Täytyy heti myöntää, ettei ralliurheilu ole kovinkaan
lähellä sydäntäni. Ehkä tämän vuoksi valtiomme ohjastama Viron viinarallikin on
vielä jäänyt kokematta, joskin Tallinnan laadukkaat olutvalikoimat ovat
mielessäni pidemmän aikaa kutkutelleetkin. Viron pienpanimokulttuurikin kuuluu
elävän hyvää nousun aikaa, mikä jo itsessään tekee Tallinnasta mielenkiintoisen
matkakohteen. Sain pahimpaan matkakuumeeseen lääkkeeksi muutaman tuliaisen
etelänaapuristamme. Pelkkä Stockmannin oluthyllyn tarkastus tarjosi kuulemma naurettavan runsaan määrän valikoimaa aina paikallisista micropanimoista arvostettuihin tuontijuomiin Amagerista Mikkelleriin ja Cigar Citystä lukuisiin belgeihin. Näin se sivistysvaltioissa toimii... Ei lienekään ihme, että määrällinen viinaralli on saanut seuraa myös laadullisesta maahantuonnista Vironkin kohdalla.
Virolainen craft beer
–neitsyys menee kiertolaispanimo TANKERin Kyte Peale IPAlle, joka lähti
tuliaiskoriin kuulemma etiketin perusteella – onhan tuo kieltämättä aika komia!
Olut on valmistettu Tallinnan lounaisrajoilla Õllenautin panimolla ja se omaa
saatanallisen vahvuuslukeman 6,66%. Viron kieli on kiehtova ilmestys, joten
lainaan tähän pienen otteen etiketin tekstistä:
Tanker, Kyte Peale on kui starter, mis tõmbab käima iga õllesõbra, täites sinu peal humaliku kütusega- Kyte Peale, Õllesõbrad!
TANKER Kyte Peale |
Oranssinen, kevyesti punertava ja hieman sumuinen olut
runsaalla, riittoisalla vaahdolla. Tuoksultaan olut on maltaisen makea,
imeltyneen leipäistä ja ehkä rukiisen tummahkoakin otetta henkivä. Muutoin
hieman kukkaista, greipin terävyydellä terästettyä hedelmäisyyttä mutta
suuremmissa määrin ruohoisen yrttistä näkemystä.
Maultaan varsin hyvä, joskaan ei kaikkein oppikirjamaisin
tapaus olekaan. Edelleen vahvan leipäistä maltaisuutta pinttyneen karamellin
terän tahdittamana – edelleen rukiista tummuutta, ehkä myös pähkinää ja pientä
paahdettakin. Ruohoista, greipin raakuutta esittelevää humalointia yrttisellä
tunnelmalla – purevuus on uomissaan mutta hedelmäistä aromikkuutta voisi olla
enemmänkin.
Hienoista marjaisuutta kaikuu punertavana värisävynä taustalla.
Melko runsas, aavistuksen tahmaava.
Tuomio: Pureva, mallaspohjaansa esille tuova IPA, joka
hienoisen omaleimasesta otteestaan huolimatta on varsin maistuva olut.
IPA-puristeille pieni varoituksen sana – minulle kuitenkin toimii.
Pisteet: 35/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti