sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kotiolut: Ukonmalja Aarnivalkee



Aarnivalkee on Ukonmaljan neljäs olut, joka minulla on kunnia saada maistaa. Kun tuossa Tommin kanssa kuulumisia vaihtelimme, varoitteli hän löytäneensä tästä vaaleahkosta lagerista jo hieman virhemakuja eli parhain terä lienee jo mennyttä. Onhan sen tekeminen aloitettu jo helmikuussa, joten aikaa on tovin verran tuosta toki ehtinyt vierähtää. No meillä ei peljätä vaan innokkaana kävin tämänkin tuotoksen äärelle. Suuri lagerien ystävä en varsinaisesti ole, mutta mielenkiintoa testaamiseen kyllä aina riittää. Aarnivalkee mukailee sekä Pilsner Urquellin että Samuel Adams Boston Lagerin reseptejä – hienoisin muutoksin tosin. Katkerohumaloinnista vastaa tällä kertaa Saaz-lajike, kun aromipuolta hoidetaan Hallertauer Hersbrückerin ja Tettnangerin voimin. Reseptiikkaa ja speksejä on tälläkin kertaa luettavissa Ukonmaljan omasta blogista, josta löytyy myös kuvatodisteita ja tarinaa valmistuksen vaiheista.

Neljäs Ukonmalja
Lager-olut ja nimenä Aarnivalkee... Kuten muissakin Ukonmaljan tapauksissa, myös tämän oluen nimi kätkee merkityksiä. Aarnivalkee on oikeastaan aiemmin maistelussa olleen Auer Hefeweizenin vastapari – ei niinkään oluellisesta näkökulmasta vaan symboliikan ja vertausten tasolla. Jos auer symboloi aurinkousvaa, siestaa ja tietyllä tapaa pysähtynyttä ajan tuntua, kuvastaa aarnivalkea eli virvatuli aktiivisuutta ja elinvoimaa. Virvatulet ovat valonlähteitä, tulenomaisesti tanssivia valoilmiöitä joita kerrotaan nähdyn harvaan asutuilla syrjäseuduilla kautta vuosisatojen. Niiden väri ja muoto vaihtelee, kertomusten mukaan ne myös välttelevät lähestyjää siirtymällä aina uuteen paikkaan. Aarnivalkeat ajoittuvat kesäaikaan, joten eräällä tapaa ne edustavat kesäistä lumoa ja elinvoimaa, tietyllä tapaa hedelmällisyyttä. Ei liene yllätys, että virvatulet liittyvät tiukasti useisiin kansanperinteisiin ja –taruihin, kätkeväthän ne sisäänsä paljon mystiikkaa. Kotimaisissa taruissa virvatulet yleisesti henkivät petollisuutta ja niiden uskotaan olevan henkiolentoja, jotka pyrkivät harhauttamaan kulkijan tieltä ja eksymään tai vahingoittumaan. Virvatulten alla uskotaan myös piilevän aarrekätkö, jota haltija kiillottaa virvatulen liekillä. 

Tarinoita on monia, mutta myös tiede on pyrkinyt antamaan järkeen käypää selitystä näille mystisille ja kiehtoville ilmiöille. Tapauksesta riippuen niitä on selitetty tornipöllöillä, suokaasujen itsestään syttymisellä, bakteerien vuoksi hohtavilla linnuilla ja kiiltomadoilla sekä bioluminoivilla levillä. Tyhjentävää vastausta ilmiölle ei siis ole antaa, mikä onkin omiaan vahvistamaan uskomusten verhoa… Aarnivalkee lagerin ja nimen välinen kytkös juontaa juurensa jälleen mielikuvista, oluen värin ja virvatulen kuvastuksen yhteydestä. Siksipä myös Aarnivalkee on peruspilsneriä oranssisempi…

Ukonmalja Aarnivalkee
Samea, ei-niin-vaalea vaan pikemminkin haalean ruskea, oranssiin taittuva olut. Vaahtoa tulee alkuun komeasti, pullon sisukset tahtovat kovinkin vakaasti ulos korkin avaamisen jälkeen, mutta rätillä siitäkin selvittiin. Tuoksu on lageriksi mainio, hieman pidättäytyvä tosin. Hunajaista makeutta, vaaleaan viittaavaa mallasta ja kevyen makeuden kanssa synkkaavaa ohutta hedelmäisyyttä. Samaa miellyttävää hunajaisuutta löytyy myös mausta – hieman ohkaistahan tuo on, mutta selkeästi erotettavissa. Makumaailma on muutoinkin lagermaisen hillitty, pääosin varsin miellyttävä ja toimiva. Vaaleahkoa mallasrunkoa tukee hentoinen hedelmäisyys, mutta hienointa kokonaisuudessa on ruohoinen humalointi, jota tukee suht vahvastikin esiintyvä mausteisuus. Tuo kokonaisuus ikävä kyllä hieman peittyy Tommin varoitteleman sitruksisen happamuuden alle, joka ei tällä kertaa puhdasta katkerointia aromiltaan muistuta. Tyylipuhtaaksi tai täysin tasalaatuiseksi tätä ei valitettavasti voi kehua, mutta positiivisiäkin asioita onneksi löytyy. Happamuus, sitruksinen ”vääränlainen” katkeruus on loppuunsa aika hallitsevaa ja tuo latistaa nautintoa melko paljon. Rungoltaan Aarnivalkee on lageriksi sopivan jämäkkä eikä makukombo lainkaan hassumpi olisi, mikäli sitrusta saisi säädettyä kevyemmäksi. Lienee aika jo hieman tehnyt tehtäväänsä tällä kertaa. Valitettavasti.

Pisteet:
  • Tuoksu 6
  • Ulkonäkö 3
  • Maku 5
  • Suutuntuma 3
  • Yleisvaikutelma 10
Yhteensä 27/50 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti