Aalto Panimon Kaakko

Aalto Panimon Kaakko

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 5,4
• Panimo: Aalto Panimo, Jyväskylä, Suomi
• Pantu: UG Brewery, Lohja, Suomi

Aalto Panimolla on käännetty keittolaitteiston nupit taas kaakkoon aika pitkäksi venyneen hiljaiselon jälkeen. Kiertolaispanimon taustavoimissa kävi vuoden vaihteessa jonkinlainen myllerrys, mikä poiki paitsi Säynätsalo-sävytteisen sarjan toisen oluen, myös lupauksen vähän jatkuvammastakin toiminnasta.

Aaltolaisten ensiolutta maisteltiin aikalailla vuosi sitten keväällä. Nyt julkaistu Kaakko on Tyynin tavoin helposti lähestyttävä American Pale Ale, joka aiemmasta poiketen käytiin keittelemässä lohjalaisen käkimajoittajan eli UG:n pesässä. Kaakosta tulee jossain vaiheessa myös toinen erä eli kaikkiaan sitä on keitetty tuhannen litraa. Uusia oluita odotellaan kuulemma jo kesäksi, mitä tuo Olutsatamaan osallistuminenkin saattoi enteillä. Paikallisella oluenystävällä onkin nyt ihan mukavat oltavat.

Kaakko johdattelee tuttuun tapaan Säynätsalon saariryhmälle. Päijänteen Tahitilta löytyy useampikin käymisen arvoinen mäennyppylä, joista eräälle näkyy panimoväkikin oluen voimin kavunneen. Jylhää maisemaa esittelevä etikettikuva on nääs napattu Muuratsalon Paljaspäältä, mistä avautuu rauhoittava näkymä Päijänteelle ja kuvassa taaempana komeilevalle Kaakonsaarelle – siitä lie oluen nimikin väännetty.

Kaakko on maukas ja pehmeä pintahiivaolut, jonka kevyet humalat vievät mietteet leppoisiin hetkiin Säynätsalon saaristossa.

Oma kuva Paljaspäältä tähtää itään. Kaakonsaari tästä kohtaa katsoen itseasiassa koillisessa. Liekö saanut kaakkoisen nimensä suhteesta pääsaareen, josta katsoen se hitusen kaakossa taitaa ollakin.

Aalto Panimon Kaakko

Meripihkainen, kohtalaisen vaahdon nostava APA. Tuoksu on keskirunsas, sitrushedelmäinen, yrttinen ja appelsiininen, mutta myös melko maltainen. Perusvarmalta vaikuttaa.

Maku jatkaa samoilla linjoilla. Trooppista hedelmäisyyttä ei ylettömästi löydy, vaan tarjonta nojaa enemmän sitruksisen, ehkä appelsiinisen ja lopussa greippivivahteisenkin annin varaan. Mukana kulkee vehreää yrttisyyttä ja ei-aivan-vaalea mallaspetikin tuo oman lisänsä tunnelmaan. Loppuun ilmestyy ajan myötä vähän mausteistakin otetta ja ruohoa, mikä tarjoaa lisänapakkuutta purentaan.

Puhdasverinen hedelmälataus tai raikas aromipommi tämä ei siis ole, mutta helposti juotava ja nautittava kokonaisuus kumminkin. Hiilihappopuoli vaikuttaa mallaslatauksen alla hivenen laiskalta, mutta aika kaukana flästistä silti ollaan. Lupaukset lunastetaan, mutta kokonaisuus hukkuu kauppatarjontaan.

Pisteet: 32/50