 |
| Olutkellari ehkä vakioiduin monikäyttöolut. |
Parit kuvatallenteet, moninaiset sanankäänteet ja
ympäripyöreä yhteenveto – taas on yksi olut arvioitu ja ATK-maailman valtateitä
sitä myöten täytelty. Siitä voinkin hyvillä mielin lähteä juuri kehumaani
olutta kaupasta ostamaan? No ei välttämättä.
Puhun nyt toki vain omasta puolestani, sillä enhän minä
kollegoista tiedä. Omakohtaisesti voin kuitenkin ääneen ilmaista, etteivät
sanomiseni aina pohjaa todellisuuteen eikä arvioissa mainitut jatkoaikeet
läheskään aina konkretisoidu tositoimiksi.
Että mistäkö nyt oikeastaan edes puhutaan? Olutkellarin
olutarvioiden loppulauselmista, joissa toistuu tasaisen epäsäännöllisesti
muutamia suht usein näkyviä yhteenvetoja ja tuntemusten kuvailuja. Koostin alle
muutamia mieleeni tulleita esimerkkejä. Lista ja etenkin esimerkkien selitykset
on kirjailtu pieni pilke silmäkulmassa yleistäen, mutta totuuspohja niiden
takana on kuitenkin melko vahva. Mukana kulkevat pisteet antavat toki suuntaviivoja
tulkintojen tueksi. Näin minä kuitenkin sanon ja jotain sillä sitten tarkoitan:
 |
| Piper Witiä olen ostanut toistekin, yleensä muutamia kertoja kesässä. Se tosin vakuutti ehkä-päätelmää selvästi paremmin. "Kesäilta, mökkisauna, olut ja Carlos Santana..." |
”Voisin ostaa toistekin.”
En silti osta. Tai jos ostan, niin tuskin kertatoistoa
useammin. On totta, että usein tällaisen oluen voisi napata jopa
vakiokulutukseen, mutta eri tilanteiden luottojuomia on kertynyt jo sen verran
pitkä lista, ettei uusille tulokkaille oikeasti tilaa tai aikaa enää löydy.
Ainakaan, jossei se ”voisin ostaa” –reaktiota suuremmin sytyttänyt.
”Yllättävän runsas vahvuisekseen.”
Tuttu luonnehdinta kauppavahvuisten portterien ja muiden
tummasävyisten tuotteiden yhteydestä. Nämä ovat yleensä tyylinsä kantayksilöitä
kevyempiä edustajia, joilta ei lähtökohtaisesti reilusti kuusiprosenttisen stoutin
muhkeutta ehkä odoteta. Joskus vastaan kuitenkin tulee yllättävän
runsasmakuisia ja tuhdin tuntuisia kauppaoluitakin, mutta harvoin ne kuitenkaan
lajiensa kärkikirjoa hätyyttelevät. Kehuksi minä tämän fraasin kuitenkin olen
tarkoittanut. Alkoholilain muutos toki mahdollistaa nykyisin vähän muhkeammatkin maut marketeissa, mutta silti...
”Yllättävän hyvä.”
Sanomattakin selvää, ettei nyt puhuta mistään huippuoluesta,
vaan semmoisesta ennako-odotuksiltaan alemman keskitason tuotteesta, joka
osoittautuukin odotuksia paremmaksi. Keskiluokan olut ehkäpä, harmiton ja ihan
toimiva tapaus kenties.
”Positiviinen yllätys.”
Aika paljon samaa ylemmän toteaman kanssa, mutta ainakin
omaan korvaan tässä on vähän valoisampi kaiku. Edelleen liikutaan siellä
ennakkotietojen tai kommenttien perusteella ehkä keskisarjan tai perushyvän
tasolla, mutta oma suu tunnistaa makukokemuksen mainettaan paremmaksi,
vakuuttavammaksi ja todennäköisesti varsin potentiaaliseksikin. Huippuolutta?
Ei sentään, mutta vähintäänkin hyvää ja sellaista, mitä voisin ihan oikeasti ostaa toistekin…
 |
| Black Perle oli todella positiivinen yllätys, vaikkei runsas vahvuisekseen ollutkaan. |
”Nyt on kunnollista.”
No sitä se sitten kyllä on. Tämäntyyppinen lausahdus tulee
yleensä suoraan sydämestä, vahvalla tunteella, eikä ehkä vähän kliseiseltäkään
kuulostavaa posilausetta ihan huvikseen viitsi ylöskirjata. Tämä olut on
säväyttänyt yksihenkisen raadin eli rehti rasti ruutuun, mikäli suosituksia
olit sivustolta etsimässä.
”Todellinen klassikko.”
Yleensä jonkun Olutkellarin ulkoisen auktoriteetin korkealle
nostama olut, joka itsellekin maistuu. Yleisesti tunnustettu klassikko on toki klassikko ilman meikäläinenkin hyväksyntää, mutta nyt käsiteltävä luonnehdinta viittaakin ylevän statuksen omaavaan juomaan, joka hurmaa myös allekirjoittaneen. Maultaan kylmäksi jättävää kulttiolutta kutsun pettymykseksi.
”Lajinsa huippu.”
Riippuu vähän tyylilajistakin, kuinka kovasta oluesta on
kyse. Tämä vaatii lukijalta hienoista tuntemusta blogistin makumieltyksien
suhteen. Suuri tyylipuristi en tietty ole eli maku menee
pilkuntarkkojen speksien edelle. Joka tapauksessa vähintäänkin maittavasta oluesta puhutaan.
”Toimisi paremmin ruokajuomana…”
Olut, josta todennäköisesti puuttuu jotain, jotta se toimisi
välttävää paremmin itsekseen. Oikein sovitettu ruoka on hyvä täyteaine oluelle,
mutta todellisuudessa suosin ruokapöydässäkin mallasjuomia, jotka olen jo
valmiiksi todennut hyviksi ja toimiviksi.
”Saunaoluena….”
Voisi myös muotoilla, notta raikas, harmiton ja ehkä vähän
mitäänsanomatonkin juoma, josta ei hitaaseen ja ajatusta itse tuotteeseen
kiinnittävään makusteluun kovin mairittelevissa määrin ole. Maku on kuitenkin
sen verran hyvä, että jonkinlainen käyttökohde löytyy ja saunan ohella se voi
kytkeytyä vaikkapa nuotiolla tulisteluun tai muuhun yleiseen ja sosiaaliseen
olemiseen. Vakiintuneita vaihtoehtoja on kuitenkin jo ennestään enemmän kuin
Palloliitto ehtii saunomaan…
”Mökille, rantasaunan terassille...”
Tämä taas on aivan eri juttu kuin saunaolut ja ulottuu myös muihin
mökkimainintoihin. Keskisuomalasen männikön katveessa, viljapellon laidalla
seisova järvimaisema hirsimökkeineen on nimittäin paikka, jossa oluen on
osuttava tunnelmaan. Yleensä maltaisemmat, konstittomat ja runsaita perusmakuja
sisältävät juomat vievät mielen juuri tuonne, missä on hyvä olla. Olut ei
välttämättä ole se Untapddin ”täpätyin”, mutta edustaa varmaotteista ja jylhää
oluen olomuotoa. Mökkiläisyys on tässä tapauksessa arvonimi.
---
 |
| Saunan täydeltä savuista tunnelmaa. Nämä ovat niitä arvokkaita mökkitunnelman luojia parhaasta päästä. |
”Tämän minä ainakin haen.”
Voin hyvinkin hakea, mutta usein en kuitenkaan. Alkon vähän
keinotekoisesti rakennettuja eriä tulee käsiteltyä etukäteiskoonneissa aika
kapea-alaisesti ja vain tuota yhtä ryhmää läpikäyden. Laadintahetkellä
pakkomaistoksi koetun oluen hankintalupaus ei aina kuitenkaan konkretisoidu ja
toisaalta joku nääh-puolen tuotteista voikin parin viikon päästä tuntua hyvältä
idealta. Fiiliksen mukaan, vaikken minä noita listoja ihan hatusta heitäkään.
Ihmismieli vain on eläväinen…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti