tiistai 2. heinäkuuta 2019

Mallaskosken NEIPA

Mallaskosken NEIPA
Mallaskosken Panimon NEIPA oli Alkon toukukuisen erikoiserän kolmas suomalaispanos yhdessä kahden hiisiläisen (ja DI:n) kanssa. Seinäjokelaisten humaloidummat oluet eivät yleisesti ole makunystyröitäni isommin kosiskelleet, vaan onnistumisten pääpaino on ollut siellä mallasvetoisemmissa tuotteissa. NEIPAkin kaatuu sinne ihan kiva -oluiden kastiin, joskaan ei minusta NEIPA varsinaisesti ole.

Maris Otter-, Vienna-, Crystal- ja Abbey maltaiden varaan rakennettu runko on NEIPAksi aika tumma. Kuivahumalointiin käytetyt Citra, Simcoe, Amarillo ja Mosaic toimivat aika mukavasti, mutta suoranainen mehukkuus tai aromaattinen vaahtokylpy jää kokematta. Peruslinjan IPA-tunnelmiin tässä väkisinkin käännytään. Sillä saralla toiminta onkin jo ihan mukiinmenevää ja olut tulee kulautettua alas ilman suurempaa dramatiikkaa.

Mallaskosken NEIPA
Rusehtava, jokseenkin samea, enemmälti utuinen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksussa sitrushedelmiä ja trooppisuutta, mutta enempi perus-ipamaisessa muodossa, kuin aromimehukkaan neipaisena. Hyvältä joka tapauksessa tuoksuu.

Maku on jotain sieltä välistä. Perushyvää IPA -tunnelmaa sitrushedelmien, keksimäisen, joskin kevyen maltaan ja trooppisen hedelmäisyyden muodossa. Pienen maiskuttelun jälkeen on kuitenkin selvää, että humalointi nojaa pitkälti aromaattisempaan poljentoon, eikä katkeruutta tule mahdottomasti vastaan. Onneksi hedelmäisyydestä alkaa löytymään sitä mehukkuuttakin, vaikkei missään wylamilaisilla tasoilla liikutakaan. Loppuun alkaa nousemaan myös yrttiä, minkä myötä tuntuma myös kuivuu hieman. Lopputulema semi-NEIPAna korkeintaan ookoonlainen, mutta oluena yleisemmin suhteellisen toimiva.

Pisteet: 34/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti