- Tyyli: Imperial / Double IPA
- Alk.%: 8,5
- Panimo: Boulevard Brewing Company, Kansas City, Missouri, USA
Kansas Cityn ylpeyden, vuonna 1989 perustetun Bouleward
Brewingin Smokestack-sarjan Double Wide IPA saatiin siis vihdoin myös rahvaan
ulottuville kun se tuli kuvan mukaisessa pikkupullossa saataville myös Arkadian
valikoiman ulkopuolelle. Optimistina kävinkin varaamassa kaksi pulloa etukäteen
lähi-Alkostani, vaikka rapea kahdeksan euron hintalappu varmasti takaa tuotteen
pidempiaikaisen riittävyyden. Smokestack Series-oluet ovat astetta suuremman
panostuksen tuotteita, ”peruskamasta” poikkeavia, persoonallisempia ja yleisesti
hieman vahvempiakin. Sarjan nimi viittaa panimon punatiiliseen savupiippuun…
.JPG) |
| Tuplasti leveä... |
Kyseinen olut on tyyliltään double IPA, tupla IPA – miksi kukin
ko. tyyliä mieluiten kutsuukaan. Katkeroaineita keitoksesta löytyy 71 IBUn
verran, näistä sekä aromaattisuudesta vastaavat Zeus-, Bravo-, Chinook-,
Centennial- ja Cascade-lajikkeet. Mallaskirjo taasen näyttää seuraavanlaiselta:
Pale Malt, Cara 300, Cara 120, Amber 50 – lisäksi joukkoon on lisätty
dekstoosia ja fariinisokeria. Ikää pullolla on nelisen kuukautta, mikä lieneekin
vähimmäisaika jossa Alko saa tuotteensa laivattua hiiliproomulla Atlantin yli tänne
meidän saatavillemme. Suhteellisen tuoretta tavaraa on siis tarjolla.
.JPG) |
| Boulevard Brewing Smokestack Series - Double Wide IPA |
Kuparisen oranssi, kevyesti utuinen ja todella upeasti
vaahtoa jenkki. Tuoksu on taattua amerikanunelmaa, raikasta ja rapsakkaa.
Sitrushedelmäistä, tuoreen greippistä sekä raikkaan mäntyistä rutistusta
seuranaan eksoottinen, ei kuitenkaan kovin pehmyt hedelmäisyys sekä hieman
ohuemmalti makeahkoa maltaisuutta – ehkä hieman pistävää alkoholiakin löytyy.
Maussa greippinen katkeruus ottaa vahvaa jalansijaa ja puree oikeastaan alusta loppuun – voimakkainta se on jälkimaussa, jossa on myös ikävästi pilkahdus alkoholia. Mallaspohja on myös ihan kivasti esillä melko vaaleana, karamellisena ja etäisen keksimäisenä, mutta silti tietynlaista kerroksellisuutta siitä jää puuttumaan. Mäntyistä puristusta myös löytyy kutkuttavan terävänä piristeenä. Eksoottinen hedelmäisyys on taaempana lähinnä muodollisuutena mukana, silti tuon puuttuminen vesittäisi paljon.
Rapea, kurkunpäätä ja suuta sopivissa määrin supistava, runsaan makuisa olut. Ei hassumpaa, ei tosin maata mullistavaa. Hippusen voisi volyymiä lisätä makujen syvyyden sekä suutuntuman tuhdintamiseen – nyt mennään pitkälti vain muutamia tasoja käyttäen. Hintaansa nähden heikko esitys, oluena silti varsin pätevä suoritus. Kyllähän nämä pitää käydä maistamassa… paikan päällä tai sitten tänne rahdattuina…
Maussa greippinen katkeruus ottaa vahvaa jalansijaa ja puree oikeastaan alusta loppuun – voimakkainta se on jälkimaussa, jossa on myös ikävästi pilkahdus alkoholia. Mallaspohja on myös ihan kivasti esillä melko vaaleana, karamellisena ja etäisen keksimäisenä, mutta silti tietynlaista kerroksellisuutta siitä jää puuttumaan. Mäntyistä puristusta myös löytyy kutkuttavan terävänä piristeenä. Eksoottinen hedelmäisyys on taaempana lähinnä muodollisuutena mukana, silti tuon puuttuminen vesittäisi paljon.
Rapea, kurkunpäätä ja suuta sopivissa määrin supistava, runsaan makuisa olut. Ei hassumpaa, ei tosin maata mullistavaa. Hippusen voisi volyymiä lisätä makujen syvyyden sekä suutuntuman tuhdintamiseen – nyt mennään pitkälti vain muutamia tasoja käyttäen. Hintaansa nähden heikko esitys, oluena silti varsin pätevä suoritus. Kyllähän nämä pitää käydä maistamassa… paikan päällä tai sitten tänne rahdattuina…
Pisteet: 39/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti