Hazy Uncle Galaxy Edition

Tired Unclea saapui vihdoin Jyvässeudullekin saakka, joten päästiin Olutkellarissakin ihmettelemään, mihin kohtalaista hypeä osakseen saaneen panimon kuohunta oikein perustuu. Keran panimokeskittymässä jo hyvän aikaa majaillut panimohan taitaa ainakin nämä sameat NEIPA-juomat hienosti, joten päädyin valinnassani lippulaiva-NEIPAsta tuunattuun Galaxy-editioniin. Pari muutakin olutta olisi Palokan Citymarketissa ollut hyllyssä, mutta käynnistellään tutustumista tällä tapaa varovaisin ottein.

Siinä missä alkuperäinen Hazy Uncle on humaloitu Citralla ja Mosaicilla, nojaa tämänkertaisen purkin taika nimenkin jo viitoittamaan aussi-Galaxyyn. Mehevää ja trooppista meno tietenkin on ja kyllä tästä kyydistä kelpaa nautiskella. Ei ole kovat puheet tuulesta temmattuja.

The Hazy Uncle Galaxy Edition is a variation of our flagship Hazy Uncle New England Pale Ale brewed with very aromatic Galaxy hops from Australia. By using Galaxy hops, we have given this beer some new fruit aromas, such as passion fruit, peach and other tropical fruits!

Tired Uncle Hazy Uncle Galaxy Edition

Varsin samea olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on varsin hedelmäinen, trooppinen mangoisuus etupäässä. Passionia ja aprikoosiakin löytyy, samoin sitrusta.

Maku on melko mehevän aprikoosinen ja mangoinen. Sitruksista raikkautta, mehukasta trooppisuutta... Erittäin toimiva kokonaisuus ja osuva ensikosketus väsyneeseen setäilyyn.

Pisteet: 38/50

torstai 6. toukokuuta 2021

Pyynikin Mosaic Zero

Pyynikin Mosaic Zero

Pyynikin Haljalan tehtaaltakin on saatu jo olutta pöytään. Tämä selvisi, kun pyörittelin käsissäni panimon uutta aluevaltausta edustavaa, alkoholittomien oluiden sarjaan sovitettua tuotosta eli Mosaic Zeroa: ”Pyynikin Brewing Company, Haljala, Viro, EU” ja samma på svenska luki sen kyljessä.

American Light Lageriksi tunnustettu zerolainen on 0,2-prosenttinen, nimen ja esikuvansa tapaan Mosaicilla humaloitu olut. Alkuperäinen Mosaic Lager eli Mosse onkin kerännyt jo vankan kannattajakunnan taakseen ja varsin tuttu näky kauppahyllyillä muutoinkin. Sen pohjalle onkin varsin hyvä lähteä rakentamaan holittomien mallastuotteiden sarjaa.

Kevytmosse nostattikin kohtalalaisia odotelmia ennen maistotilaisuutta, vaikka tarkempaa tietoa oluen valmistustavasta ei käsillä ollutkaan. Aika makeaksihan tuo lopulta kuitenkin osoittautui eli imelän vierteinen maltaisuus piilottaa alleen humaloinnin parhaat piirteet. Viimeaikoinahan tarjolle on tullut kohtalaisesti ei-juurikaan makeita alkoholittomia, joiden joukkoon olisi pikkumossenkin suonut sujahtavan. Mutta näin tällä kertaa.

Pyynikin Mosaic Zero

Kaunis, haalean vaaleankeltainen olut kestävällä vaahdolla. Tuoksu on melko mieto, kohtalaisen raikas ja sitrushedelmäinen, mutta myös melko makea vaalean viljavuuden vastapainoksi. Suoranaista vierteisyyttä ei ehkä ole, vaan enemmänkin pöytälämmintä hunajaisuutta tai vastaavaa.

Maku onkin sitten jo hyvin makea - on hunajaa ja vierrettäkin. Humalaromien paras terä katoaakin sinne melko tehokkaasti, joskin jonkinasteista sitrusvivahteista, ehkä kevyen trooppistakin raikkautta paikoin suuhun etsiytyykin. Pahvit ja muut sivujuonteet vältetään, mutta ei tätä suoranaisesti ilokseen hörpi. Selvästi esimerkiksi tarttolaisten ”Olvi IPAa” makeampi tapaus.

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Kukko APA

Kukko APA

Kukko-sarja laajeni kevään myötä vaaleansinisellä variantilla. Promokuvien myötä säikähdin jo, että mainio Kukko Helles oli heivattu ja sininen kymppipaita luovutettu eteenpäin. Näin ei kuitenkaan onneksi ollut, vaan uusi Kukko APA on pakattu Hellesiä heleämmän sinertävään purkkiin.

4,5-prosenttinen uutuus on rakennettu latomalla Columbus-, Cascade-, Galaxy- ja Citra -humalallajikkeita vaalean ja kepeän, Pilsner- ja Vienna -maltaista koostuvan rungon kannateltavaksi. Hedelmäinen ja kuivahumaloinnista lisäaromaattisuutta ammentava kokonaisuus onkin varsin raikas ja miellyttävä, kesäisiin rientoihin selkeästi sovitettu paketti, mutta samalla sen makukirjoa voi kuvata vähän turhankin kepoiseksi ja varovaiseksi

Helppo ja kevyt, turhankin harmiton ja särmätön olut näin harrastelijan lasiin. Toisaalta myös sellainen, jota voisi helposti pitää törpön tai parikin viileässä kesän spontaanimpia janonhetkiä silmällä pitäen ja näin ehkä teenkin, joskin tuo uusi 2,5-prosenttinen Laitila Pale Ale ehkä ajaa siinä kilvassa kumminkin ohitse – sekä maun että alkoholillisen keveytensä tuomien etujenkin vuoksi.

Kukko APA

Vaaleankeltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on vaalean maltainen, enemmälti hedelmäinen mutta myös melko kevyt.

Makumaailma on myös suht kevyenoloinen, toisaalta myös tasapainoinen ja raikas. Maltaisuus on melko kevyttä, hyvin vaaleaa. Päämakuna löytyy humalten hedelmäisyys, kevyt sitruksisuus, mutta järin runsaasti kumpaakaan ei silti esiinny. Toimii näinkin, mutta lisärunsaus ei myöskään tekisi pahaa, sillä vähän kliininenhän tuo tunnelma on. Mutta...

Kepeää hörpittävää, semmoista kesäillan helppoa ja hedelmäistä. Grilliolueksi varmaan kerran tai pari haen.

Pisteet: 32/50

tiistai 4. toukokuuta 2021

Garage Miracles at Michael's

Garage Miracles at Michael's

Kaivelinpa pyöräreissun lomassa hetken Palokan Citymarketin oluthyllyjäkin ja mukaan lähti mm. pitkästä aikaa barcelonaismehustamo Garagen olutta. 3,5-prosenttinen Micro IPA kuuluu olevan panimon ensimmäinen lajiedustaja, vaikka kauppavahvaa kamaahan sieltä on Suomeenkin Pienen ponnisteluiden myötä jo aika paljolti saatukin. Näin kepeisiin lukemiin ei panimon IPA-hommissa ole kuitenkaan ilmeisesti tätä ennen sukellettu.

Mutta kuten odottaa saattaa, ei vitamiinilukema kerro koko totuutta oluen makutarjonnasta saati sen runsaudesta. Menevän näköinen ja ajankuvaan sopivasti sameanlainen olut on nimittäin kuivahumaloitu taas reilulla kauhalla, eikä Stratan, Bru-1:n tai Galaxynkaan läsnäolo jää epäselväksi. Vaikka kokonaisuus ei aivan sitä himoittua hekumapankkia räjäytäkään, en keksi syytä miksei Mikkelin ihmetykseen kannattaisi tarttua, mikäli vastaan sattuu. Varsin pätevää kamaa low ABV -lukemia lähestyvässä muodossa.

Our first Micro IPA clocks in at 3.5% but packs in plenty of body and tons of tropical fruit flavours. Loads of Strata, Bru-1 and Galaxy push pineapple to the extreme with notes of Grapefruit and pear and passion fruit backing it up. A substantial body is built through careful building of a grist that consists of a base mix of Vienna and Maris Otter and heavily supplemented by super high protein spelt malt and loads of malted and flaked oats. Finally a kiss of sweetness is brought to the table from a light dosing of Caramalt ensuring the juicy character of the hops is accentuated making this a micro IPA an everday drinking tropical bomb.

Garage Miracles at Michael's

Sameanlainen, hedelmäisenkeltainen, ehkä vähän haalea olut nätillä vaahdolla. Miedohko tuoksu on hedelmäinen, luontevasti trooppisen tuulahduksen, sitruksisen sävyn määrittämänä.

Maku on tuoksua hyväilevä, sitrus ehkä kohollaan ja sitä myöten hieman suoraviivaisemmaksi tunnustautuva. On toki alta työntyvää aprikoosia ja mangoisuutta, jotka tuovat mukaan jonkinasteista pehmeyttä, ehkä mehukkuuttakin. Hienoista saippuamaisuutta löytyy ja omaan suuhun suht kuivaa tunnelmaa tässä pääosin aistitaan. Taustahedelmäisyys painottuu vaaleisiin sävyihin.

Ei vahvuusluokan mehevää sarjaa, vaan kepeämpää, suorempaa toimintaa kevyellä mehukkuudella. Varsin hyvä, ei kuitenkaan aivan omiin suosikkeihin nouseva.

Pisteet: 34/50

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Kotiolut: HopHunters Raspberry Sour Ale

HopHunters Raspberry Sour Ale

HopHuntersien maustamaton souri osoittautui uuden hiivan myötä pöyristyttävän hedelmäiseksi tapaukseksi ilman mitään lisämausteita. Tämän tietävät myös itse tekijät ja nyt mainiota pohjaa on viritetty hyvällä annoksella pakastevadelmia. Marjat on tuotu mukaan ensimmäisen käymisen/hapatuksen jälkeen, minkä perään olut on käynyt vielä uudemman kerran. Jotain vadelman määrästä kertoilee pullon pohjalta löytyvän vadelmasedimentin paksuus, jonka alimman kerroksen jätin pulloon kaatamisen yhteydessä.

Viime kerrasta poiketen humalana on käytetty Sabroa – Citra oli kuulemma päässyt toimittajalta loppumaan. On muuten esimerkillisen mehevä ja vadelmantäyteinen, sopivan kirpeä ja tasapainoisen hapan esitys! Onhan tuota vattuakin mukana parin kilon verran ja keittokoko ukoilla taitaa olla 10l eli lataus on ns. kohdillaan.

HopHunters Raspberry Sour Ale

Onpas marjaisa näky. Purppuranpunainen, samea olut kaatuu lasiin syvänä, vaaleanpunainen vaahdon korostaessa sen lakea.

Tuoksu on upean vadelmainen. On marjan makeutta ja kirpeyttäkin. Takaa tuntuisi nousevan myös pehmeää aprikoosia tai vastaavaa hedelmää, mutta se jää kyllä marjoille kakkoseksi.

Maku on tuoksun tapaan runsaan vadelmainen, marjaisuudessaan jopa mehevä. Loppumakuun tulee mukaan jonkinasteista hedelmääkin. Mehevä, mutta kirpeä. Ei yltiöpäisen hapan, mutta selvästi marjan omaa napakkuutta kirpeämpi kumminkin. Törkeän hyvä!

lauantai 1. toukokuuta 2021

BrewDog Double Punk

BrewDog Double Punk

  • Tyyli: Imperial / Double IPA
  • Alk.%: 8,2
  • Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

Skottipanimon sotkanmuna, Punk IPA, on elävä klassikko ja eräänlainen tuulipukuväenkin päälle takavuosina nousua tehnyttä craft-aaltoa ahkerasti roiskinut tuote, jota edelleen maistelen lämmöllä silloin tällöin. Kuten nykypäivän henkeen kuuluu, on olutta myös haluttu kehittää, mutta tällä kertaa alkuperäistuotteen rinnalla, ei sen kustannuksella. BrewDogin Double Punk ei toki aivan uunituore tapaus ole, vaan ollut tarjolla on useamman kuukauden ajan. Tartuinpa tölkkiin vihdoin sitten itsekin.

Vaikka Punk IPAn imperialisointi vähän turhalta toimenpiteeltä aluksi tuntuikin, olin tyytyväinen, ettei siitä ole väkisin lähdetty tekemään minkäänlaista NEIPA-suunnan viritelmää tai vastaavaa. Ei se enää olisi sama asia nimittäin. Tupla-Punkkiin on siis lykätty vahvuutta 8,2-prosentin verran ja meno on muutenkin ihan kivan Punk. On tässä sitä jotain tuttua ja rapeaa asennetta edelleen mukana.

BrewDog Double Punk

Nätti, varsin vaalea ja kaunisvaahtoinen olut. Raikas tuoksu nousee nenälle hyvin sitrushedelmäpainotteisena. Sitruunaa, greippisyyttä, havua ja vaaleaa trooppisuutta.  

Maku on hieno. Se iskee, kuten perus-Punk aikanaan. Purentaa siis löytyy ja sitrus-greippi-vetoinen suoraviivaisuus tuntuu pitkästä aikaa kivalta. Oluen vahvuus kyllä maistuu taustalla, mutta se sulautuu hyvin appelsiinin kuorten, kevyen havun ja vaalean trooppisuuden joukkoon.  Selvintä raikkautta vahvuus kyllä vie, mutta toisaalta mitään tuhtia karamellisuutta tai vastaavaa ei vastaan tule lainkaan. 

Humalvoittoinen tunnelma kantaa alusta loppuun saakka. Jotain "nuoruuden" kaikua tässä on, ehkä se siksi niin sykähdyttääkin. Ehkä vähän hapartelua tasapainon kulusta löytyy, mutta toisaalta vahvuus pysyy lopulta varsin hyvin aisoissa. 

Pisteet: 37/50