- Tyyli: Belgian Strong Ale
- Alk.%: 8,5
- Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila, Suomi
Kirjallisuusolutta Laitilan tapaan... |
Maamme suurimman pienpanimon olusen tyylilaji oli mieluisa
yllätysveto – belgityylisiä aleja kun Suomenmaasta aivan vallattomasti tuppaa
löytymään! Suomen kirjakielen isän, uskonpuhdistaja Mikael Agricolan nimeä
kantava, suodattamaton luostariolut toimii Mikael Agricola-seuran ja Laitilan
Wirvoitusjuomatehtaan yhteistuumin tekemänä kunnianosoituksena oluen nimikkohenkilölle.
Tribuutissa ei varmasti mennä metsään, sillä tunnetaanhan Agricola kirjallisten
saavutustensa lisäksi myös oluen ystävänä – olihan olut tuohon aikaan
muutoinkin osa päivittäistä ruokavaliota sekä turvallinen vaihtoehto helposti
saastuvan veden rinnalla. Agricola pääsikin oluen makuun oppi-isänsä Martti
Lutherin seurassa, sillä Lutherin vaimo Katharina von Bora valmisti
ylläpitämässään majatalossa myös olutta. Agricolan ylöskirjaamista,
muinaissuomalaisista jumalista löytyy myös oluen jumala – Pekko. Historian
havinaa korkin kätkemänä siis…
Agricolan nimikko-olut on siis suodattamaton, belgialaisista
munkkiluostareista tarinaansa ammentava, vahvanlainen täysmallasolut, joka
kurkottaa belgian suuntaan myös tyylinsä puolesta. Belgityylinen pintahiivaolut
sopii panimon mukaan myös liha-, grilli-, riista- ja jälkiruokien sekä
juustojen kanssa nautittavaksi mutta myös seurustelujuomaksi tai itsekseen
pohdiskeluun. Oluen valmistukseen on käytetty belgialaisia Pale Ale -, Melano
light - ja Bisquit-maltaita, sekä saksalaista Northern Brewer - ja
englantilaista East Kent Goldings -humalaa. Uusi "kievarilainen" saattaa näin päätökseen kolmetoista kotimaisen pienpanimo-oluen retken!
Laitilan Kievari Agricola |
Kastanjan ruskea, samea ja oikeastaan varsin kaunis olut
Laitilan pullosta kuoriutuu. Tuoksu toimii ihan mukavasti ja se on melko
runsaskin. Ruskeutta huokuva, melko makea tuoksu sisältää kuivattua
belgihedelmäisyyttä, kuivakakkuista makeutta sekä hunajan ja karamellisen
maltaisuuden tuhtia tunnelmaa. Hiiva tuo rusehtavan makeuden keskelle myös hentoa,
kuivattavaa mausteisuutta. Pehmyt, tasapainoinen ja hyvin toimiva.
Maku on hieman hillitympi makeuden suhteen, mutta myös
hieman laimeammin innostava muutoinkin. Hedelmäinen, tummahko makeus juontaa
vivahteita kuivatuista yksilöistä, myös rusinaista tuntua on tuoksua
runsaammin. Karamellinen ja hunajainen makeus on taittunut melko vahvasti pois
maun puolelta ja hiivan mausteisen aromikas makumaailma on päässyt paremmin
esiin. Yleiskuva onkin tuoksua kuivempi, hennommin makea ja ruskeutta edelleen
huokuva, joskin piilevää imelyyttä löytyy pinnan alta jonkin verran.
Tuntumaltaan keskirunsas, melko hyvin arvokkuuden vaativasti hillityn
tuntuinen.
Tuomio: Kokonaisuutena varsin toimiva belgiversiointi, joka
ei kuitenkaan keskitason paremmalle puolelle kastissaan yllä. Sinällään
hyvinkin nautittava kokonaisuus, jota hankkisin varmasti lisääkin, mikäli hinta
olisi Laitilan kokoisella panimolle edes kohtuullinen. Kohtalaisen makea,
hennon mausteinen ja lämmittävä belgiolut Suomesta. Ei hullumpi, kokeilemisen
arvoinen.
Pisteet: 35/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti