Westvleteren 12

• Tyyli: Quadrupel
• Alk.%: 10.2
• Panimo: Westvleteren Abdij St. Sixtus, Westvleteren, Belgia

Belgialainen Westvleteren 12… Monien mielestä maailman paras olut, samaa sanoo olutsivusto Ratebeer ja myös Beer Advocaten listalla olut on viiden parhaan joukossa. Toisten mielestä kyseinen olut taas on ylihypetetty ja noussut nykyiseen kulttiasemaansa osittain myös vaikean saatavuutensa vuoksi. Joka tapauksessa olutta kehutaan kautta linjan ja se on varsin haluttua tavaraa. Periaatteessa panimon tuotteita on virallisesti saatavilla vain suoraan panimolta ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevasta In de Vrede-kahvilasta. Lisäksi satunnaisesti olutta on myytävänä joissain belgialaisissa olutkaupoissa. Panimon tuotteista olenkin jo maistanut Blondea, joka on joukon kevyin tuote. Se ei panimon hypen mukaisesti suureksi herkuksi noussut, hyvää seuraa omassa tyylilajissaan. Pisteitä sille kertyi 36/50, eli ei se lainkaan hassumpaa ollut.

Trappisti-oluet tunnistat tästä merkistä
- paitsi Westvleterenin tuotteet...

Westvleterenin Pyhän Sikstuksen luostari (Sint-Sixtusabdij van Westvleteren) perustettiin vuonna 1831 ja oluen valmistus aloitettiin 1839. Westvleteren sijaitsee Länsi-Flandersissa, vain yhdeksän kilometriä Ranskan rajalta. Panimo on yksi maailman kahdeksasta Trappisti-panimosta, vuosituotanto on alle puoli miljoonaa litraa. Trappistipanimoiden kriteereihin kuuluu, että oluet tulee panna luostarin tiloissa benediiktiläisluostari munkkien valvovan silmän alla. Lisäksi myynnistä saatu tuotto käytetään luostarin toiminnan ja sosiaalityön ylläpitoon.

Sint-Sixtusabdij antoi oluenpanolisenssin St. Bernarduksen panimolle vuonna 1946, mutta päätti jälleen 1992 aloittaa oluen valmistuksen itse. Oluen suosio kasvoi räjähdysmäisesti vuonna 2005, kun Ratebeer.comin käyttäjät arvostelivat sen maailman parhaaksi olueksi. Kysyntä ylitti tarjonnan ja teki oluesta erittäin vaikeasti saatavan. Luostari ei silti alkanut rahastaa suosiolla, saati tuottamaan suurempia eriä siunattua nektariaan, sillä heidän tuotteillansa ei ole tarkoitus tehdä bisnestä. Nykyisin oluen saaminen panimolta onkin suhteellisen hankalaa, sillä haluamansa oluet on varattava puhelimitse etukäteen ja varaaminen on mahdollista vain ennalta ilmoitettuina aikoina. Lisäksi varauksen yhteydessä on sovittava tarkka noutopäivä ja aika sekä ilmoitettava auton rekisterinumero jolla oluet aikoo hakea. Myös kerralla ostettavien oluiden määrä on rajoitettu. Jo munkkien tavoittaminen puhelimitse on haasteellista, eikä takuuta ”läpi pääsemisestä” ole. Oluiden ostaminen myyntiin on kiellettyä, sillä luostari suostuu myymään vain yksityishenkilöille. Tästä huolimatta pulloja päätyy myös harmaille markkinoille, joissa hinnat nousevat varsin korkeiksi.

Korkista löytyy kaikki oleellinen

Viime joulukuussa, tarkemmin 12.12.2012 Westvletereniä tehtiin erikoiserä myös ulkomaiden myyntiin. Esimerkiksi USA:han vietiin ensimmäistä kertaa kaupallinen erä tätä himoittua olutta ja saatiinpa Westyä myös ravintolamyyntiin Suomeenkin. Tämän toiminnan tarkoituksena ei suinkaan ollut lihottaa luostarin tilipussia, vaan tällä lisämyynnillä on tarkoitus kattaa luostarin tarvitseman remontin kulut. Jatkuvaa tapaa tästä ”kaupallisuudesta” ei siis ole tulossa. Parempi niin, arvostettava suoritus nykyaikana pitää homma ns. aitona.

Pientä nippeliä vielä panimon oluista, tai tarkemmin ottaen pulloista: Trappisti-oluet on tavallisesti merkitty erityisellä Trappist-merkillä. Westvleterenin pulloista et tätä merkkiä kuitenkaan tule löytämään, sillä (erityisiä ulkomaille myytyjä eriä lukuunottamatta) panimon pulloissa ei ole lainkaan etikettejä. Belgian lainsäädännön edellyttävät merkinnät on kaikki mahdutettu pullojen korkkeihin.

Westvleteren 12

Olut on sameaa, väriltään suoveden ruskeaa, hieman punertavaa. Vaalean ruskeaa vaahtoa muodostuu melko runsaasti ja se katoaa hetken kuluttua jättäen lasin reunoille pitsiä. Oluen joukossa on melko runsaasti hiivapartikkeleita, jotka aikaan saavat samean ulkomuodon. Tuoksussa makeahkoa leipämäistä mallasta, tummaa hedelmäisyyttä, osittain kuivatussa muodossa. Ainakin anista on tunnistettavasti, myös yrttinen ja mausteinen tuoksujen kirjo, hitunen appelsiinin kuorta. Alkoholikin lämmittää, lakritsia ja hieman toffeen makeutta. Taustalta löytyy myös aavistus marjaista happamuutta. Suht makea ja pehmyt tunnelma.

Maussa hieman reunoilta paahtunutta, makeaa leipämäistä mallasta, tujakka ripaus anista ja mausteita, tummaa hedelmäisyyttä sekä ikävästi alkoholia. Myös yrttejä on runsaasti, puutarhamarjojen happamuus on nostanut päätään ja pelaa voimakkaasti yhteen mausteiden ja yrttien kanssa. Lakritsia ja toffeista makeutta löytyy, mutta ne ovat hieman helisemässä jokseenkin yllättävän runsaiden hiilihappojen ja mausteisuuden armoilla, pehmeydestä ei valitettavasti voida tuoksun mittasuhteissa puhua. Ei tämä silti kasvoille lyö, belgityyppistä hedelmäisyyttä on yllin kyllin, mutta ehkä tuo anis tässä eniten pomppaa esille. Suutuntuma keskirunsas, hitusen tuhdinpaa olisin jo prosenttien valossa odottanut. Hiilihappoja tosiaan löytyy, ei yltiöpäisen paljon mutta enemmän kuin olisi luullut. Hienoinen tai hieman suurempi pettymys oluelta, jota maailman parhaaksikin kutsutaan. Tämän pullon perusteella voin yhtyä kriitikoihin, jotka sanovat oluen maineessa olevan hypeä mukana.

Mutta… kuulin isoilta pojilta, että kyseinen olut on yksi niistä belgeistä, joita kannattaa kypsytellä useampia vuosia parhaan terän esiin saamiseksi. Korkin parasta ennen päiväys näyttää reilun puolentoista vuoden päähän, joten pullolla on ikää vasta hieman toista vuotta. Kuuleman mukaan panimo asettaa päivämäärän kolmen vuoden päähän pullotuksesta. Täytyy siis ottaa parin vuoden päästä uusinta testiin, ei tätä yhden kokemuksen jälkeen pidä täysin teilata, pettynyt olen silti. Ulkomuistista kaiveltuna väittäisin ainakin La Trappe Quadrupelin ja Rochefort 10:n menevän tässä tyylissä edelle. Ainakin toistaiseksi. 

Pisteet: 37/50