Viinit ruokakauppaan! – Näin se tehtäisiin

Kansa janoaa eurooppalaisia oikeuksia.

Viinejä on pyydelty ruokakauppaan viime vuosina kiihtyvään tahtiin ja aihe onkin saanut enemmän huomiota kuin koskaan. Valtavan kokoinen on vuori vielä kavuttavana, mutta yleiseurooppalainen normitila saavutettaneen ajan mittaan tavalla tai toisella.

Viinit ruokakauppaan –toimenpide tarkoittaa käytännössä kaupoissa myytävien alkoholijuomien maksimivahvuuden korottamista. Viiniajatuksen suhteen uusi raja voisi myötäillä kokonaistilavuuden mukaan verotettavien juomien (kuten viinit) veroportaikon "kipurajaa", jolloin se asettuisi 15%:iin, mutta selkein vaihtoehto olisi hilata raja suoraan mietojen alkoholijuomien ylärajalle eli 22%:iin.

Yksi muutoksia vastustavan tahon viljelemä vasta-argumentti on huoli Alkon olemassaolon vaarantumisesta. Viinien tuonti maitokauppoihin toisi sinne heidän näkemyksensä mukaan myös väkevämmät tuotteet, mikäli EU ei enää näkisi kansanterveydellisen alkoholimonopolin asemaa perusteltuna, jos sen kontolle jäisi yksinoikeus vain >22% tuotteiden vähittäismyyntiin.

Oli ”vaara” sitten todellinen tai ei, en itsekään kannattaisi kertaluontoista ”kaiken vapauttamista”. Se ei silti ole mikään peruste haudata koko ajatusta edistysaskeleen ottamisesta. Ehdotankin seuraavaa:

Sallitaan yli 22% tuotteiden myynti vain erillisen myyntilisenssin omaavissa toimipisteissä

Eli säädetään väkevien alkoholijuomien myynti erikoisluvan vaativaksi toiminnaksi. Tällä toimenpiteellä voidaan ”turvata” väkevien juomatuotteiden saatavuuden rajallisuus. Ajatuksena olisi, että Alkon lisäksi väkeviä alkoholijuomia voidaan myydä myös yksityisen sektorin vähittäismyyntipaikoissa, joilla on voimassa oleva myyntilisenssi. Näin väkevien myyntikanavaa voitaisiin kaventaa suhteessa viinimyyntiin, mutta harrastajat saisivat Alkon valikoimia laajemman tarjonnan erikoistuvien kauppiaiden myötä ja samalla Alko voisi säilyttää valta-asemansa kirkkaiden myyjänä.

Lisenssiä haettaisiin erikseen määrätyltä viranomaistaholta, jolta luulisi löytyvän näkemystä tarkempien käytäntöjen ja raja-arvojen suhteen - määritelmät olisi kuitenkin hyvä kirjata riittävän selvästi tulkintaerojen minimoimiseksi.

Lisenssin hakija voisi olla esimerkiksi ruokakaupan toimipiste, yksityinen erikoisliike, maahantuoja, juoman valmistaja tai ravitsemusliike.

Erillinen lisenssivaatimus lienee EU lainsäädännön vastainen ajatus, mutta sellainen on myös Alkon nykyinen rooli, jonka ylläpitämiseen Suomi on saanut erikoisluvan. Portaittaiseen monopolin purkuun vedoten voisi kuitenkin hakea poikkeusjärjestelyä, jonka avustuksella Suomikin pääsisi lähestymään muun EU-alueen yleisiä käytäntöjä nykyistä sujuvammin.

Edellä ehdotettujen toimenpiteiden lisäksi myös maan sisäinen verkkokauppa tulisi sallia, mikä takaisi entistä laajemman tuotevalikoiman kaikkein ulottuville, vaikka Alkon myymälämäärää jouduttaisiin supistamaan. Maahantuojilla on tähän jo olemassa olevaa infraa ja osaamista, mutta myös moninkertainen tuotevalikoima nykyiseen Alkoon verraten.

Yllättävän harva Suomessa valmistettu tai tänne maahantuotu juoma näet päätyy monopolin valikoimiin, joten markkinavastuun jakaminen tarjoaisi tiedostaville kuluttajille kaivattua tarjonnan lisäleveyttä. Tätä lisäleveyttähän haetaan tällä hetkellä Virosta, Latviasta ja ulkomaisista verkkokaupoista.