maanantai 28. elokuuta 2017

Omnipollo / Dugges Anagram Blueberry Cheesecake Stout

Omnipollo / Dugges Anagram Blueberry Cheesecake Stout

Omnipollon cheese cake factory leipoi jo jokunen hetki sitten jatkoa mielenkiintoiselle jälkiruokaoluttarjonnalleen. Laatupanimo Duggesin kanssa juonittu kollabo on luonnollisesti valmistettu kanssakumppanin tiloissa Landvetterissä.

Creamy gourmet Imperial Stout sanottiin eräänkin olutkaupan mainostekstissä ja kieltämättä siinä jäljillä ollaan. Nämä ruotsalaisen olutydinkärjen jälkiruokamaiset kokeilut ovat herättäneet suurta ihastusta meikäläisessäkin ja vaikka hienoinen esanssisuus on uusintamaistoissa alkanut häiritsemään, tulee uudetkin tuttavuudet varmasti poimittua ostoskoriin siinä missä aiemminkin. Aromeja on tässäkin jälkiruoassa käytetty, mutta mustikat sen sijaan ovat ihan sitä rehtiä itseään. Jenkkityyliin voisin kuitenkin veikata pensasmustikkaa villin ja vapaan metsämarjan sijaan, mutta hyviähän nekin ovat. Tai no pullossa tosin ei puhuta kuin ohra-, vehnä- ja kauramaltaista sekä laktoosista, mutta mutta...

Olut on itseasissa vuoden 2016 tuotantoa ja kaatui lasiini muistaakseni alkukesän korvilla. Ajatus oli, että testaisi hieman kypsyneemmän vertailuksi, mutta ajan mittaan luovuin tuosta tavoitteesta – vaikka olut hyvä olikin, ei tästä huvita uudestaan Omnipolloista pyydettyä summaa pulittaa. Parempiakin nimittäin on, heilläkin.
Friends, family, kindred spirits. Inspiration comes in many shapes and forms. In this case it’s in a Blueberry Cheesecake Stout. Cheers, Henok
Omnipollo / Dugges Anagram Blueberry Cheesecake Stout
Musta, kepeän, vaaleanruskean vaahdon nostava olut. Jyhkeä tuoksu tursuaa leivosmaista, laktoosista makeutta ja kieltämättä tuo mieleen pehmeän marjaisan juustokakun. Paahteisuus, siirappisen kuorrutteinen maltaisuus ja lakritsi jäävät taka-alalle paahtuneen toffeen ollessa selvästi esillä. Jännä, ei niin imelä kuin kuulostaa, mutta turha tätä kuivaksikaan on haukkua. Ehkä vähän esanssinen, mutta yllättävän vähän se häiritsee.

Maku on hyvä, tuoksua särmikkäämpi, paikoin jopa kärkäs, karkea ja kova. Soljuvaa, kermatoffeista, laktoosisen makeaa ja edelleen juustokakkuista tunnelmaa henkivää kuplaa puhkoo paikoin terävä, sulan salmiakin ja kohtalaisen napakan katkeron esiintulo. Huulia tahmaava, salakavalan siirappinen, tiiviin espressomainen yleissävy sekä yrttigreippiin viittaava katkeruus tahdittavat pitkää jälkimakua. 

Edelleen vähän esanssinen, mutta lopulta aika vähän. Hyvä, tosi hyvä, mutta paikoin ehkä turhan keinotekoinen ja kärkkäydessään tahditon. Hidas nautinto, sehän se pääasia on. Jakanee mielipiteitä, ymmärrettävästi.

Tuomio: Vivahteikas, monipuolinen Imperial Stout omanlaisella twistillään.

Pisteet: 38/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti