perjantai 3. huhtikuuta 2015

Ei tulta ilman Savua: Vakka-Suomen Prykmestar Savu

Keväinen mökki on oikeinkin sopiva paikka savuisille mauille...

Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Savu teki maaliskuun alussa odotetun paluun monopoliliikkeen hyllyihin – tai pikemminkin tilausvalikoiman puolelle. Pienen neuvottelun jälkeen löysin liikkeen, joka suostui tilaamaan laatikollisen Uudenkaupungin savuisia aromeita valikoimiinsa, itse kun en minimitilausmääräksi asetettua laatikollista kerralla kaivannut…

Kyseinen savuolut on itselleni varsin merkityksellinen tapaus, sillä sen ensisiemauksesta voidaan katsoa koko olutinnostukseni lähteneen. Tämä tapahtui kesällä 2010 ja savu nousikin välittömästi yhdeksi lempikomponenteistani tässä maltaisten makujen ihmeellisessä maailmassa. Ravintolamyynnissä olut on ollut melko yleinen tuttavuus, mutta mukavahan näitä makuja on päästä verestelemään myös maaseudun rauhaan eli mökkiympäristöön. Sinnepä suuntasinkin ostosteni kera taas pohdiskelemaan…

Markkinoille Prykmestar Savu tuli ensi kerran vuonna 2009. Sitä seurasikin vuotta myöhemmin niin ikään hekumallinen, tuhdimpi ja katajaisempi Prykmestar Savukataja, jonka tieltä Savu sai lopulta väistyä Alkon vakiovalikoimasta. Paluuta onkin odotettu siitä lähtien… Kuten sanottua, merkityksellinen ja tärkeä olut allekirjoittaneelle, mutta myös erittäin maistuva kaikesta gloriastaan huolimatta. Ei niin tuhti ja tulinen kuin Bambergin sukulaisensa, mutta sopuisan tyylikäs, savuinen ja tasapainoinen kokonaisuus joka täyttää tuopposen niin ruokapöydässä kuin takan ääressäkin. Mystiikkaa, tunnelmaa ja rehtiä tekemistä – ei ihme, että tähän aikanaan tuli lumouduttua…

Oluen savumaltaat tulevat savun alkulähteiltä eli Saksan Bambergista. Vahvuutta löytyy tummalle lagerille sopivasta 5,5% ja sen kehutaan soveltuvan mainiosta palvikinkun sekä savujuustojen seuralaiseksi. On muuten mainio pari myös viileille kevätilloille rantasaunan lämmityksen kumppanina – tämä tuli hetki sitten testattua…

Vakka-Suomen Prykmestar Savu
Tummanruskea, hieman punertava olut kohtalaisella vaahdolla. Tuoksultaan keskirunsas, savuisuudeltaan oikein miellyttävä. Tuoksu ei edusta lajin tuhdeinta kaartia, vaan palvinen aromikkuus sulautuu tervaisen ja paahteisen maltaisuuden joukkoon tilaa antaen. Hienoista dominanssia on kuitenkin aistittavissa – tunnelmaa riittää ja jatkon kannalta kokonaisuus lupailee hyvää.

Mausta löytyy tuoksua runsaammin savua, mutta myös terva pääsee hyvin esiin. Tumma, paahteinen ja mauiltaan melko syvä olut tarjoileekin miellyttävän nautinnon. Savuisuus ei ole silmille lyövää, vaan bambergilaisiin verrattuna miedompaa, kerroksellisuudeltaan kevyempää mutta silti riittävän luonteikasta ja toimivaa. Lopusta löytyy vienoa katkeroa, tuntumaltaan olut on kohtalaisen runsas joskin hiilihapot hieman koholla ovatkin.

Tuomio: Lajin savuisimpaan päähän nähden hillitympi, suoraviivaisempi ja tervaisempi näkemys savuoluesta. Savua kuitenkin piisaa tästäkin huolimatta ja kokonaisuus toimii  varsin mainiosti. Syviä maistuvia makuja savua unohtamatta.

Itselleni merkityksellinen olut, joka ei taaskaan petä!

Pisteet: 38/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti