Ukonmaljan oluiden maistelu jatkui Auer Hefeweizenillä,
josta loppuosan paritin ruokajuomaksi grillatun naudan pihvin ja kasvisten kanssa
erittäinkin onnistuneesti. Tommi hieman varoitteli sen mahdollisesti olevan jo
hieman yli parhaan teränsä, mutta tokkopa tuo radikaalisti kokonaisuuteen vielä
on ehtinyt vaikuttaa. Mielihyvin otin senkin siis testiin. Ukonmaljan blogista löytyykin todella kattava raportti valmistettujen oluiden vaiheista aina
reseptiä myöten, niin myös Auerista.
Auer on kevyesti humaloitu (n. 10 EBU), suodattamaton
vehnäolut. Pääosa humaloinnista on tehty Tettnanger-lajikkeella, jonka lisäksi
joukkoon on laitettu ripaus Hersbrückerin kukintoa. Alkemistin tapaan, myös
Auer on saanut mausteekseen hieman kuivattua appelsiinin kuorta. Alkoholiprosentti
asettuu 5,4%:iin, eli aika optimaalinen vahvuus kesäiselle vehnäoluelle on
onnistuttu luomaan. Mallaspuolella luonnollisesti suurinta osuutta edustaa
vehnämaltaat, mutta myös sahtimallasta on käytetty melko runsaasti. Täydennystä
on haettu Münich ja CaraMünichin muodossa.
.JPG) |
| Aurinkousvaa lasin täydeltä... |
Tulikin tuossa aiemmin jo mainittua Ukonmaljan oluiden
nimeämisen taustoista. Perinteisiin, eri ajankuviin ja historiaan sulautuvat
tarinat oluiden ja niiden nimitysten taustalla ovat panimon ominta alaa, eikä
Auer muodosta tuohon vakioon poikkeusta. Koko kesäoluiden sarja muuten sisältää
pelkästään A-lla alkavia nimiä, mikä on kuulemma tahattomasti muodostunut,
silti hieman tarkoituksellakin haettu piirre. Onko tämä nyt sitä paheellista
A-olutta? Mutta Auerin tarina, tarkoitus, juuret. Auer eli autere – aurinkousva
tarkoittaa lyhykäisyydessään ilman pienhiukkasten ja epäpuhtauksien aiheuttamaa
ilman sumeutta, joka on udusta poiketen kuivaa. Aurinkousva saa auringon
suunnassa olevan ilmamassan värjäytymään ruskean utuiseksi sen ollessa muualla
harmaan sävyistä. Aurinkousvaa esiintyy erityisesti kuivina päivinä, jolloin
maa saattaa pölistä nostaen ilmaan epäpuhtauksia. Se on myös yleistä
esimerkiksi metsäpalojen ja suurten teollisuuslaitosten läheisyydessä.
Ukonmaljan Auer edustaa päivää ja passiivisuutta – helteisyyttä,
pysähtyneisyyttä, jonkinlaista "siesta-aikaa" utuisine päiväunineen.
Siksipä juuri suodattamaton vejnäolut on omiaan kantamaan nimen tarinaa
eteenpäin.
 |
| Ukonmalja Auer Hefeweizen |
Tasaisen samea Auer on ihan hyvän näköinen, väriltään
oranssin ja kullankeltaisen risteytys hienoisella haaleudella maustettuna.
Vaahtoa muodostuu keskirunsaasti ja se on ilahduttavan pitkäkestoista. Tuoksu
miellyttää. Se ei ole ylitsepursuavan voimakasta, vaan tuntumaltaan paksua,
jämäkkää ja tasapainoisen tuhtia. Vaaleaa, hieman pyöreää ja makeutta
sisältävää vehnää, kevyesti banaania, muutoin sopuisan hedelmäinen. Hiiva tuo
mukanaan kuivattavaa mausteisuutta, löytyy myös ripaus sitruksista sekä appelsiinin
happamuutta. Hieman runsaammin toivoisin tuoksun avautuvan jämäkästä
kuorestaan, mutta hyvältä vaikuttaa näinkin.
Maultaan myös hyvin toimiva, muttei ehkä se kaikkein
kesäisin hefe. Vaikka Tommi hienoisesta vetisyydestä varoitteli, on yleisilme
mielestäni miellyttävän tuhti – aivan kuten tuoksussakin ja tuo tekee
kokonaisuudesta kelpo nautittavan. Vehnä-, mallaspuoli on hieman keskitumman
sävytteistä, kevyesti makeaa. Banaanin aromi on suht hillittyä, mutta toisaalta
tasaisesti esillä läpi maun. Mukanaan sillä on varsin kypsää, mausteena
matkassa kulkevaa hedelmäisyyttä. Peliä tosin hallitsee mleko runsas, silti
hyvin balanssissa oleva ja toimiva mausteisuus, jota etenkin lopussa ja
jälkimaun puolella komppaa oivallisesti kevyt sitrushedelmäinen happamuus - tuo
lienee ennemminkin appelsiinin kuoresta kuin humaloinnin puolelta, toimivaa
joka tapauksessa.
Tuntumaltaan siis tietyllä tapaa paksu, mutta ehkä hieman
flätti, tuhdista ja kevyen pehmeästä yleiskuvasta huolimatta kokonaisuus on
hieman heppoisesti kannateltu – vetinen saattaa olla silti ehkä väärä sana
tähän kohtaan. Ei mitään maailman mullistavaa puutetta tuollakaan saralla,
oikein toimiva vehnäolut jo tällaisenaan. Hyvää tavaraa jonka mausteisuudesta
hieman yllättäenkin pidän. Oiva pari kesäisen grilliruuan tai rauhallisen
pihaterassilla oleilun kumppaniksi. Itse kokeilin molemmat onnistuneesti. Ei
häpeile edes punaisen ja vahvemmin maustetun lihankaan edessä – päinvastoin.
Lopputuloksena miellyttävä, mukavan mausteinen, yleisesti pehmeä ja hieman
hapan hefe, joka oikeastaan loppui kesken… You do the math…
Pisteet:
- Tuoksu 7
- Ulkonäkö 3
- Maku 7
- Suutuntuma 3
- Yleisvaikutelma 13
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti