Oodi Geuzelle, osa 1: Lindemans Cuvée René Oude Gueuze, Girardin Gueuze Black Label & Cuvée Chapeau Oude Gueuze

No niin. Geuzematkan alkusanat onkin jo lausuttu, joten on varsinaisen reissun aloittamisen vuoro. Ensimmäiseen läpikäyntiin mahtuu mukaan kolme geuzea kolmelta varsin erikokoiselta valmistajalta. Osasta postauksia tulee löytymään jonkinlainen, edes ohut punainen lanka jaottelun suhteen, mutta tässä ei sellaista valitettavasti ole.

Tässä vielä linkki alustukseen ja listaan muista muista käsiteltävistä oluista.

Geuze #1:

 Lindemans Cuvée René Oude Gueuze (2017)

Brouwerij Lindemans, St Pieters Leeuw-Vlezenbeek

6,0%

Panimo perustettu: 1822

Aloitetaan matka Vlezenbeekin kylästä, itsenäisten lambicvalmistajien selvästi suurimmasta edustajasta eli Lindemansista.

Panimo lienee suomalaisille suhteellisen tuttu, sillä sen tuotteita on näkynyt kaupoissamme jo vuosien ajan. Etenkin sen marja- ja hedelmälimulambiceja muistelen bongailleeni oluthyllyistä kohtalaisen usein. Ainakin Kriek, Cassis ja Apple muistuvat mieleeni, ehkä Faro ja Framboisekin.

Lindemans on tosiaan jo ihan kohtalaisen kokoinen toimija, jonka tuotantomäärät lasketaan miljoonissa litroissa. Liekö seitsennumeroinenkin lukema jo nykyisin alakanttiin… Panimolla on aika vahva edustus makeampien, maustettujen lambicien sarjoissa, mutta se taitaa myös nämä perinteisemmänkin tyylin geuzeilut oivasti. Cuvée René onkin hieno, perusvarman laatutason lajiedustaja, josta tämäkin tarinointi on hyvä aloittaa.

Perhevetoisesti operoiva Lindemans tuottaa lambicinsa itse, mutta myy sitä myös eteenpäin sekoittelijoille ja kokeellisempia keitoksia valmistaville panimoille. Tällä hetkellä panimon toiminnasta vastaa jo seitsemäs sukupolvi ja itse panimonkin perustamisvuosi vie meidät yli kahdensadan vuoden taakse. Lambicin valmistuksen katsotaan virallisesti alkaneen vuonna 1822, joskin oluttoimintaa on dokumentoidusti harjoitettu jo vuoden 1809 aikanakin.

Lindemansin kulku päätoimiseksi lambicpanimoksi noudattelee perinteistä kaavaa. Alkujaan vehnä- ja ohraviljelyyn keskittynyt maatila aloitti sivutoimisen oluenvalmistuksen turvatakseen ympärivuotisen kassavirran toiminnalleen. 1930-luvulla lambic oli noussut elinkeinon päätekijäksi ja omasta viljelytoiminnasta voitiin luopua kokonaan.

Lindemans Cuvée René Oude Gueuze

Lindemans oli yksi suurimmista makeutettujen lambicien kiihdyttävään junaan hypänneistä panimoista. Suhteessa melko mittavaan suosioon nousseet, uudentyyliset ja makeisiin juomiin hurahtaneeseen kansaan uppoavat sekoitukset kasvattivat Lindemansia kohti nykyistä kokoluokkaa. Jossain vaiheessa perinteiset puuastiatkin siirrettiin syrjään ja lambiceja alettiin kypsyttää metallisäiliöissä, joihin puukosketuksen vuoksi lisättiin tynnyrien kappaleita ja muuta puuainesta. 2000-luvulle tultaessa aitoihin puuastioihin on tehty taas paluuta, muttei kokonaisvaltaisesti kuitenkaan. Perinteisemmän linjan lambicit niissä tätä nykyä tiettävästi jo kypsyvät.

Cuvée René on tuotteena huomattavasti panimoa nuorempi ja se on syntynyt vientimarkkinoiden toiveesta. Panimon tuotteita vietiin 90-luvulla mm. Yhdysvaltoihin, mistä esitettiin toive perinteisen Oude Geuzen saamisesta markkinoille. Panimon ohjaksissa vuodesta 1963 olleet Nestor ja René Lindeman vastasivat kutsuun Renén nimikko-oluella, joka julkistettiin ensi kerran vuonna 1994.   

Cuvée René on sekoitus vähintään kolme vuotta kypsynyttä (1/3) sekä nuorta, alle vuoden ikäistä (2/3) lambicia. Sekoitus on kypsynyt suurissa, 10 000 litran puutynnyreissä. Renéä tehdään vuosittain uusi erä, mutta siitä on sekoiteltu myös spesiaalimpia, erikseen merkittyjä vuosikertoja mm. panimolaajennusten kunniaksi. Nyt maistelussa oleva olut kuuluu näihin vuosittain toistuviin ”normi-Renéihin”, joskin sen uudistunut ulkoasu vähän hämmennystä lienee herättänytkin.

---

Aurinkoisen oranssinen, hieman samea ja kaunisvaahtoinen olut. Kirpakka tuoksu tarjoaa viheromenaa, valkoviinietikkaa, aika raikasta yleistunnelmaa, mutta myös hiljalleen esiin pääsevää tallimaisuutta, funkkista.

Maku on hyvä, joskin vähän kliininen. Kirpeä tuntu alkaa heti kielenkärjestä. Omenaista, sitruksista ja hieman valkoviinietikkaista menoa. Vaalean rypälemäistä tuntua, myös kepeää marjan makeutta. Hentoa mausteisuutta, tuoksua kevyempää funkkista.

Ihan kiva, muttei huippu.

Pisteet: 33/50

---

Geuze #2:
Girardin Gueuze Black Label

Brouwerij Girardin, Dilbeek-St Ulriks Kapelle

5,0%

Panimo perustettu: 1882

Girardinin perheomisteisella panimolla on eräällä tapaa erityisen vahva ote maan lambicmarkkinoihin. Se myy omien pullotteidensa ohella myös sekoitustoimintaa harjoittaville kollegoille, kuten De Camille ja Hanssensille sekä virallisen lambicmaailman ulkopuolisille panimoille. Myös 3 Fonteinen oli aiemmin yksi sen asiakkaista.

Franciscus-Alexius Girardin hankki maatilan paikalliselta aatelismieheltä vuonna 1882. Ilmeisesti tilalla oli harjoitettu oluen valmistusta jo aiemminkin ja panimon yhdeksi perustamisajankohdaksi ehdotetaankin 1882:n sijasta vuotta 1845. Mennään me nyt kuitenkin tällä Girardinin myötä tulleella lukemalla, joka kuvan pulloonkin on painettu.

Kuten Lindemansienkin tapauksessa, oli oluen valmistus Girardinille lähinnä elantoa täydentävä sivubisnes maatilan pyörittämisen ohella. Panimotoiminta katkesi ensimmäisen maailmansodan alettua, jolloin Francisus-Alexius Girardin siirtyi erään toimintaansa jatkaneen panimon leipiin. Sodan loputtua oli kuitenkin kotiinpaluun aika ja oluen valmistus Girardinin maatilalla sai jatkoa.

Girardinin toiminta perustui pitkään lambicin eteenpäinmyyntiin sekoittajille. 1970-luvulla lukuisat sekoittaimista harjoittaneet lambic cafét kuitenkin sulkivat ovensa, mikä pakotti panimoa muuttamaan toimintaansa. Oluen valmistus aloitettiin luonnollisesti geuzella, mutta ajan myötä mukaan otettiin maustettuja oluita, kuten Kriek, Framboise ja Faro. Panimo maustaa oluensa kokonaan pakastemarjoin ja se myös ikäännyttää ostamansa humalat itse. Matalia koelschipejä löytyy kaksi, joiden käyttöä vuorotellaan valitsevien sää- ja lämpötilaolojen mukaan.

Muutamien muiden lambicmoguleiden tavoin myös Girardineista löytyy johtajan vikaa. Sekä Franciscus-Alexius että poikansa Jean-Batistekin vaikuttivat vahvasti paikallispolitiikassa toimien vuoroillaan kylän pormestareina. Nykyisin panimon johdosta löytyy suvun neljäs sukupolvi, joka jatkoi perinteitä Jean-Baptistea seuranneen Louis Girardinin kuoltua äkillisesti vuonna 2000.

Girardin Gueuze Black Label

Lambicin lisäksi panimo valmistaa lageria ja holittomia virvoitusjuomia, jotka kulkevat Girli-brändin (Girardin Lemonade) alaisuudessa. Geuzeja sen vakiolistalta löytyy kaksi: nyt esittelyssä oleva, suodattamaton Black Label sekä sen suodatettu White Label –versiointi.

Girardin Black sekoitus 12kk, 18kk ja 24kk kypsyneitä lambic-eriä. Näistä ensimmäinen jatkaa sekoituksen käymistä pullossa, toinen tuo mukaan kypsyyttä ja happamuutta, vanhimman tarjotessa pitkän iän mukanaan tuomaa monipuolisuutta sekä makujen syvyyttä. Sanomattakin selvää, ettei tällä mallilla metsään mennä.

---

Punertavan keltainen, kevyesti vaahtoava olut. Tuoksu ihastuttaa. Raparperimainen, viheromenainen happamuus kiusoittelee melko runsaana, pientä mausteisuutta, funkkista, kuivuutta ja hentoa viinietikkaa.

Maku toistaa tuoksua, mutta omaa myös tammista tuntua. Alkupuolella on myös melko syvälle menevää hedelmäistä pehmeyttä, joka katoaa tuon viheromaisen ja raparperin terävän happamuuden korostaessa itseään suht terävien hiilihappojen ja tallimaisuuden tehostuksella. 

Makumaailma on mukavan monipuolinen ja moniulotteinen, lopussa myös hieman mausteinenkin. Kieli löytää tuoksun ulkopuolelta  vielä vaaleaa rypälemäisyyttäkin.

Onhan tämä hieno lajiedustaja kaiken kaikkiaan.

Pisteet: 40/50

---

Geuze #3:

Cuvée Chapeau Oude Gueuze

Brouwerij De Troch, Wambeek

5,5%

Panimo perustettu: 1818-1820

Chapeau-brändistään tunnettu De Troch on itselleni uusi tuttavuus, vaikka panimo onkin yksi vanhimmista edelleen pystyssä olevista toimijoista lajin parissa. Panimo aloitti toimintansa joskus vuosien 1818-1820 välisenä aikana, jolloin 1795 hankitulle maatilalle rakennettiin myös sikuripaahtimo.

Girardinin väen tavoin myös De Trochinkin suvusta löytyy kylän silmäätekeviä. Egilius De Troch vaikutti Wambeekin pormestarina vuodesta 1885 alkaen, hänen poikansa Louis I:n seurattua esimerkkiä ollen virassa vuodet 1899-1933. Kilpailevan valmistajan Lode Willems jatkoi vallassa Louisin jälkeen, kunnes De Trochin dynastia sai jatkoa Louis De Troch II:n astuessa rattiin (1938-1976).

Egiluksen hallintokaudella tilalle tehdyt rakennuslaajennukset ovat käytössä vielä tänäkin päivänä, eli pitkälti toistasataa vuotta historiaa löytyy ihan kiinteässäkin muodossa. Louis I:n 1923 asennuttamat kupariset panimolaitteet ovat myös edelleen käytössä ja koko panimo pyöriikin täysin hiilen polton varassa. 50-luvulla virronnut, seuraavina vuosikymmeninä kiihtyvää tahtia alaa vallannut Pilsnerin suosio tiesi vaikeuksia myös belgipanimoille ja De Troch jäikin ainoana wambeekiläisenä pystyyn.

Louis II siirsi vetovastuun veljenpojalleen Jos Raesille 1974, joka jatkoi yrityksen kasvu-uraa. Lambicin rinnalle otettiin joukko ”eksoottisempia”, hedelmä- ja marjamehuilla maustettuja oluita, jotka irrotettiin omaksi De Troch Leopard –brändiksi. Tuotenimi kuitenkin muuntautui Chapeauksi 1991 alkaneen Ranskan markkinoille levittäytymisen vuoksi ja sittemmin myös alkuperäiset geuzetkin näkyvät siirtyneen saman brändikaton alaisuuteen. Makeutetut mehulambicit olivat panimon jatkumon kannalta onnistunut suunnanmuutos, joka piti toiminnan suhteellisen vakaana aikana, jolloin lambicin alhainen suosio pakotti useita toimijoita konkurssiin.

Nyt johdossa oleva Pauwel Raes edustaa jo seitsemättä sukupolvea sukuperinteiden taustalla. Pauwel jatkoi vuonna 2002 tapaturmaisesti loukkaantuneen isänsä Jos Raesin viitoittamalla tiellä. Yllättäen eteen tullut vetovastuu vaati Pauwelilta pikaisen kouluttautumisen ja perehdytyksen panimon pyörittämiseen ja apua saatiinkin paikalliselta panimoinsinööriltä, hetken aikaa De Trocheillakin työskennelleeltä Gert de Rouckilta.

Cuvée Chapeau Oude Gueuze

Panimo kuitenkin joutui viranomaisten hampaisiin vuonna 2004, jolloin koko uhkana oli koko toiminnan alasajo turvallisuus- ja hygieniapuutteiden vuoksi. Suunta onnistuttiin kuitenkin muuttamaan ja De Troch porskuttaa edelleen kokonaisvuosituotannon ylittäessä 300 000 litran rajan.

Viime vuosina ollaan ilmeisesti palattu myös De Troch –nimen käyttöön ja esimerkiksi tähän Chapeau Cuvéeseen on jenkkimarkkinoilla voinut törmätä myös nimellä De Troch Oude Gueuze vuodesta 2015 alkaen. Mehustettujen makujen lisäksi myös perinteisempi linja on taas saanut huomiota, mikä onkin omaan makuun se huomattavasti miellyttävämpi suuntaus.

---

Utuinen, viljavan keltainen ja valkean, innokkaan vaahdon nostava olut nousee hitaasti mutta varmasti omaa tahtiaan korkin aukaisun jälkeen.

Tuoksu on hieman pidättäytyvä, hiljalleen enemmän itsestään antava. Se ei ole geuzejen kirpeimmästä päästä, joskin vihreää omenaa korillinen löytyykin. Viljavan maltaan seassa on kuivaa olkisuutta ja taustalla kaikuu lempeä viinietikkaisuus. Arvokkaan salamyhkäistä...

Maku on hillityn tyylikäs. Pienikuplainen happamuus on vihreän maalaisomenan sävyissä etenevää, hivenen valkoviinietikan ja tallimausuuden sävyttämää. Olkinen kuivuus, viljava tausta virittelee kokonaisuudelle kesäiset puitteet, mutta loppujen lopuksi odotin ehkä hieman luonteikkaampaa, suuta voimakkaammin kipristävää kokemusta. Maanläheisyys on käsinkosketeltavaa, vaaleaa tammisuuttakin tuntuu löytyvän. Hyvä, hieno ja kaivattu makuelämys pitkän lambictauon jälkeen joka tapauksessa.

Laadukas geuze. Varsin elegantti sellainen.

Pisteet: 37/50