Kotiolut: Ukonmalja Auer Hefeweizen

Ukonmaljan oluiden maistelu jatkui Auer Hefeweizenillä, josta loppuosan paritin ruokajuomaksi grillatun naudan pihvin ja kasvisten kanssa erittäinkin onnistuneesti. Tommi hieman varoitteli sen mahdollisesti olevan jo hieman yli parhaan teränsä, mutta tokkopa tuo radikaalisti kokonaisuuteen vielä on ehtinyt vaikuttaa. Mielihyvin otin senkin siis testiin. Ukonmaljan blogista löytyykin todella kattava raportti valmistettujen oluiden vaiheista aina reseptiä myöten, niin myös Auerista.

Auer on kevyesti humaloitu (n. 10 EBU), suodattamaton vehnäolut. Pääosa humaloinnista on tehty Tettnanger-lajikkeella, jonka lisäksi joukkoon on laitettu ripaus Hersbrückerin kukintoa. Alkemistin tapaan, myös Auer on saanut mausteekseen hieman kuivattua appelsiinin kuorta. Alkoholiprosentti asettuu 5,4%:iin, eli aika optimaalinen vahvuus kesäiselle vehnäoluelle on onnistuttu luomaan. Mallaspuolella luonnollisesti suurinta osuutta edustaa vehnämaltaat, mutta myös sahtimallasta on käytetty melko runsaasti. Täydennystä on haettu Münich ja CaraMünichin muodossa.  

Aurinkousvaa lasin täydeltä...

Tulikin tuossa aiemmin jo mainittua Ukonmaljan oluiden nimeämisen taustoista. Perinteisiin, eri ajankuviin ja historiaan sulautuvat tarinat oluiden ja niiden nimitysten taustalla ovat panimon ominta alaa, eikä Auer muodosta tuohon vakioon poikkeusta. Koko kesäoluiden sarja muuten sisältää pelkästään A-lla alkavia nimiä, mikä on kuulemma tahattomasti muodostunut, silti hieman tarkoituksellakin haettu piirre. Onko tämä nyt sitä paheellista A-olutta? Mutta Auerin tarina, tarkoitus, juuret. Auer eli autere – aurinkousva tarkoittaa lyhykäisyydessään ilman pienhiukkasten ja epäpuhtauksien aiheuttamaa ilman sumeutta, joka on udusta poiketen kuivaa. Aurinkousva saa auringon suunnassa olevan ilmamassan värjäytymään ruskean utuiseksi sen ollessa muualla harmaan sävyistä. Aurinkousvaa esiintyy erityisesti kuivina päivinä, jolloin maa saattaa pölistä nostaen ilmaan epäpuhtauksia. Se on myös yleistä esimerkiksi metsäpalojen ja suurten teollisuuslaitosten läheisyydessä. Ukonmaljan Auer edustaa päivää ja passiivisuutta – helteisyyttä, pysähtyneisyyttä, jonkinlaista "siesta-aikaa" utuisine päiväunineen. Siksipä juuri suodattamaton vejnäolut on omiaan kantamaan nimen tarinaa eteenpäin.

Ukonmalja Auer Hefeweizen

Tasaisen samea Auer on ihan hyvän näköinen, väriltään oranssin ja kullankeltaisen risteytys hienoisella haaleudella maustettuna. Vaahtoa muodostuu keskirunsaasti ja se on ilahduttavan pitkäkestoista. Tuoksu miellyttää. Se ei ole ylitsepursuavan voimakasta, vaan tuntumaltaan paksua, jämäkkää ja tasapainoisen tuhtia. Vaaleaa, hieman pyöreää ja makeutta sisältävää vehnää, kevyesti banaania, muutoin sopuisan hedelmäinen. Hiiva tuo mukanaan kuivattavaa mausteisuutta, löytyy myös ripaus sitruksista sekä appelsiinin happamuutta. Hieman runsaammin toivoisin tuoksun avautuvan jämäkästä kuorestaan, mutta hyvältä vaikuttaa näinkin.

Maultaan myös hyvin toimiva, muttei ehkä se kaikkein kesäisin hefe. Vaikka Tommi hienoisesta vetisyydestä varoitteli, on yleisilme mielestäni miellyttävän tuhti – aivan kuten tuoksussakin ja tuo tekee kokonaisuudesta kelpo nautittavan. Vehnä-, mallaspuoli on hieman keskitumman sävytteistä, kevyesti makeaa. Banaanin aromi on suht hillittyä, mutta toisaalta tasaisesti esillä läpi maun. Mukanaan sillä on varsin kypsää, mausteena matkassa kulkevaa hedelmäisyyttä. Peliä tosin hallitsee mleko runsas, silti hyvin balanssissa oleva ja toimiva mausteisuus, jota etenkin lopussa ja jälkimaun puolella komppaa oivallisesti kevyt sitrushedelmäinen happamuus - tuo lienee ennemminkin appelsiinin kuoresta kuin humaloinnin puolelta, toimivaa joka tapauksessa.

Tuntumaltaan siis tietyllä tapaa paksu, mutta ehkä hieman flätti, tuhdista ja kevyen pehmeästä yleiskuvasta huolimatta kokonaisuus on hieman heppoisesti kannateltu – vetinen saattaa olla silti ehkä väärä sana tähän kohtaan. Ei mitään maailman mullistavaa puutetta tuollakaan saralla, oikein toimiva vehnäolut jo tällaisenaan. Hyvää tavaraa jonka mausteisuudesta hieman yllättäenkin pidän. Oiva pari kesäisen grilliruuan tai rauhallisen pihaterassilla oleilun kumppaniksi. Itse kokeilin molemmat onnistuneesti. Ei häpeile edes punaisen ja vahvemmin maustetun lihankaan edessä – päinvastoin. Lopputuloksena miellyttävä, mukavan mausteinen, yleisesti pehmeä ja hieman hapan hefe, joka oikeastaan loppui kesken… You do the math…

Pisteet:

• Tuoksu 7
• Ulkonäkö 3
• Maku 7
• Suutuntuma 3
• Yleisvaikutelma 13

Yhteensä 33/50