Cervisiam Scaphism

Cervisiam Scaphism

Cervisiam Scaphism

• Tyyli: New England IPA
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Cervisiam, Oslo, Norja
  
• Pantu: Amundsen Brewery, Oslo, Norja
  

Norjalainen, harrastajien suosiota nauttiva Cervisiam ei ole blogistin lasiin vielä ehtinyt, vaikka jo neljättä vuotta toiminnassa pyöriikin. Brutaaliin teloitusmenetelmään oluen nimellä, etiketillä ja reseptiikallakin "leikkisästi" viittaava NEIPA piti kuitenkin ottaa ihan jo mielenkiinnosta testiin ja samalla tutustuttaa itseään käkipanimoksi tituleeraavan kiertolaisen tekemisiin.

Scaphism on sameaa tyylisuuntaa edustava IPA, joka Amarillo-Citra-Mosaic –humaloinnin lisäksi maustettu hunajalla ja laktoosilla. Nimi tosiaan viittaa kohtalaisen ikävään teloitusmenetelmään, jota vapaasti suomentaen ”veneeksikin” kutsutaan.

Scaphismin idea yksinkertaisen karu: uhri asetetaan makuulle pienen veneen pohjalla siten, että raajat ja pää jäävät sen ulkopuolelle. Päälle asetetaan toinen vene nurinperin siten, että torso ikään kuin suljetaan veneiden väliin. Uhri valellaan hunajasta ja maidosta tehdyllä seoksella, jota myös pakkosyötetään hänelle. Makea seos houkuttelee useita tuholaisia vapaana olevien ulokkeiden kimppuun samalla kun ruumis mätänee veneiden sisällä. Uhrin ei myöskään aina anneta nääntyä, vaan seosta ”tarjoillaan” hengen pitimiksi useita kertoja ellei sitten toimita tölkissä esitetyn tarinan mukaan, jossa valeltu venho laitetaan virran vietäväksi.

Koska postauksen pääasiana on kuitenkin elintarvike eli olut, en kertaa aivan kaikkia menetelmän yksityiskohtia tai tarkempia vaikutuksia, mutta kuvitella kumminkin saattaa, ettei tällainen tapa lähteä ole kovinkaan mieluisa.

Olut sen sijaan on varsin mainio ja suht tuorekin: tölkin sivu tietää kertoa, että BBE merkitään vuodeksi eteenpäin tölkityksestä, jolloin tämä epeli on päätynyt purkkiin 24.1.2019. Ratebeer kertoo valmistuspaikaksi Amundsenin, mutten ole varma mitä tölkissä luki – jos luki.

Cervisiam Scaphism

Cervisiam Scaphism

Tuhdin samea, oikeastaan hyvin hunajaisen keltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on varsin hedelmäinen, tropiikin sävyjä uhkuva ja rouhean sitrustäytteinen. Kivaa särmää harsomaisen aromiunelmoinnin muassa on. Papaijaa, aprikoosia, passionia ja runsaasti sitrusta kavereineen. Oikein miellyttävä.

Makukin passaa. Se on muhkean sijasta ehkä hieman keskirunsasta messevämpi, mutta hemmetin tiukka koko syvyytensä mitalta. Soljuva tropiikin hedelmien virta omaa pinnan alaista voimaa, jota sitrushedelmien tykittely suloisesti täydentää. Matkaan mahtuu myös hyvä annos mandariinin kuoren pehmeää kirpeyttä antavaa tiivistemäisyyttäkin. Jälkimaku on hivenen oudoksuttava, liekö sitten hunajan vika. Jonkinlaiseksi ketokukkaisuudeksi tuon ehkä miellän ja ihan kivasti se lopulta sitruksen särmään istuukin.

Omaperäinen leima on toki aika kiva, muttei se aivan huipputulokseen siivitä. Makeutta ei sokerien muodossa juuri löydy, eli mukavan kuivana ja aromaattisena ilmestyksenä maailmaa on lähdetty valloittamaan. Se sopiikin hyvin omaan pirtaan ja kyllähän tämä vähintäänkin golfablodit on ansainnut.

Pisteet: 38/50