Kotiolut: Jyskän Joulusahti 2017 (Kveik-edition)

Joulu oli taas ja sain kuin sainkin sahtia juodakseni. Brewing Nordic –sivuston puikoissa mestaroiva ja taalamaan markkinoille sahti-kirjaa kirjoittava Laitisen Mika kyseli joulun alla josko parit Jyskän Panimon kotioluet kiinnostaisivat. Sahtiakin oli luvassa ja olin juuri aikeissa laittaa saaristolaisleipä-erän tulille, joten pitihän tuohon tarttua – vein toki leipää mennessäni.

Tämänvuotinen joulusahti olikin sitten hieman erilainen kokemus. Perinteisellä jyskäläisreseptillä se oli valmistettu, mutta hiiva oli korvattu norjalaisella kveik-perinnehiivalla, jota käsittääkseni myydään ihan kaupallisestikin Sigmund'sVoss Kveik –hakusanan takaa. Mika hieman varoitteli, että hiivan myötä makuero normisahtiin olisi ronski, mutta kyllä minä tuon jotenkin silti hyvin sahtiin rinnastaisin. Eroja toki on, enkä niitä osaa järkevästi sanoiksi edes pukea, mutta jotenkin kärkevämpi, voimaisampi ja intensiivisemmän tiivistunnelmaisempi makumaailma on.

Sahti oli valmistettu joulukuun alussa parin muun kveik-oluen kanssa, jotka sain myös maistoon. Sen verran varaslähtöä otin, että keräsin ajatukseni talteen jo aaton aattona…

Jyskän Joulusahti 2017 (Kveik-edition)

Tummanruskea, kirsikkaista punaa hehkuva ja hitaannäköinen sahti. Tuoksussa kypsää hedelmää, tummaa toffeeta, paahtunutta siirappia ja mausteisuutta. Jälkipää painotettuna.

Maku on jännä. Alla vaikuttaisi olevan mehiläissahdeistakin tuttua vatukkomaista vibaa, vaikka tumman hedelmäinen, karamellisen maltainen ja lopussa potkivan mausteinen yleistunnelma ehkä enemmän perinteisempää sahtia muistuttaakin. Erona on kuitenkin kärkevä, korostunut rustiikkisen rukiinen, tiukasti imeltynyt, jopa salmiakkista tuntua paahtuneen siirappisuuden myötä omaava leima. Ylikypsää banaaniakin mielestäni löytyy, mutta enempi varjoissa se vilahtelee. Jälkimaku on kuivanlainen, leivinhiivaisen ja jotenkin -jauheisenkin mausteinen ja muuta maltaisuutta viljavampi, vaaleampi mutta silti hieman toffeinen. Onpas muuten mukavaa lämpöä...

Kveiksahti ei ole niin soljuva kuin perussahdilta tykkään odottaa. Makua sen sijaan riittää, samoin vivahteikkuutta, mutta paketti on jokseenkin tiiviimpi, intensiivisempi. Tässä kohtaavat yleinen hedelmäisyys ja rustiikkisen maalaismainen mallaskirjo. Se on kaunista, mutta silti mieli tekisi rinnalle ihan sahtia vaan. Olisi nimittäin kiva verrata ja jotenkin tämä juoma saa sahtihampaan kolottamaan.