Mietteitä oluesta - Olutkellarissa ihmetellään alkoholipolitiikkaa

Saksalainen perusolutkin on hinnoissaan...

Asioin hiljattain valtio-omisteisen alkoholimonopolimme myymälässä. Tuo käynti sai minut hiljentymään ja miettimään syntyjä syviä. Maksoin nimittäin kuudesta oluesta reilut kolmekymmentä euroa - jokinhan tässä systeemissä mättää...eikä valoisempia aikoja taida olla luvassa...

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) nimittäin julkaisi aiemmin tällä viikolla yhteenvetonsa alkoholilain uudistuksen teeseistä. Muistion sisällön perusteella keppiä on luvassa, etenkin tavalliselle kansalaiselle ja laadusta nauttivalle tallaajalle. Hinnan korotuksia, saatavuuden rajoittamista ja päivittäistavarakaupoissa myytävien alkoholituotteiden prosenttirajan madaltamista – kansankielellä entistä rankempaa ohjaamista mauttoman bulkin ja halvan viinan suuntaan, Viron matkailun edistämistä ja valikoiman supistamista. Tätä samaa tarinaa mitä on jo vuosikaudet raittius- ja holhousjärjestöjen toimesta ajettu. Muistiossa viitataan laajasti pitkäaikaisiin tilastoihin, mutta melko sujuvasti ohitetaan viime aikojen positiivinen suuntaus. Toki kokonaiskulutuksen lasku on muistiossa huomioitu, mutta kiitoksen tästä kehityksestä kerää tehdyt veronkorotukset… Raportin tilastoista lisää esim. Kaunis Humala-blogissa. 

”Nykyisen alkoholilain aikana kulutus on noussut 8,0 litrasta vuonna 1994 aina vuonna 2005 saavutetulle ennätystasolle eli 10,5 litraan 100 % alkoholia asukasta kohti. Ennätystaso saavutettiin vuonna 2004 toteutetun mittavan alkoholiveronalennuksen jälkeen. Vuosina 2008 – 2012 toteutettujen alkoholiveron korotusten seurauksena kokonaiskulutus on laskenut 9,7 litran tasolle vuonna 2012.” (STM:n raportti s. 10)

Alkoholihaitat ovat kiistaton ongelma, ne vaikuttavat niin yhteiskuntaan kuin yksilöön sekä tämän lähimmäisiin. Vuosisadan ajan Suomessa onkin koetettu onneamme tarjoamalla ratkaisuksi keppiä, eikä tulos ole virkamiehiä saati päättäjiä tyydyttänyt. Siltikin itsepintaisesti jatketaan yksisilmäistä putkinäköä kuvaavaa politiikkaa verokikkailun ja tavallisen kansalaisen kiusaamisen keinoin. Antaahan yllämainittu tulkinta kepin toimivuuden ylivertaisuudesta tähän hyvät perusteet. Vaikka alkoholipolitiikkaa onkin aikojen saatossa jonkin verran höllennetty, ei mielestäni voida hyvällä tahdollakaan puhua missään määrin liberaalista politiikasta – ja nyt ollaan ilmeisesti palaamassa kohti kultaista kieltolakia… Olisiko vihdoin aika vaihtaa reseptiä ja kokeilla oireisiin keskittyvän antibiootin sijasta jotain aivan muuta?

”Kun kahden edellisen alkoholilain kokonaisuudistuksen seurauksena alkoholin kulutus ja lähes kaikki alkoholihaitat ovat moninkertaistuneet, voidaan sanoa, että lakien tavoitteiden saavuttamisessa eli alkoholin aiheuttamien haittojen vähentämisessä on epäonnistuttu.” (STM:n raportti s. 15)

Epäonnistuneen alkoholipolitiikan jälkiä ollaan siis siivoamassa ajatuksella "sillä se lähtee millä se on tullutkin" eli keppi heiluu entistä tiuhemmin. Yleisesti ihannoidaan "Keski-Euroopan sivistynyttä alkoholikulttuuria", joka ei kuulemma kuitenkaan meillä toimisi - toisaalta tuotakaan ei ole koskaan edes kokeiltu... Muutos oikeasti sallivampaan voisi alkuun aiheuttaa kasvavissa määrin lieveilmiöitä, ennenkuin tämä pohjolassa holhouksen ja virkamiespelon alaisuudessa elänyt kansa omaksuisi demonisoidun alkoholin normaalin käytön perusteet - joskus se napanuora on kuitenkin katkaistava.

Hinnan korotukset ajavat etenkin bulkkitavaraa kalliimmat pienpanimotuotteet ja ulkomaiset "erikoisuudet" ahtaalle, sillä prosenttiyksiköiden viilauksen seuraukset korostuvat lähtötasoltaan kalliimpien tuotteiden hinnassa. Halpa ja mauton, suoraan sanottuna vain kännien vetämiseen soveltuva teollisuuslager kallistuu vain nimellisesti laadukkaampien vaihtoehtojen hintojen karatessa kansalaisen maksukyvyn ulottumattomiin. Tämä kehitysmalli takaa jatkossakin sen, että bulkkisalkut löytävät tiensä muita tuotteita helpommin ostoskärryihin.

Tähän on päästy, onko valikoiman laajeneminen tullut tiensä päähän?

Myös saatavuutta halutaan rajoittaa siirtämällä yli 3,5% alkoholia sisältävät tuotteet päivittäistavarakauppojen hyllyiltä Alkoon - valtion hallinnoimaan alkoholin myyntiin erikoistuneeseen monopoliin. Käytännössähän tuo olisi kuolinisku valikoimien monipuolistumiselle, enkä vain näe yhtäkään järkevää perustetta sille, että kuinka valikoiman radikaali supistaminen muka parantaisi alkoholipoliittisia ongelmia - mielestäni vaarana on käydä päinvastoin. Valikoiman laajentuminenhan käytännössä on tarkoittanut monimuotoisempien olutlaatujen leviämistä halvan tarjouslagerin rinnalle - vihdoinkin tavallisesta ruokakaupasta on alkanut löytymään mielenkiintoisia ja rehelliseen maun takia nautiskeluun soveltuvia oluita. Tokihan valtaosa maailman oluttyyleistä jää 4,7%:n rajan vuoksi kauppojen ulkopuolelle, mutta ainakin valikoimassa on muutakin kuin tärkkelyksellä jatkettua vaaleaa lageria - tuota kansallisjuomaamme... 

Prosenttirajan laskeminen käytännössä sulkisi ulos valtaosan näistäkin vähistä oluttyyleistä jättäen valikoimiin lähinnä suurten panimoiden laimennetut lagerit ja ehkä hyvällä tuurilla kourallisen kevyitä britti-bittereitä yms. Pienpanimoiden ahdinko kasvaisi ja ainoaksi keinoksi saada tuotteita ihmisten jääkaappeihin ja ruokapöytiin jäisi Alkon valikoimiin pääsy - joka ainakin nykyisellään on erittäin hankala ja pitkä tie. Monopoli joutuisi siis päivittämään itseään melkolailla, mutten siltikään usko sillä riittävän halua, kapasiteettiä eikä mahdollisuuttakaan "adoptoida" maitokaupasta pois suljettuja tuotteita - ei edes murto-osaa niistä. Onhan sen nykyvalikoimakin näennäisestä kehityksestä huolimatta surkuhupaisaa katseltavaa - kotimaisten pienpanimotuotteiden kohdalla suoraan sanoen surkean ohut läpileikkaus panimoiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Hyvänä esimerkkinä sen uudistumiskyvystä on luokattomat uudet nettisivut...

Keppiä vaiko keppiä?

Kokonaiskulutus on siis laskussa ja kansa siirtyy hiljalleen, omatahtoisesti suosimaan laatua määrän sijaan, mutta silti meitä ollaan keppi ojossa vastassa. Pienpanimot ovat oluenmyynnin laskusta huolimatta vallanneet tasaisesti jalansijaa olutmarkkinoilta, mitä voidaan pitää erittäin hyvänä esimerkkinä laadukkaamman oluen janosta. Vaikea kuvitella (vähintään) kolminkertaisella litrahinnalla myytävää pienpanimo-olutta ostettavan kännäystarkoitukseen...?

Viestit kentältä kertovat, että kansa äänestää jo nyt jaloillaan ja hyödyntävät EUn mukanaan tuomiaan vapaan liikkumisen etuja. Suomi ei enää ole hyisin vesin ja virkamiesbarrikaadein eristetty maaläntti kaukana pohjolassa, vaan kulutustuotteita on luvallista hakea myös maamme rajojen ulkopuolelta. Kukkahatun kiristyessä pään ympärillä Suomenlahden pohjoispuolella kiihtyy lauttaliikenne etelään päin entisestään, mutta tämä on ilmeisesti jäänyt tietyiltä tahoilta tyystin huomaamatta:

”Alkoholiverotuksen korotuksia vastaan on esitetty, että ne johtavat alkoholijuomien matkustajatuonnin ja salakuljetuksen lisääntymiseen ja sitä kautta pahimmillaan tavoitteiden vastaisesti kokonaiskulutuksen kasvuun. Ainakin viime vuosina toteutetut maltilliset alkoholiveron korotukset ovat vähentäneet alkoholin kokonaiskulutusta ja lisänneet verotuloja ilman, että matkustajatuonti tai siihen liittyvät negatiiviset ilmiöt olisivat mainittavasti kasvaneet. Tätä kehitystä tulisi siis hallitusti jatkaa.” (STM:n raportti s. 25)

Eli kun Virosta vastikään kotiin viinalastin kanssa saapunut yksityishenkilö lukee tämän kaltaisen uutisen, mitä luulette hänen vastaavan puhelinkyselyyn, joka alkaa sanoilla: "Valvirasta/tullista hyvää päivää! Oletteko viime aikoina tuoneet huomattavan suuria määriä alkoholia Virosta?!" Niin, matkustajatuonnin harmittomuutta todistavat "tutkimukset", joihin kiristelijät usein viittaavat perustuvat puhelinhaastatteluihin... Itse lähtisin keräämään faktatietoa laivoilta tai piipahtaisin edes satamassa havainnoimassa. Tyhmiähän me suomalaiset olisimme, mikäli emme naapurimaan tarjoamia etuja hyödyntäisi samaan aikaan kun oma politiikkamme räpiköi omissa nesteissään... 

Uusia pienpanimoita on syntynyt lähiakoina useita rikastuttamaan olutkulttuuriamme.

Klassiseen kysymykseen "Minkä takia on tärkeää, että oluessa on makua?" on olemassa vastaus: juuri sen takia, että alkoholiasenteisiin saataisiin laajempi muutos ohjaamalla kulutusta määrän sijasta laatuun. Tämä ei vain yksinkertaisesti kiristyksillä ja korotuksilla tule onnistumaan, sillä laatu kallistuu suhteessa bulkkiin ja rajoitusten vaikutukset iskevät laatua edustavaan valikoimaan ensimmäisenä ja rankempana. Eli avoimuutta politiikkaan, laadukkaammille tuotteille enemmän väyliä ja mahdollisuuksia vähittäismyyntiin... Lisää hyvää pohdintaa esimerkiksi täältä.

Loppukevennykseksi lainaus STM:n muistosta:

”Keskeinen lainsäädännön toimivuuden edellytys on, että kansalaiset hyväksyvät lakien tavoitteet ja sisällön.” (s. 22)

Heh heh...  

PS. sallivamman alkoholipolitiikan ei tarvitse välttämättä merkitä samaa kuin Alkosta luopumisen. Alko voisi jatkaa olemassa oloaan, mutta joutuisi päivittämään itseään pärjätäkseen sille uudella osa-alueella: terveessä kilpailussa. Jostain syystä minulle on Alkoa kaupiteltu eritoten laatuviinien aarreaittana, jota se ei todellakaan suuresta nimikemäärästään huolimatta ole koskaan ollut, joten kilpailutilanteessa sillä olisikin oivallinen sauma oikeasti leimautua laatujuomien kauppiaaksi... ???

Kippis!

J-P