keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kolmen Simon kohtaaminen…



Viime viikonloppuna istahdin ihmettelemään takapihan biergartenin syksyistä väriloistoa hämärtyvässä illassa. Seuraani liittyi kolme Simoa, jotka olivat tehneet pitkän matkan aina Tampereelta saakka. Kyseessä on siis Pyynikin Käsityöläispanimon Simo Frangenin nimeä kantava vehnäolut-kaksikko, jonka kolme edustajaa otin rinnakkain vertailuun… Kuinka kahdesta sitten saa kolme?

Panimohan sai kuluttajilta palautetta heinäkuussa jakeluun laitetun maitokauppa-Simon happamuudesta, myös Olutkellari oli kommentoijien joukossa. Tampereella tiedostettiin ongelma ja palautteesta otettiin koppi – reseptiä lähdettiin viilaamaan ylimääräisen happamuuden taittamiseksi ja näin ollen loppukesästä olikin jo viilattua Simoa tarjolla.

Peren Rauno Pyynikiltä ottikin minuun yhteyttä ensimmäisen kirjoitukseni jälkeen ja tarjosi mahdollisuutta uuteen maistoon, johon luonnollisesti suostuin. Niinpä jo jonkin aikaa sitten postissa saapui paketti, joka sisälsi maitokauppavahvuisen Simon lisäksi mm. Vahva Simoa, eli 5,2%:sta ravintolajakeluun tarkoitettua vehnäolutta. Lisäksi tuota ensimmäistä, hapanta kauppaerää oli jäänyt yksi pullo jemmaan, joten päätin ottaa kaikki kolme rinnakkain vertailuun. Tosin näistä viimeksi mainittu on mukana vain referenssinä.

Simot testissä..
Tämä maisteluhan oli tarkoitus tehdä jo hyvän aikaa sitten, mutta kolmen oluen yhtäaikaiseen ja tarkempaan analysointiin ei vain tahtonut löytyä sopivaa väliä. Nyt tuo väli sitten vihdoin siunaantui, joten Simot auki ja lasiin… Kummatkin vahvuudet edustavat saksalaistyyppisiä hefeweizeneitä, eli suodattamattomia, vaaleita vehnäoluita, joiden makua piristetty Saaz- ja Cascade-humalalajikkein…

Pyynikin Käsityöläispanimo Vahva Simo Vehnäolut:

Pyynikin Käsityöläispanimo Vahva Simo Vehnäolut
Kolmikon tummin, kevyen kuparinen ja keskirunsaasti vaahtoava. Tuoksultaan se on vehnäisen hapan, hennon banaanin sekä vahvemmin mausteisen hiivainen. Kevyen hedelmäinen, myös marjaista hapokkuutta esiintyy. Ei niinkään raikas, vaan jämäkkä ja sopivan hapan. 

Maku on tuoksun tavoin enemmän happaman vivahteinen kuin hedelmäinen. Itselleni tämä vaihtoehto toimii näin syyskeleillä mainiosti. Vehnäinen nautinto, jossa miellyttävää sitruksista, kevyen yrttistä humalan puraisua, mausteista kuivuutta sekä aivan lopussa jopa sahtimaista pilkahdusta – banaania on melko niukalti, mutta ajoittain tuotakin löytyy mukavasti. Sopivan jämäkkä, hyvällä tapaa makuisa vaikkei varsinaisesta runsaudesta välttämättä voidakaan puhua.

Hyvä, keskitasoa helposti maistuvampi vehnäolut hieman happamamman makumaailman ystäville – syksyyn sopivaa särmää.

Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut (uudempi versio):
Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut
”Pikku-Simo” on isoveljeään vaaleampi, hieman harmaan vivahteinen, samean oranssinen vehnäolut tyypillisen kauniilla vaahdolla. 

Tuoksultaan pehmeä, kevyen sitruksinen ja vehnäisä – mausteista kuivuutta nousee hiivan joukosta. Vahvempaa Simoa niukemmin makeutta – ensimmäistä vedosta selkeästi tasapainoisempi! 

Maku on varsin toimiva – oikeastaan hieman kevyempi ja pehmeämpi versio ravintolavahvuisesta verrokistaan.  Sitruksista otetta on niukemmalti, mutta miellyttävää happamuutta on edelleen sopivasti läsnä. Edelliseen vedokseen nähden huikea parannus, joka paistaa läpi eritoten makupaletin tasapainoisuutena sekä sitruksen ja vehnän makujen yhteentoimivana kombona, jossa happamuus ja katkeruus on leivottu toimivaksi elementiksi. Mausteita löytyy lopun puolelta melko runsaastikin, samaten yrttistä tuulahdusta. Nämä toimivatkin mainiosti katkeron purevan sitrusvivahteen kanssa. 

Tuntumaltaan pehmeäksikin luonnehdittava, miellyttävä ja yllättävän tuhtikin – huikea petraus myös tässä suhteessa. Vahvasta Simosta poiketen sahtista tuulahdusta ei löydy, mutta hento, kielen reunoja hyväilevä hedelmän makeus viimeistelee kokonaisuuden kauniisti. Oivallinen, sopivasti kuivemman ja ei-niin-hedelmäisen vehnäolutkoulukunnan edustaja – ehkä kevyttä vetisyyttä pinnan alla, mutta pääosin jämäkkää tekemistä tuntumankin puolella. Tää on hyvä!

Pisteet:


Eli pikku-Simossa on tapahtunut mieluisaa kehitystä ja ero oli aika suurikin. Aiemmin vaivannut happamuus on saatu taivuteltua miellyttäväksi, kokonaisuuteen kauniisti sopivaksi osaseksi, joka antaa oman leimansa tähän olueen. 

Myös humalointi on saatu paremmin esiin ja se toimiikin hyvin em. happamuuden hunnun kanssa. Vaikutukset tuntuvat myös rungon puolella, eikä suutuntumaakaan enää voi ohueksi haukkua hiilihappopitoisuudenkin laskettua maltilliselle tasolle. Hienoa reagointia panimolta – onnistunut korjausliike!

Ison ja pienen Simon välillä puhutaan vain 0,7% erosta vahvuudessa, mutta makumaailmaan tuo vaikuttaa huomattavasti melko paljonkin. Ei isompi sentään lattioita maitokauppa-veljellään lakaise, mutta onhan tuo makujen runsaus, syvyys ja vivahteikkuus erottava tekijä – tuntumassa ero on vähintäänkin yhtä selkeä. Laadukkaita vehniä molemmat ovat ja makumaailman tietty särmikkyys takaa kesähelteitä pidemmän kauden niiden nauttimiselle!

3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu. Ostin Simoa eilen Ruokapuoti Lumosta Raumalta ja lähipäivinä menee varmaan maistoon. Päiväys taisi olla 03/2014. Osaatko sanoa kumpaa versiota se on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota noin...noissa molemmissa minun pulloissa taisi olla sama päiväys (muistaakseni 2/2014) ja kuten arvata saattaa sekasinhan ne laseihin kaadettaessa meni. "Pikku-Simon" kuvassa on siis virheellisesti tuo vanhempi versio. Samalta ne tosin näytti lasissakin, vaahdon muodostus oli ainoa erottava tekijä ja makuhan sen sitten viimein paljasti...

      Eiköhän tuo sinun hankkimasi tuota uudempaa erää ole kun kk myöhemmäksi on päivätty... voin tarkastaa tuon vielä illasta, mutta muistaakseni omissa oli tuo mainitsemani pvm :)

      Poista
    2. Pahoittelen kun vastaus kesti... Omani olivatkin päivätty 1/2014, eli sinun pullosi on tuota tuoreempaa, maittavaa erää :)

      Poista