Bridge Road Bling Bling Imperial IPA

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 8,5
• Panimo: Bridge Road Brewers, Beechworth, Australia

Bling Bling...

Aussi-kattauksen läpi käynti jatkui melko mielenkiintoisen näköisellä oluella. Hauskasti nimetty Bridge Roadin Bling IPAn isoveli, imperial IPA-tyyppinen Bling Bling kyllä erottuu oluthyllystä melko selkeästi. Vanhoista sarjakuvista lainattuun äänitehoste-tyyliin muotoiltu etiketti henkii myös värimaailmaltaan parin vuosikymmenen takaista aikaa. Hauskan, mielestäni hienonkin etikettitaiteen luojana tosin häärinee jonkin sortin hipsterijoukko, jonka mielestä ko. tyyli on ”ironinista” ja siksi päheetä.. Onhan sisältökin muodikkaasti imperial-etuliitteistä india pale alea. No tuo ei sen suuremmin mieltäni vaivaa kun vetäydyn boheemissa villapaidassani siemailemaan olutta kuppilan pimeimpään nurkkaan koristetakan lämpöön. Sen verran pitää vielä analysoida pullon ulkoasua, että mielestäni etiketin tyyli ja nimi on onnistuttu sitomaan toisiinsa todella hyvin ja loppuunsa olosuhteisiin nähden hyvällä maulla. Mikäli Bling Bling-nimi olisikin kultaista tekstiä mustalla pohjalla, voisi oluen kiikuttaa suoraa päätä joka kaupungin Sedulaan. Sisällön voisi näin korvata jollain "vaalealla, jonka maku ei muistuta olutta, vaan sopii myös shamppanjan ja kevyiden valkoviinien ystäville"… Mutta onneksi näin ei ole. Bling Bling on panimon omalla asteikolla (joka muuten löytyy kaikkien pullojen etiketistäkin…) humalaprofiililtaan 10/10, eli extreme-luokassa viiletetään. Panimon sivuilla oluen virallinen tarina menee näin:

 “We have taken our standard Bling IPA recipe and pimped it to create a hop bomb at around 8.5% alc. The real challenge was creating an imperial IPA that reeks of fresh, pungent hop aromas but doesnt give the impression that it is trying to tear the teeth away from your jawbone.”

Bridge Road Bling Bling Imperial IPA

Tumman oranssi, ruskeutta hehkuva ja melko maltillisesti vaahtoava DIPA. Nimi on mitä mainioin… Tuoksu tiivistetyn IPAmainen, ei siis kovinkaan voimaisasti silmille vyöryvä. Se mitä paksusta, tiiviistä tuoksusta nenään kantautuu on tuhtia, syvää ja ihan nautinnollistakin. Kuin runsas tuoksu olisi pakotettu tiiviiseen pilveen, josta se vapautuu hidasliikkeisenä ja riittoisana – lennokkuutta toki olisi kiva olla enemmän. Rusehtavaa, tummahkon toffeista makeutta, hyvin kypsää eksoottista hedelmäisyyttä linjalla mango-persikka-kypsä ananas. Paksua on… Reunoilla taasen terästävää sitrusta sekä mäntyistä pisteliäisyyttä. Maun voi jakaa viiteen yhtä suureen koriin… Kolmeen näistä tungetaan kypsää greippiä, limen kuorta ja reunustetaan se tuoreilla männynoksilla. Voimakkainta purenta on aivan lopussa ja ihanan tuhdin katkerassa jälkimaussa – katkeroissa on siis syvyyttä ja paksuutta joskaan ei vivahteikkuutta saati kerroksellisuutta. Jämäkkää joka tapauksessa – kuin halollinen katkeroa. Kaksi viimeistä koria taasen täytellään karamelleilla, joiden toffeinen makeus on melko vahvaa mutta pohjalta hieman onttoa. Seurakseen se saa runsaan kattauksen eksoottisia hedelmiä, hyvin pitkälti tuoksun linjan mukaisesti. Nämä kaksi koria sijoitetaan aivan maun alkuun, josta niiden värit melko nopeastikin hupenevat greippikorien aallon alle.

Suutuntumaltaan hieman ontto, muutoin mukavan tahmaava , humaloinniltaan suhteellisen tuhti ja tehokas – ei raakaa katkeromehua vaikkei runko aivan kaikkea kannakaan, oikein hyvää kuitenkin. Alkoholia on joukossa hitunen, muutoinkin jotain jää puuttumaan. Hyvä, muttei huippu – kannattaa kuitenkin tutustua…

Pisteet: 37/50