Rekolan Munkintie

• Tyyli: Belgian Ale
• Alk.%: 6.7
• Panimo: Rekolan Panimo, Mäntsälä, Suomi

Rekolan Panimon Munkintie teki pitkän taipaleen joka johti vihdoin perille, eli alkoholimonopolimme Alkon valikoimiin. Aiemmin tätä kotimaista, belgityylistä dubbel-olutta on ollut saatavilla vain ravintoloista, mutta tämän hienon edistysaskeleen jälkeen siitä tuli neljäs ”tavallisen” kuluttajan ulottuville saatu Rekolan olut. Kuten sanottu, munkin tie on ollut pitkä – se käy hyvin ilmi panimon omasta blogipostauksesta. Sen mukaan Munkintien reseptin juuret juontavat viiden vuoden päähän, jolloin panimon Jarilla oli vielä Mustialan oluenpanokurssi kesken. Munkintien yrttituunattu reseptiversio päätyi tuolloin kurssin lopputyöolueksi ja onpa tuota tehtailtu siitä lähtien ihan kotioloissakin – satunnaisin muutoksin ja viilauksin toki. Reseptin pohja ja koko oluen tyyli on haettu tarkoituksellisesti oikeista belgioluista, joten vahingossa tämä meikäläisittäin suht kunnianhimoinen ja harvinaisempi tuotos ei ole syntynyt. Tässä ”kaupallisessa” versiossahan ei mainittuja yrttejä enää mukana ole, sopii ainakin minulle paremmin.

Munkintie vei illaksi kotiin - harmaasta kelistä huolimatta.

Entä mistäpä Munkintie on tehty ja mitä se on? Tyyliltään se on siis belgityylinen ale, tarkemmalta luonnehdinnaltaan dubbel. Lisäksi Munkintie on suodattamaton, niin kuin hyvän oluen pitääkin olla. Raaka-ainelistalta löytyy perinteisten ohramaltaiden, humalan, veden ja hiivan lisäksi myös siirappia, jota panimon väki kertoo käytetyn maun vuoksi. Tuo siirappinen, tumma makeus toimiikin tummissa belgeissä hyvin ja suoraan sanottuna onkin yksi hakemistani ominaisuuksista näissä oluissa - sopivissa määrin tottakai. Siirapin tilalla voidaan käyttää myös esimerkiksi kandisokeria ajamaan saman asian. Munkintie kypsyy käymistankeissa kuudesta seitsemään viikkoa, jonka jälkeen se jatkaa käymistään pulloissa. Panimolta kerrotaankin maussa tapahtuvan joitain muutoksia etenkin ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Testataanpa seuraavaksi minne Munkintie meidät vie…

Rekolan Munkintie

Samea, suht tumman ruskea ”belgi”, joka hieman yllättäenkin vaahtoaa jonkin verran. Tuoksu on maukas, aavistuksen hento tosin. Siirappisen makeaa, tumman puoleista maltaisuutta, hitunen jopa paahdetta mukana. Lisäväriä tuo tummista belgeistä tuttu tumma, kuivattu hedelmäisyys, hitunen fariinisokeria, sivulla aavistus nahkeaa yrttisyyttä. Kovin on esikuviensa jäljillä vai pitäisikö sanoa teillä, syvyyttä voisi olla hieman lisää. Maku jatkaa tuoksun kaltaisella, tumman siirappisella makeudella joka ei suinkaan ole hampaita sulattavan imelää vaan pikemminkin pehmeää, suht mietoa. Tuoksuteltaessa piilotellut salmiakki nostaa päätään maun toisella kolmanneksella ja täytyy myöntää sen toimivan tumman, melko kypsän ja aavistuksen ohuehkon hedelmäisyyden rinnalla. Läpi maun löytyy hentoa, silti tunnistettavaa marjaista happamuutta sekä kuivan puoleista mausteisuutta, joka on voimakkaimmillaan jälkimaun kynnyksellä. Tuntumaltaan hieman ohkainen, lisää paksuutta ja puhutaan jo hyvästä ”oikeiden” dubbeleiden haastajasta. Ei hassumpi näinkään, hiilihapot onneksi sopivan maltilliset ja muutoinkin varsin tasapainoisen kuvan tästä saa. Uskoisin, että tiemme tulevat kohtaamaan useampaan otteeseen – aina ruokapöytää myöten. Erittäin positiivisen kuvan jättää, kannattaa testata.

 
Pisteet: 34/50