Äänestäjän avuksi Eduskuntavaaleihin – Katsaus alkoholipolitiikkaan

(Kuva: Panimoliitto - Creative Commons)

Eduskuntavaalit ovat ovella jo kiireisimmät ovat jo ehtineet mielipiteensä ilmaista ennakkoäänestyksen muodossa. Ajat ovat odottavat, suuria muutoksia ja vaikeita päätöksiä kaivataan usealla eri rintamalla, mutta tuoko vaalien lopputulema mitään uutta auringon alle?

Alkoholipolitiikka on puhuttanut kovasti viime aikoina, mutta se tuskin nousee ensisijaiseksi kriteeriksi kenenkään äänestyspäätöksen vaikuttimissa. Se voi kuitenkin toimia viime kädessä ratkaisevana tekijänä kahden (tai useamman) varteen otettavan ehdokkaan avuja puntaroitaessa. Olivathan edellisenkin hallituksen näkyvimmät aikaan saannokset järjetön alkoholimainontakieltolaki sekä pienpanimoiden kaivattu veropoliittinen kannustin. Pienpanimobuumin, rajojen avautumisen ja ilmapiirin kansainvälistymisen myötä elämme myös kulttuurillista murroksen aikaa, joka voidaan helposti joko tukahduttaa tai ohjata kaivatulle eurooppalaiselle tielle äänestysnapin painalluksella. Siksi pieni katsaus puheenaiheeseen lienee paikallaan.

Alkoholin kokonaiskulutus on Suomessa alle Euroopan keskitason. Silti olutverotuksemme on selvästi EU-alueen rankinta ja sen puolittaminenkin laskisi tason vasta alueen neljänneksi korkeimmaksi. Tämän lisäksi verotuksemme suosii väkeviä juomia selvästi muuta Eurooppaa selvemmin - vain Kroatiassa ja Sloveniassa oluen ja väkevien juomien verotuksen suhdeluku on meitä pienempi. Alkoholin kokonaiskulutus on laskussa, mutta pienpanimotuotteiden kysyntä kasvaa - määrällisestä janosta siirrytään hiljalleen laadulliseen nautintoon.

Verotuksen kestämätön tiukkuus nostaa Suomessa kuluttajahintoja, ajaa kokonaisen elinkeinoalan tiukoille ja suitsii tehokkaasti terveen alkoholikulttuurin kehittymistä. Vain 15% kaikesta alkoholista kulutetaan ravintoloissa Viron viinarallin ollessa arvioiden mukaan määrältään jo tuplasti saman verran. Vähemmän ravintolahenkilökuntaa työllistetään vain Baltiassa ja Puolassa. Haitat pysyvät Suomessa, mutta verotulot hupenevat lahden taakse kotimaan kiristyksistä huolimatta - tai juuri niistä johtuen...

THL:n tuore julkaisu Suomi toimintakykyisemmäksi kansantautien taakkaa vähentämällä käsittelee myös osaltaan alkoholipolitiikkaamme seurauksia.

4. Alkoholipolitiikka ei ole onnistunut estämään alkoholihaittojen voimakasta kasvua. Kokonaiskulutuksen 2-3-kertaistuminen 40 vuodessa on lisännyt suurkuluttajien ja ongelmakäyttäjien määrää. 

Alkoholipolitiikka, joka yli sadan vuoden ajan on perustunut kieltoihin, rajoittamiseen ja hintamanipulointiin myönnetään epäonnistuneeksi, mutta lääkkeeksi suositellaan samaa reseptiä:

Kokonaiskulutusta ja haittoja voidaan vähentää pitkäjänteisellä hintapolitiikalla sekä rajoittamalla alkoholin saatavuutta. 

Haittojen suuruusluokasta puhuttaessa ei toki ole kyse mistään nappikaupasta. Yleisimmät arviot haittojen kokonaiskustannuksista pyörivät miljardin euron kieppeillä, kuten THL:nkin raportista käy ilmi - samalla alkoholiverotuksen tuotot ovat viinarallista huolimatta yli 1,3 miljardia. Villeimmät arviot kustannuksista kuitenkin liikkuvat aina tahosta "ja laskentatavasta riippuen" 4-7 miljardin, tai jopa räikeimmillään 4-14 miljardin euron lukemissa.

Haittojen määrä lienee varmasti kasvussa, eikä äkillistä suunnan muutosta oletettavasti ole näkyvissä. Korkein piikki on vasta tuloillaan ennen suunnan odotettavaa muuttumista luonnollisen poistuman kautta. Nyt eläkeiän molemmin puolin olevat suuret ikäluokat kantavat tiukkapipoisen politiikkamme taakkaa kasaantuneiden lieveilmiöiden muodossa. Palkansaajien tutkimuslaitoksen vanhemman tutkijan Ohto Kannisen kirjoitus: Onko alkoholiin kuoleminen katoavaa kansanperinnettä? selventää aihetta tilastojen valossa. Ongelmaryhmän ikääntymisen sekä eläköitymisen myötä haittojen voidaan olettaa hetkellisesti vielä kasvavan, mikä propagandan omaisesti luonee painetta kiristää kaikkea mahdollista.

Yleensä faktoja halutaan peilata jonkin agendaan sopivan valtion suhteen. THL:kin nostaa esiin seikan, jolla lienee tarkoitushakuinen päämäärä. Perinteisissä viinimaissa Ranskassa ja Italiassa alkoholin kulutus ja haitat ovat alentuneet. Rakennemuutokset ja tiukentunut alkoholipolitiikka ovat myötävaikuttaneet muutoksen.

Kokonaiskulutusta tuijotettaessa hyväksi verrokkimaaksi osoittautuu länsimainen järjestelmävaltio Saksa. EU:n alhaisin olutvero (Suomi 1,51 €/l vs. Saksa 0,09 €/l ) ja EU:n ylivoimaisesti selkein veropoliittinen ohjaus väkevistä mietoihin (oluen ja väkevien veron suhde Suomi 1,4 vs. Saksa 6,6). Kokonaiskulutus hieman yli Suomen, usein esimerkkinä käytetyt maksakirroosikuolemat lähes samalla tasolla. Siinä missä Suomessa on keksitty viinapiru kansan pelotteeksi on Saksassa vaalittu vuosisataisia perinteitä olutkulttuurin saralla. Elinkeinoa kannustetaan ja pidetään kilpailukykyisenä myös veropoliittisesti, eikä aihepiiri ole pyhä tabu tai kauhistelun aihe. Lopputuloksena Saksalla on arvostettu olutkulttuuri, vahva vienti- ja matkailuvaltti, meillä taasen Alko, "ei toimi meillä"-asenne ja Viron viinaralli...

Kulttuuri on kasvatettu kieroon pitkäjänteisellä työllä - nyt olisi aika korjata yli satavuotinen vinouma. Päivi Parhi-Riikolan vanha, mutta edelleen ajankohtainen katsaus politiikkamme syntysijoille on suositeltavaa luettavaa. Lääkkeemme ovat peräisin 1800-luvulta ja niiden tarvekin on itse aiheutettua:

1908 Koska viralliset tilastot osoittavat suomalaisten juovat alkoholia vähiten koko Euroopassa, kieltolakia pönkittämään kehitetään myytti suomalaisesta viinapäästä. Sen mukaan suomalainen aiheuttaa alkoholinkäytöllään poikkeuksellisen suuret haitat.

1919 Kieltolaki astuu voimaan, ja siitä tulee pian epäsuosittu. Alkoholin salakuljetus verkostoituu tehokkaasti, ja jopa maaseudulla saa pirtua helposti ja halvalla.

On aika muuttaa suuntaa, on aika alkaa puhumaan oluesta oluena ja viinistä viininä ainaisen alkoholin ja viinan sijaan. Vinouma on syvässä, mutta valoa on näkyvissä. Toivotaan ettei tuota valoa vaalien jälkeen jouduta sammuttamaan... Tietenkin voisi kysyä, että onko kaikki näin mustavalkoista. Ei varmastikaan, mutta harjoittamamme kieltopolitiikka ei ole tätä päivää eikä se todistetusti kykene vastaamaan itse aiheuttamiinsa ongelmiin. Suomi ei myöskään ole enää yksinäinen, suljettu hylkiö kaukana pohjoisessa vaan osa modernia, vapaan liikkuvuuden Eurooppaa. Ajattelun on muututtava sen mukaiseksi, saattaisimme jopa oppia jotakin - ihan me kaikki...

Valintojen tueksi lista Tolkun ehdokkaista!

Tiesitkö muuten , että valtiollinen alkoholimonopoli koskettaa vain alle 3%:ia EU:n kansalaisista? Kuinka ihmeessä muualla pärjätään?

Tässä vielä muutamia aiheeseen liittyviä linkkejä:

• Alkoholipolitiikan taustapirut
• Viinanko viemät? - Reportaasi alkoholikuolemien tilastoinnista
• Arvaatko missä on syy, jos yhden saunakaljan jälkeen kompastut kotirappusissa ja kuolet?