Lost Abbey Inferno Ale

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 8,5
• Panimo: Lost Abbey, San Marcos, Kalifornia, USA

“Corruption, Greed, and Lust. They’re all represented on the hooks of today. Tomorrow, they’ll be stinging Gluttony, Desire, and Sloth. Go ahead. Tell yourself you’re better than all of them. But you can’t. Hell can be funny like that. Down here it’s all just sin. Everyone here is screwed just like you. They don’t care who you sliced, diced, or cheated. No on is escaping this heinous place. Your roommate is an ax murderer. Eerily, he’s not threatening. How can he be? Here, the Fallen Angel owns your body, mind and soul. As such, no one can take your life. It’s already been taken. Or was it given? Neither matters. Did you seriously think you were living a virtuous life. At least Satan serves beer in Hell. He brews it himself right there in that flame stoked cauldron. Rumor has it the beer is straw yellow, bone dry and simply labeled Inferno.”

  

Melko mahtipontinen avaus eikö vain? Kyseinen rimpsu on suora lainaus Lost Abbeyn markkinointitekstistä, joka kuvastaa Inferno Alen tarinaa. Kalifornian San Marcosissa sijaitseva panimo on itselleni maullisesti vielä täysin tuntematon, mutta nimenä varsin tuttu – erittäin positiivisessa mielessä siis. Lost Abbeyn tuotannolle on tyypillistä belgi-vaikutteet, tynnyrikypsytys ja hapanoluet. Nyt esittelyssä oleva menee tuohon ensimmäiseen kategoriaan, ollen tyyliltään tarkemmin sanottuna jenkkimalliin humaloitu vahva belgi ale.

Lost Abbey Celtic Cross

Toinen silmiinpistävä ominaisuus oluissa liittyy pakkausten ja koko panimon ulkoiseen ilmeeseen. Panimolle on ominaista luostarimainen, ehkä jopa enteilevän harraskin yleisilme tuotteissa ja esillepanossa. Tämä juontaa juurensa juurikin luostarioluiden valmistuksesta, jota kautta lähdettiin hakemaan panimolle myös omaa identiteettiä ja tunnusomaista ilmetta – teemaksi valikoitui siis luostarimaailma, kunnioitus alkuperäisiä valmistajia ja taitajia kohtaan. Panimon tunnukseksi nousi historiaa uhkuva kelttiristi (Celtic Cross), joka on huomattavasti kristinuskoa vanhempi, laajalti käytössä ollut symboli. Sen neljä sakaraa kuvastavat alkujaan mm. neljää pääilmansuuntaa, mutta myös ihmisen neljää rakennusosaa – mieltä, kehoa, sielua ja sydäntä… Lost Abbeylle ne taas symboloivat oluen pääraaka-aineita: ohraa, vettä, hiivaa ja humalia, mutta myös panimon neljää perustajajäsentä. Myös ristissä esiintyvälle ympyrälle on eri kulttuureissa ja uskomuksissa erilaisia merkityksiä. Esimerkiksi Irlannin katolisille se merkitsee ikuisuutta, mutta Lost Abbeylle se on Circle of Passion – ristin sakarat yhdistävä kehä, joka siis liittää oluen perusraaka-aineet toisiinsa saaden aikaan jotain ennen näkemätöntä ja jännittävää…tällä kertaa kenties saatanallista..

Lost Abbey Inferno Ale

Samea, kullankeltainen ja kauniisti vaahtoava olut. Komeaa katseltavaa. Tuoksu vaalean, melko raikkaankin hedelmäinen, mutta vain hieman makeanlainen. Belgityyppistä, kuivahkoa maisteisuutta ja vaaleaa, viljaista maltaisuutta. Hiljalleen myös kuivatumpi hedelmäisyys nousee taistoon mukaan, samoin vaalea ja kohtalaisen makea karamellisuus. Maussa mausteisuus on noussut melko vahvaksi elementiksi. Se saa tukea greippisestä, suht terävästäkin humaloinnista. Kombo on omiaan kuivattamaan suuta vaalean hedelmäisyyden vaikuttaessa taustalla. 

Mallasrunko on maultaan kesäinen kevyt, viljaisa ja hieman makea, mutta myös ohuen olkinen. Jonkin verran joukosta löytyy marjaisaa happamuutta, samoin kuin alkoholiakin. Jotenkin odotin makeampaa, hedelmäisempää yleiskuvaa, mutta nyt tuo maustepuoli tuntuu olevan se suurin päätekijä. Hiilihappoisuus on melko runsasta ja kuplat ovat terävän pienikokoisia. Yllättävän kevyt ja vaarallisen helposti nautittava olut. Jotain jään silti kaipaamaan, ehkä tuota hedelmää olisi voinut olla hieman runsaamminkin maustetta tasaamassa. Hieno olut joka tapauksessa, josta jenkki-twist huokuu tietynlaisena tuoreutena – humaloinnissa nimittäin.

Pisteet: 38/50