Mietteitä oluesta - Syksyisiä tunnelmia ja ajatuksia

Syksyinen kaislikko muistuttaa viljapeltoa...

VAROITUS: seuraava teksti on laadittu Prykmestar Savukatajan nostattamassa hurmiotilassa syksyisenä loppukesän iltana!

 
Elokuu on ylittänyt jo puolivälin ja syksy alkaa tehdä tuloaan. Ensimmäiset syyssateet ovatkin jo tuoneet helpotusta kesän kuumuuteen ja ilmassa leijailee kostean raikas luonnon tuoksu, syksyn tuntu. Syksy onkin yksi lempivuodenajoistani, enkä ole lainkaan harmissani sen saapumisesta.  Illat pimenevät uhkuen rauhoittavaa tunnelmaa, olutkellariin tulvinut auringon valo vaihtuu kynttilöiden lämpöiseen lepatukseen ja takkatulen ritinään. Grillin kaasun sihinä hiljenee, saman tekee ruohonleikkurin hermoja raastava korina – tilalle saapuu peltikattoa hyväilevä sateen ropina ja uunista leijuu hiljalleen kypsyvän pataruuan houkutteleva aromi. Pihapuuhat on saatu päätökseen, on aika kerätä töiden viimeiset hedelmät, poimia syksyn kävelyretkiltä viimeiset – ne maistuvimmat – luonnonantimet talteen, metsäsieniähän ei voita mikään…

Illat pimenevät ja tunnelma tiivistyy.

Syksy on siis monella tapaa muutosten aikaa ja sitä se on myös oluiden ihmeellisessä maailmassa. Tokihan makuja on monenlaisia, eikä yleispätevää ohjetta oluidenkaan suhteen voi antaa. Olutkellarissa syksy kuitenkin merkitsee siirtymistä taas hetkeksi maltaisempien makujen maailmaan, paahteen ja jyhkeämmän suutuntuman pariin. Kesä on mennyt tuttuun tapaan vahvemmin humaloituja oluita nautiskellen ja suoraan sanottuna ”Ameriikan unelmat” – aromia pursuavat hedelmäsopat ja läpi tunkevat katkeropommit alkavatkin tulvia korvista ulos. Hefeweizen-, Witbier-, Saison-, (American)Pale Ale- ja (D)IPA-arsenaali saa väistyä syksyisempien tunnelman luojien tieltä. Luonnollisesti niillekin on paikkansa myös pimeämpien aikojen valikoimassa, mutta huomattavasti harvemmaksi niiden käyttö talvea kohti mentäessä muuttuu…

Syksyn sävel

Tumma maltaisuus, paahteisuus, tuntuman paksuus, makujen syvyys ovat syysoluiden toivottuja ominaisuuksia - mikäli oikein herkutellaan voidaan joukkoon lisätä vielä aimo tujaus savua. Vaikken ole tummien(kaan) lagereiden ylin ystävä, ei niiden itseoikeutettua asemaa syysjuomina käy kiistäminen. Ennen kylmimmän ilmamassan saapumista, ennen (Imperial) Stout- ja Porter-kauden alkamista on eräänlainen siirtymävaihe, jota Olutkellarissa usein hallitsee saksalaisen käsityön helmet, tummien lagereiden kirjo kokonaisuudessaan. Tumman puhuvat ja makua pursuavat Bock-oluet kaikkine mahdollisine liitteineen (Dunkler, Doppel, Märzen…), paahteinen Schwarzbier tai perinteinen Dunkel ovat päivän sana. Näistä olenkin jo ehtinyt hyvissä ajoin tänä vuonna aloittamaan...

Kostea ilmanala on luonnon tuoksua täynnä.

Tumman puhuvia, maltaisia lagereita seuraa ja täydentää laaja oluttyylien kirjo, josta itselleni parhaiten näinä päivinä maistunevat mainitut Porterit ja Stoutit, tummemmat vehnäoluet ja belgialaiset nautiskelujuomat. Myös brittien ESB:t - nuo bittereistä vahvimmat-, jyhkeät Barley Winet ja jopa joskus tasapaksuiksikin väittämäni Brown Alet sopivat tunnelmaan. Tokihan kesääkin on vielä hetki jäljellä ja aurinkoisia hetkiä varmasti riittää,  viime viikkojen kaltainen murrosvaihe onkin antanut loistavat puitteet sekoitella kesän ja syksyn makuja. Syksyyn olen siis haikaillut jo pitkälti heinäkuun alusta saakka. Varsinaista olutlistaa en lähtenyt tällä kertaa kokoamaan, sillä Reittusblogin Harri ja JaskanKaljojen (luonnollisesti) Jaska helpottivat urakkaani listaamalla valmiiksi alkoholin myynnistä vastaavan monopolimme syksyn uutuustuotteet. Nuo jutut kannattaa käydä lukaisemassa - varmasti paljon hyviä juomaideoita tarjolla.

Ja hei, kotimainen sahtihan käy säähän kuin säähän, niin juhlaan kuin arkeen!

Nauttikaa syksystä, se on vain kerran vuodessa, kippis!

J-P

Yksi lempi vuodenajoistani....