Jyskän Panimon kveik-kokeilut: Gruit Ale ja Jyskän Maltøl

Jyskäläisiä kveik-kokeiluita

Laitisen Mika tekaisi jouluksi sahtia norjalaisen perinnehiivakannan eli kveikin voimin. Samalla kertaa tulille lähti myös kaksi muuta kveik-käytettyä olutta: keskiaikainen Gruit Ale sekä perinteinen norjalainen Stjørdalin alueen sahdin sukuinen perinneolut.

Jyskän Gruit on varhaiskeskiajan yrteillä maustettu olut. Mahdollisimman autenttista keskiajan oluttarinaa tavoitteleva olut on valmistettu sahtimaisin tekniikoin, vierrettä keittämättä. Osa rungon ohramaltaista omaa pientä savuisuutta ja sen maustamiseen käytetyt suomyrtit ja siankärsämöt ovat Mikan omakätisesti poimimia. Ensimmäiset on noukittu kesällä Saimaan rannoilta, jälkimmäiset panimon kotinurkilta Jyskästä. Vahvuutta oluella oli n. 7% ja se tuli nautittua noin kuukauden ikäisenä tuoretuotteen leimasta johtuen.

Norjalaisten sahtia eli Maltøliä pääsin ensi kerran maistamaan Laitisen, Nikulaisen ja Silvennoisen Sahti-kirjan julkistustilaisuudessa, mutta tämänkertainen tuote poikkesi tuosta makeasta ja runsaasta juomasta melkoisesti. Mika itse taustoittaa jyskäläisen oluen tarinaa näin:

Perinteinen norjalainen Stjørdalin alueen sahdin sukuinen perinneolut. Kävin kesäkuussa Tronheimin liepeillä Stjørdalissa ja sain sieltä lahjaksi säkillisen perinteisin menetelmin kotona tehtyä mallasta. Sain isännältä myös reseptin tähän olueen, mutta sehän oli jo valmiiksi hyvin lähellä omaa sahtireseptiäni. Maltaat on kuivattu leppäsavulla, joista sikiävä tervainen savuisuus on oluen keskeinen piirre.

Savua oluesta tottavie löytyy. Hyvin tervaisessa muodossa vieläpä. Perinnemaltaiden käyttö toi valmistukseen omia pieniä muuttujiaan, eikä lopputulema ollut aivan haetun kaltainen. Vahvuus (5%) jäi aiottua alhaisemmaksi ja tekijän vinkki olikin, että autenttisemman käsityksen haetusta makumaailmasta saa kuvittelemalla oluen pari prosenttia vahvemmaksi, makeahkoksi ja huomattavasti täyteläisemmäksi. Vihjeessä oli kieltämättä perää ja näiden ominaisuuksien myötä Jyskän stjordalilainen olisi noussutkin hyvinkin potentiaaliseksi herkuttelujuomaksi. Nyt lopputulema jätti suuhun vain tuhdin savuisen kosketuksensa.

Maltølistä on vielä todettava se tosiasia, että keitoksen ainoa ”kaupallinen” raaka-aine oli Jyväskylän vesijohtovesi: käytetyt maltaat olivat stjørdalilaista alkuperää, kveik-perinnehiiva norjalaista, katajat Jyskästä ja humalat Toivakasta.

Mielenkiintoisia kokeiluja kaupallistuvan kveik-kannan kanssa.

Jyskän Gruit Ale

Toffeisen ruskea ja utuinen olut käytännössä olemattomalla vaahdolla. Tuoksu on miedonlainen, toffeisen maltainen, samalla rustiikkisen kuiva ja hieman savuinen. Yrttisyyttäkin on, mutten pääse siitä jyvälle. Se myös sekoittuu hieman kuivahkoon mausteisuuteen.

Maku on hyvä. Maltaan makeampi puoli jää taka-alalle, mutta antaa omaa teräänsä aika-ajoin mukaan keskusteluun. Rustiikkinen, maalaismaisen rouhea ja tunnelmallinen savuisuus on varsin hyvin esillä ja olut henkii heinäkuisen hellepäivän iltaan kääntynyttä, seesteisen viehkeää, aitoa maalaistunnelmaa. Yrttisyys antaa mukaan oman selkeän sävynsä, mutta yrttiummikkona en niitä sen tarkemmin osaa eritellä. Lopussa mausteisuutta, tehostuvaa yrttiä ja kuivuutta, ei juuri katkeroa. Savu jää jälkimaussa suuhun leijailemaan.

Aika miellyttävän seesteinen ja tasainen olut, joka kieltämättä henkii perinteitä.

Jyskän Maltøl

Hivenen punertava, lämpimän ruskea ja niukkavaahtoinen olut. Tuoksu on hyvin tervattu, savuntäyteinen ja mieleen niin vastatervatun veneen, savusaunan ja ratapölkyn kuin tervapastillinkin... Hyvin, hyvin voimakas aromi.

Sama tunnelma jatkuu maussakin, joka muutoin jää hyvin kevyeksi ja taustaltaan laimeaksi. Vahvempana tämä tosiaan pääsisi tosissaan irti, eikä pieni maltaan makeuskaan pahitteeksi kuivakan iskevän tervaisuuden vastaparina olisi. Tausta on siis ohut, tuoksun tervateesit pitävät pintansa ja korostuvat vielä voimakkaassa jälkimaussa. Vähän kuin kuumana kesäpäivänä vanhan rautatien ääressä sijaitsevalla savusaunalla tervaleijona suussa savustuspuuhissa istuskelisi... Köh!