Plevnan Siperia Imperial Stout

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Koskipanimo, Tampere, Suomi

Siperia opettaa hyvän oluen tavoille...

Tamperelaisen Koskipanimon, tuttavallisemmin Plevnan mustan puhuva imperial stout Siperia on omaan suuhun yksi parhaimmista kotimaisista oluista, ellei jopa paras… Jo pidemmän aikaa ilmoilla on ollut huhua Siperian tulosta myös monopolimarkettimme Alkon valikoimiin ja nyt syksyn tullen huhut ovat vahvistuneet entisestään –itsekin ehdin sen jo listaamaan A-marketin jouluvalikoimaan. Tamperelainen asiaa sitten hieman valotti ja Alkon lisäksi Siperiaa ollaan viemässä myös ruotsalaisten nautittavaksi. Meidän saatavillemme tulee 11500-pullon kertaerä, joka ei varsin kohtuullisella neljän ja puolen euron (4,50€/0,33l) hinnallaan kovinkaan pitkään tule riittämään. Yhtä kaikki, Siperian tulon varmistuminen on hieno uutinen, sillä herkku on ollut jyväskyläläisille varsin saavuttamaton harvinaisuus...tai niin olen luullut, kunnes tuttu hanalätkä pilkotti Harry’sin rivistössä viikko sitten. Tästä riemastuneena tartuin kynään ja raapaisin viiltävän ”etukäteisarvion” tästä kotimaisen pienpanimo-osaamisen taidonnäytteestä – jääpähän pullotavara sitten hyvillä mielin silkkaan nautiskeluun. Edellisen kerran olen Siperian arvioinut puolitoista vuotta sitten Tampereella (43/50), joten mukava katsoa onko mieli päässyt pisteiden osalta tuossa ajassa muuttumaan. Siperiahan oli kuuleman mukaan katkerin kotimainen kaupallinen olut julkaisunsa aikaan ja se on alun perin valmistettu Olutravintola Pikkulinnun viisivuotisjuhlan kunniaksi (2005). Katkeroaineita löytyy 100 EBUn verran ja näistä pitävät huolen Mount-Hood-, Simcoe, Tomahawk- sekä Vanguard-humalalajikkeet. Tänään Olutkellarin lasissa, huomenna (no ei ehkä vielä ihan huomenna…) Alkoissa kautta maan!

Plevnan Siperia Imperial Stout

Mustan puhuva, tiiviin ruskehtavan vaahdon pintaansa muodostava manselainen. Tuoksu hieman piilottelee alkuun, mutta esiin noustessaan vakuuttaa kyllä 'kuulijansa'. Paahteinen, myös tummaa suklaata löytyy mukavasti, kuivahkossa muodossa tosin. Hennon havuinen, vahvan greippinen humalointi on voimakasta ja hyvinkin vahvasti esillä kokonaisuudessa. Lakritsia, kevyttä karamellia ja salmiakin suolaisuutta löytyy pienin annoksin... Lämmetessään myös miellyttävää, joskin reunoille jäävää paahtunutta siirappista vivahdetta.

Maussa sinällään vahvakin kahvinen paahteisuus, tumma suklaa sekä lakritsi jäävät greippinen jyhkeän, mäntyisen terävän ja varsin ulottuvan humaloinnin varjoon. Ronskisti katkeroitu, yhtä aikaa raa'an pistävä ja runsas, tummuutta uhkuva kokonaisuus on kauniisti balanssissa, tai niin hyvin kuin tällainen voi vain olla. Suutuntumaltaan tasapaksu, voisi olla hidasliikkeisempikin, mutta ei nytkään mainittavaa nokan koputtamista sen puoleen. Suomen paras olut? Mahdollisesti, vaikkei suoralta kädeltä uskallakaan julistaa... Pirun hyvä! Hitaaseen nautiskeluun...

Pisteet: 43/50