Kotiolut: Ukonmalja Juuret Saskatoon Sour Ale

Pureuduin ennen joulua Ukonmaljan mielenkiintoisen hapanolut-projektin hedelmiin Heimo Omena-Pihlaja Sour Alen muodossa. Kutkuttava kombinaatio toimi kokonaisuutena varsin hyvin ja nyt on aika kaivaa esiin samasta erästä lähtöisin oleva, tällä kertaa saskatoonilla eli marjatuomipihlajan marjalla maustettu Juuret Saskatoon Sour Ale!

Marjatuomipihlaja eli saskatoon (kuva: Linnan Saskatoon)

Saskatoon olikin itselleni hauska tuttavuus, sillä marjaan olen varmasti joskus törmännytkin, mutta sen nimi ei kertonut oikeastaan yhtään mitään. Se toi mieleen lähinnä vain kanadalaisen Saskatoonin kaupungin, joka pienen tutkimisen perusteella onkin saanut nimensä tämän kyseisen kasvin mukaan. Marjatuomipihlaja vaikuttaakin olevan yleisempi hyötykasvi Amerikan suunnalla ja se voidaan ravintoarvojensa puolesta laskea suoerfoodiksi. Marjat nimittäin sisältävät runsaasti antioksidantteja, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, kuitua, beetakaroteenia ja rautaa. Jonkinlainen vastine täällä yleisimmin pihapiireistä löytyvälle marja-aronialle kenties… Terveysolutta luvassa siis?

Ukonmaljan blogista löytyy tarinaa oluen valmistuksesta ja sen matkasta pitkän kypsytyksen jälkeen pulloihin.

Ukonmalja: Juuret Saskatoon & Heimo Omena-Pihlaja SourAle

Tätä on odoteltu mielenkiinnolla...

Itse tekijä valoittaa oluen nimen taustoja ja totuttuun tapaan se kätkeekin hienoa symboliikkaa:

Tämän oluen nimeä mietin pitkään. Lopulta se löysi kaksimerkityksellisen nimenstä Juuret. Toinen merkitys juontaa juurensa marjojen alkulähteelle eli Linnan marjatilan emäntään, joka kertoi oman elämänsä "pyhiinvaellusmatkastaan" Solovetskin luostarisaarelle, missä hänen isosänsä oli 1900-luvun alkupuolella poikennut matkallaan 1. maailmansotaan. "Tiedän nyt, että ennen Solovetskissa käyntiä elämääni on kuulunut kaipaus päästä sinne joskus. Kaipaus, joka on noussut vienalaisista juuristani", hän kirjoittaa Karjalan Heimo -lehdessä julkaistussa artikkelissaan, joka tuosta vierailusta kertoo.

Toinen merkitys kytkeytyy itse saskatooniin. Varsinkin mieleeni jäi -- kun tuosta pensaasta lueskelin -- maininta, että se kukkii aikaisin keväällä niihin aikoihin, kun maa alkaa olla sopivan sulaa haudata talvella kuolleet vainajat. Ja näin ollen saskatoonin kukkia on käytetty mm. tällaisten hautajaisten koristekukkina. Ja symboliikankin maailmassa puun juuret toki viittaavat aliseen maailmaan, kuolleiden valtakuntaan. 

Mielessäni on pitkään siintänyt ajatus kyseisen oluen testaamisesta aurinkoiselle kevätsäällä, mutta muutin suunnitelman lennosta ja ajattelin ottaa pullon matkaan mökin rauhaan. Noh, pääsiäiskiireissähän se tietenkin unohtui kotipuoleen, joten kolmas kerta todensanoo ja kotikonstit ovat yleensä ne toimivimmat: harmaan kevätpäivän hämärä ilta. Onhan siinäkin sitä tunnelmaa! Olut on makusteltu sekä ilman pullon pohjan sakkoja että niiden kanssa. Terävin kärki kuuluu jo kadonneen, mutta makua riittää silti.

Ukonmalja Juuret Saskatoon Sour Ale

Ilman hiivoja:

Rusehtavanpunainen, läpikuultava muttei kirkas. Varsin kaunis näky niukasta vaahdostaan huolimatta.

Tuoksussa nahkaa, hikeä, tallimaista loimea, laimeahkoa kirsikkaisuutta sekä hyvin vienoa, mehumaista makeutta. Mukavan runsas ja toimiva.

Maultaan ohkaisempi, hieman pettymystä henkivä. Punertava marjaisuus on enemmän mansikkaisen makeaa kuin kirsikkaisen hapanta, mitä saskatoonilta jostain syystä odotin… Villihiivan talliaromia on maun tunnusomainen piirre, mutta voisi mieluusti olla paremminkin esillä. Hieman nahkea, satulamainen ja jollain tapaa homejuustoinen. Silti turhan kesy, kulmiltaan pyöreä ja vaimea. ”Liian helppo”…

Hiivat mukana:

Ulkomuoto muuttuu välittömästi sameaksi, valoa läpipäästäväksi oranssiseksi mansikkaisuudeksi.

Tuoksuun tulee lisäpontta, mutta muutoin komponentit pysyvät ennallaan – ehkä tunnelmaan tulee hienoista homejuustomaista aromikkuutta, muttei mitenkään merkille pantavassa mittakaavassa.

Makupuolikin tehostuu, mutta mansikkainen makeus pitää asemansa eikä kaivattua kirsikkamaista happamuutta juurikaan löydy. Talliaromit nousevat hieman paremmin esille ja tunnelma on mukavan ”hikinen”. Edelleen aika helppo, hieman kesy ja niin edespäin… Sameana "pisteen verran" parempaa.

Pisteet:

• Tuoksu: 7/10 
• Ulkonäkö: 3/5 
• Maku: 7/10 
• Suutuntuma: 3/5 
• Yleisvaikutelma: 13/20

Omena-pihlajanmarja –versio vei tässä ”taistossa” pidemmän korren. Ei saskatoon-painoskaan mikään lapanen ole, oikein miellyttävää siemailtavaa ja tästä kaksikosta se huomattavasti helpommin lähestyttävä. Veikeä kokeilu, propsit siitä. Lopputulokset ovat ”hulluun” kokeiluun todella mainiot! Kiitoksia!