Ukonmaljan
kolmas maistamani kotiolut on tyyliltään kutkuttava india pale ale. Tommi ei
omien sanojensa mukaan ole täysin tyytyväinen tuotteeseen ja oikeastaan hieman empikin
sen antamista Olutkellarin arvioitavaksi. Mitä sitä suotta ujostelemaan, ei
täällä niin nirsoja olla – eihän? Atrain ei siis täyttänyt itse valmistajan
odotuksia, mutta hyvän ja kehityskelpoisen pohjan hän siinä kuitenkin näkee.
Tästä on siis tarkoitus lähteä reseptiä viilaamaan. Katsotaanpa millaiselta
pohjalta jatkoa lähdetään rakentamaan.
Ajatus
IPAn tekemisestä lähti kuuleman mukaan hetken mielijohteesta. Alun perin
kyseinen olut oli ajoitettu loppukesän tietämille, mutta lämmittävä kevätaurinko
sai mielen harhautumaan maltaiden ja niihin liittyvien suunnitelmien pariin.
Raaka-ainevaraston tilanne näytti IPAn teolle suotuisalta, joten tuumasta
toimeen sitten! Atraimen resepti myötäilee Lagunitas IPAa, joka vaikutti silmämääräisesti varsin
mielekkäältä. Reseptiä tosin viilattiin raaka-ainevarastoon sopivaksi, lähinnä
humalalajikkeissa ja määrissä tapahtui rotaatiota. Humalakombinaatioksi
muodostuikin Target-, Amarillo-, Cascade- ja Perle-lajikkeet. Mallaspuolelta
löytyy Ukonmaljan suosima sahtimallas, Münich- ja Crystal-maltaat. Tarkemmin
oluen valmistuksen vaiheita voit käydä tarkastelemassa Ukonmaljan
blogista, josta löytyy kuvamateriaalia, selostusta ja itse resepti.
Mistä sitten nimi Atrain? Aiempien Ukonmaljan oluiden yhteydessähän tuli mainittua panimomestarin mieltymyksestä oluiden taustoihin ja niihin liitettäviin tarinoihin - eri tyylien sidonnaisuuksia historiaan ja erilaisiin ajankuviin, kulttuuriin, tapoihin sekä perinteisiin. Niinpä Atraimenkin taustalta löytyy muutakin kuin iskevä nimi. Atraimeen eli kolmikärkeen voidaan liittää mitä erilaisimpia viittauksia eri ajankuvista ja kulttuureista riippuen. Erilaiset kolmikärjen symbolit itsessään kätkevät sisäänsä valtavasti ajattomia merkityksiä eri traditioissa, kuten buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa, mutta meillä kotimaassa tunnetuin atraimeen liitettävä taru lienee vedenjumala Ahti. Esiintyväthän ne yhdessä mm. sillipurkin kannessa, mutta myös tarina Ahdista lienee useimmille tuttu. Tämän IPAn kohdalla ei kuitenkaan kyse ole sillistä eikä niinkään taruolennoista, vaan nimi juontaa tällä kertaa hieman konkreettisemmasta lähteestä – oluen reseptistä. Atraimen kolme kärkeä symboloivat lasissani olevan juoman kolmea makuhumalaa ja taisteluvälineen varren muodostaa katkerohumalana toimiva Target-lajike. Tokihan nimi kätkee sisäänsä myös syvällisempää mystiikkaa, mutta tuo jääköön maistajan itsensä pohdittavaksi ja mielikuvituksen varaan…
Tasaisen
samea, läpitunkematon, väriltään tummahko sekoitus punamultaa, tumman oranssia
ja vaaleaa nahkaa. Lasiin kaadettaessa kuohuu melko runsaasti, mutta asettuu
hyvin pian. Tuoksussa tuttua trooppista hedelmäisyyttä, tummahkoa ja kypsää
muttei liian makeaa. Mango, aprikoosi, ehkä jopa kypsä ananas, myös raikasta
sitruksista puraisua. Sivulla piilottelee kevyttä kukkaista, aavistuksen
ylikypsää tunkkaisuutta joka maustaa kokonaisuutta hyvin. Mallasrunko on myös
kivasti esillä huokuen sopivasti keskitummaa toffeisuutta. Ei hassumpaa, ei
laisinkaan.
Maun
puoleltakaan ei löydy moitteen sijaa. Se alkaa nautinnollisen hedelmäisenä,
eksoottisena ja suht kypsänä. Myös karamellinen, toffeisen tumma maltaisuus on
hyvässä roolissa. Hiljalleen sitrushedelmäinen, greippinen humalointi nostaa
päätään saaden viimeisellä neljänneksellä mäntyistäkin tuntua kääntyen taas
greippiseen karvauteen pitkän ja voimakkaan jälkimaun aikana. Moniulotteinen,
melko voimakas ja hyvällä tapaa rouhea, kulmikas ja liiaksi hiomaton. Runko
toimii hyvin, itse metsästän aina sitä paksumpaa suutuntumaa, jonka voisi ehkä
tämänkin kohdalle listata toiveeksi, joka tuskin muita edes kiinnostaa.
Oikeinkin mukava tämä on nytkin, ei valittamista. Tyyliltään erittäin mieluisa
IPA – runsaan greippinen, katkera mutta sopivassa suhteessa hedelmäinen, alkuun
karamellisen pehmeä muttei liiaksi pyöristetty kokonaisuus. En ymmärrä lainkaan
panimomestarin empimistä, loistavaa tavaraa!
Pisteet:
- Tuoksu 8
- Ulkonäkö 4
- Maku 8
- Suutuntuma 4
- Yleiskuva 16
Yhteensä 40/50
Piti tosiaan kaivaa kaapista tuore Green Flashin West Coast
IPA ja melko rintarinnan kyllä mentiin. Atraimen kulmikkuus ja aavistuksen
tuhdimpi tuntuma veivät sitä tuossa valossa oikeinkin hyvään suuntaan. Parempi
puoliskoni kääntyikin kysyttäessä Atraimen puoleen – niin taidan minäkin… Eli
ei hassumpi ”keskeneräinen yritelmä”, kyllä tästä kelpaa lähteä kehittämään ja
rakentamaan.
Itse olen näitä kotioloissa tehtyjä IPA- ja DIPA-tyylisiä oluita nauttiessani oppinut tuntemaan miltä se oikein tuore kunnollinen aromihumalointi tuoksuu ja maistuu. Rapakon takaa tuoduissa ei ole enää samaa fiilistä.
VastaaPoistaTämä oli itselleni ensimmäinen koti-IPA ja yllätyin todella positiivisesti koko paketista. Tokihan tuohon vaikutti valmistajan varoitukset, jotka jälkikäteen ajateltuna ihmettävät. Mutta olihan hyvää tavaraa.
Poista