torstai 21. joulukuuta 2017

Hailuodon Syysvehnä

Hailuodon Syysvehnä

Kovasti kehutun Hailuodon Panimon oluita saatiin myös Jyväskylään ja vaikka tarjolla oli vain kahdeksan euron kolmevarttisia pakkausmuotoja, ylitti mielenkiinto kipukynnyksen ja miellyttävältä kuulostava Syysvehnä lähti testiin. Ensimmäisenä. Oli sen verran hyvä, että pitää testata loputkin. Pahoittelen paljastusta.

Perämeren pohjukan varsin laadukkaaksi osoittautunut panimokeskittymä (Tornio-Oulu-Hailuoto) on kiehtova kokonaisuus, mutta kyllähän tämä hailuotolaispanimo on jo ajatuksena yksi kiinnostavimmista toimijoista muutoinkin. Kuka nyt keksisi pistää panimon pystyyn saarelle jonnekin pohjolan perukoille ja lähteä liikenteeseen perinteisen pään lagereilla ja muilla germaanioluilla, kun muut raastavat kilpaa kaupan hedelmäosaston antimia tuoreimman Chicken’s Step Sounds Like A Pineapple sour-IPAnsa mausteeksi. En minä ainakaan, mutta onneksi (näitäkin) rohkelikkoja löytyy.

Hailuodon Syysvehnä
Suomen ainoaksi luomupanimoksi itsensä esittelevä Hailuodon Panimo luottaa laatuun ja perusvarmojen makujen puhuttelevuuteen. Se onkin lopulta varsin tervetullut lähtökohta uudelle toimijalle näin uutuuden viehätyksen sumentamina aikoina. Saamieni puskaradiotietojen perusteella homma toimii hyvin ja tuo laatukin on kunnossa, mihin näin ensikosketuksen myötä on kyllä helppo yhtyä. Tätä kohtaamista olikin vesi kielellä odotettu.

Syysvehnä on tummahko vehnäolut, joka on vahvuudeltaan vain 4,1-prosenttista. Melko maltillista, mutta sen ei kannata antaa hämätä. Humalointi on hoidettu Saphirin ja Cascaden voimin ja viiden maltaan yhteispeli luo pohjalle poikkeuksellisen kauniin ja tukevan alustan. Täytyy sanoa, että olin aika ihmeissäni tämän äärellä. Hemmetin hienoa työtä!

Hailuodon Syysvehnä

Väri on juuri sitä mitä oluen nimi lupailee: syksyistä ruskan taikaa sameassa ja kutsuvassa muodossa. Kaunis olut vaikka vaahto hieman vienoksi jääkin…

Tuoksu on vakuuttava. Kevyen neilikkainen ja pippurimausteinen sointu kaikuu pitkin kevyesti paahtuneen maltaista ja tumman hedelmäistä tunnelmaa henkivää maalaisraittia. Imeltynyttä limppua, kypsää banaania, hieman yrttiäkin. Hyvin tasapainoinen ja runsas. Nenään välittyy syvä ja rauhallinen vaikutelma…

…eikä se suussa sen kummemmaksi muutu, onneksi. Vahvuuteen nähden todella runsas, syvä ja tasapainoinen vehnäolut, joka ei vertailussa kalpenisi ”oikean” vahvuisillekaan. Tummahko, hivenen paahtunut maltaisuus tarjoilee vehnäisiä ja limppuisia vivahteita – taustalla soljuu kypsä hedelmäisyys banaani etunenässä. Mukana on neilikkaa, yleistä yrttisyyttä sekä mukavan rustiikkista mausteisuutta, jotka voimistuvat jälkimaun porteilla leikaten tunnelmaa juuri sopivalla vahvuudella. Tällaisista esityksista tulee iloiseksi. Ollappa taas syksy…

Tuomio: Äärettömän tasapainoinen ja vahva esitys hailuotolaisilta tummahkon vehnäoluen muodossa.

Pisteet: 37/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti