Kellarista: Mikkeller Red/White Christmas 2012

Mikkeller Red/White Christmas 2012

• Tyyli: Witbier / Red IPA
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

Tulipahan taas kaiveltua kellareita ja hyvä niin, sillä tässä on nyt useampanakin jouluna jäänyt maistamatta muutama sinne unohtunut jouluolut. Ja niitähän ei tietty sesongin ulkopuolella voi nautiskella…

Nyt käteen sattui tuote, jonka kypsytyspotentiaalin kohdalla kaikki luotto liittyi pullon foliohattuun painettuun aikaleimaan. Lähtökohtaisesti olin aika skeptinen vahvasti aromihumaloidun Red IPAn ja Witbieren hybridin aikaa kestävyyden suhteen, mutta kun se pullo sinne ensin vuodeksi unohtui, ajattelin että voisihan tuota tietty tutkiakin. Tässä sitä sitten ollaan.

Olut oli osa Alkon vuoden 2012 jouluolutkattausta ja sille povattiin säilyvyyttä aina vuoden 2018 puolelle. Tarkkaa päivämäärää minulla ei tiedossa enää ole, sillä otin ja menin rypistämään tuon foliokääreen ennen kuin otin lukemat muistiin. Ensi vuodelle se joka tapauksessa oli osoitettu.

Red/White Christmass on käsittääkseni edelleen tuotannossa oleva, yksi Mikkellerin muutamista joulusesongin monivuotisista perustuotteista. Magnumilla, Saazilla, Simcoella, Tomahawkilla ja Amarillolla maustettu olut on käytetty ale- ja wit-hiivoilla, joista jälkimmäisen vaikutusta on tehostettu vielä korianterinsiemenin ja appelsiininkuorin. Rungosta löytyy Wienerin ja parin muun ohramaltaan lisäksi vehnähiutaleita ja mallastamatonta vehnää.

Tuoreena olut ei suurta ihastusta aiheuttanut, vaan hieman jopa dipamaisena belgisekasikiönä sai antamaan ”isohkolle” oluelle ”vaatimattomat” pisteet 35/50. En siis ole lainkaan varma, miksi toisen pullon ylipäänsä ostin, mutta näin viiden vuoden odottelun jälkeen voinen taputella itseäni selkään onnistuneen riskianalyysin johdosta: on aika hyvää nääs…

Hieman yksipuoliseksi silti jää, ei siten iske tajuttomaksi. Hyvältähän tämä maistuu, ei sen kummempaa. – Mie vuonna 2012

Mikkeller Red/White Christmas 2012

Punertavan oranssi, samea, hyvin kuohkean ja kestävän, vaalean vaahdon nostava olut. Tuoksu toimii ja on jopa yllättävän aromaattinen. Mausteilla lienee osuutta asiaan, sillä tunnelma on hyvin pomeranssinen, appelsiinimäinen ja kypsän mandariininen. Yrttiä, maustetta, karamellisuutta ja kuivahedelmää, mutta myös kuivempaakin särmää. Hyvältä vaikuttaa.

Maku toistaa tuoksua, mutta mukana on myös oranssisten sitrushedelmien sekaan kietoutuvaa kukkaisuutta. Mandariiniä ja appelsiiniä siis, mutta myös greippiä, pomeranssia ja havuakin. Tausta on punertavan karamellinen, keksinen ja kuivatun hedelmäinen, mutta mausteinen takapotku sekä pippurinen kuivuus tasapainottavat pahinta imelyyttä tehokkaasti. Greippinen lopetus kaikuu suussa pitkään ja mukana on hyvä annos yrttistä tehokkuutta. Hyvin säilynyt, tukeva mutta edelleen aromaattinen olut hitaaseen nautiskeluun. Aika nostaa mukaan myös sopivasti lämpöä...

Pesee muistikuvien tuoreen versionsa mennen tullen. Mun mielestä.

Pisteet: 40/50