Tripel Karmeliet

• Tyyli: Abbey Tripel
• Alk.%: 8,4
• Panimo: Brouwerij Bosteels, Buggenhout, Belgia

Olihan se tähän kesän alkuun kaivettava kellarin kätköistä pullollinen suosikki-tripeliä. Tripel Karmeliet on ehdottomasti yksi parhaita tripleitä ja se on enemmän kuin olut paikallaan hämärtyvään kesäiltaan. Yleisesti ottaen en tämän tyylin edustajia lempi juomikseni nostaisi, vaikka kyllähän näitä ihan mielellään silloin tällöin nautiskelee. Tämä Bosteelsin yksilö kuitekin kolahti heti ensitapaamisella ja tuolta ajalta onkin peräisin edellinen arvostelu tästä tuotteesta. Silloin pisteytin kyseisen oluen vaatimattomasti 43 pisteen arvoiseksi (/50). Jokunen yksilö näitä onkin tässä aikojen saatossa tullut nautiskeltua, eikä mieli tästä laadukkaasta oluesta ole vielä ehtinyt muuttumaan. Tämän pullon ostopäivää en tarkasti muista, mutta pitkälti toista vuotta se on jo kellarin pimeydessä ehtinyt viettämään.

 

Tripel Karmelietin teossa käytetään ohran lisäksi myös vehnää ja kauraa, jotka keventävät ja pehmentävät oluen makua. Voisinkin veikata juuri tämän menettelyn tekevän tästä itselleni näinkin mieluisan tripel-elämyksen. Tämän vuodesta 1996 valmistetun oluen reseptin väitetään pohjautuvan vuodelta 1697 peräisin olevaan olutreseptiin. Mene ja tiedä, hyvää se on joka tapauksessa. Tällä hetkellähän kyseisen oluen ystävät joutuvat suuntaamaan olutravintoloihin täyttääkseen Karmelietin janonsa, sillä 8,4%:n lukema pullon kyljessä vaatisi jälleen kerran Alkon jumalallista väliintuloa - ainakin mikäli sitä kotioloissa haluaisi nautiskella.

Tripel Karmeliet alkukesän illassa

Todella kaunis, oljenkeltainen ja hieman sameahko olut. Vaahtopää on runsas ja kestävä, ei voi kuin ihailla. Tuoksussa vaaleaa, karamellisenkin makeaa viljaisuutta, belgihiivaista mausteisuutta ja vahvanlaista sitrusaromia. Hieman hennommin banaanista hedelmäisyyttä ja ehkä jopa vaniljaa, aavistuksen tunkkainen ja yrttinen. Myös mausta löytyy vaaleaa viljaisuutta, jossa tuoksua vähäisemmin makeutta. Muutoinkin vaalean puhuvasta makukirjosta on tunnistettavissa kuivattua, belgihedelmäistä makeutta etenkin banaanin muodossa sekä suht runsastakin hiivaista mausteisuutta – varsinkin korianteria – ja sitruksista puraisua. Jälkimaku onkin sitruksisen hapan, mausteinen ja hieman yrttinen. Yleiskuvasta löytyy myös tallimaista tunkkaisuutta, joka on sopivan ohutta. Hienoisesta kuivuudestakin huolimatta kesäinen tripel kohtuullisella makeudella tarjoiltuna. Hiilihapot piristävät hitusen tunkkaistakin tunnelmaa tehden tästä mitä mainioimman oluen. Jotenkin silti muistelisin saaneeni tästä enemmänkin kiksejä, vaikkei huonoksi jää nyttenkään. Laadukas tripel, josta ei makua ja tunnetta puutu! Yksi parhaista – ehdottomasti. Lämpenemistä kannattaa muuten odotella, sillä liian viileänä muka on varsin kärkäs, raaka ja pisteliäs, myös alkoholi voi paistaa ikävästi läpi. Hienotunteisuutta ja taidokasta pehmeyttä alkaa löytyä vasta hetken odottelun jälkeen. Odottelun, joka on jokaisen minuutin arvoista.

Pisteet: 40/50

Eli muutaman pisteen verotus näyttää iskeneen parin vuoden aikana (43 -> 40), mutta hyvillä mielin voidaan edelleen puhua laatuoluesta, todellisesta herkusta. Liekkö tuokin vain sidottu indeksiin, kun kaikki muukin tuntuu tässä maassa kiristyvän. Pitääkin hankkia täydennystä Karmeliet-varastoon jahka siihen tarjoutuu taas mahdollisuus, sen verta mieluisa olut on kyseessä!