 |
| Uiltje Mosaic Moustache |
- Tyyli: New England IPA
- Alk.%: 7,0
- Panimo: Uiltje Brewing Co., Haarlem, Hollanti
Uiltjen siivekkäitä on näkynyt Alkon valikoimissa jo
hyvänkokoinen joukko ja monin paikoin kehuttu Mosaic Mustache otti osaa
toukokuun erikoserien tarjontaan. Ihan toimivaa tavaraa markkinoille tuuttaava
hollantilaispanimo on jäänyt omalla kohtaa hieman turhankin vähäiselle
huomiolle, joten mosaicoitu NEIPA oli senkin vuoksi syytä ottaa tarkasteluun.
Oma tölkilliseni näkyy purkitetun jo maaliskuun alkupuolella
(13/03/2019) eli se oli toukokouun ensimmäiseen torstaiihn mennessä jo lähes
kaksi kuukautta ”vanhaa”. Juontihetkellä summaan voi lisätä parisen viikkoa,
mutta kohtalaisen tuoreena sen ääreen joka tapauksessa päästiin, vaikka moinen
aika hitusen ylimitoitetulta tuntuu, kun tuote saapuu Suomeen Hollannista.
Tuossa ajassa NEIPAkaan tuskin piloille menee, vaikka vähän siipeensä saattaa
huippukohdillaan ottaa.
Minkäänmoiseksi spektaakkeliksi Mosaic Mustachea ei oikein
voi ylistää, vaan sen osittain raskaat ja lässähtäneet hedelmätunnelmat jäävät
aika kauaksi Olutkellarissakin viime aikoina maistelluista mestariteoksista.
Ihan jees -tasolla siis edetään, mutta ei tämmöisillä oikeasti pitäisi olla
mitään asiaa tarkoin varjeltuun ja varoen poimittuihin muutaman tuotteen
erikoiseriin.
Pakkauspäivämäärä (jonka löytymisestä tietty isoa plussaa)
tuli tarkastettua vasta maistelun jälkeen, joten sillä ei arvioon sen suurempaa
psykologista vaikutelmaa ollut. Olut ei muuten vain oikein toiminut.
 |
| Uiltje Mosaic Moustache |
Varsin kirkas, perus-IPAlta New England suunnan sijaan
vaikuttava olut kauniilla ja hitaasti haperoituvalla vaahdolla. Tuoksussa
yrttiä, vaaleaa hedelmää mango ja sitrus etunenässä. Sitrushedelmät vaikuttavat
aika kypsiltä, osin mandariinisen pehmoisiltakin. Ei nyt ihan vakuuta,
semmoinen lämpöisen lässähtänyt meno tuoksun perusteella.
Makukin on vähän semmoinen. Se on ihan OK, mutta lasissa on
viime aikoina käynyt aika todella hyviä, huippuluokan verrokkeja, joille tämä
ei pärjää alkuunkaan. Alku on kiva, lopetuksen suorempi greippikin toimii.
Välimaaston vaalean trooppinen mango- ja passionhedelmäinen ote on myös aika
kiva, mutta sitruksen kaverina oleva mandariini tuo turhaa, raskaan tuntuista
”pehmoilua” palettiin ja yrttisyyskin kitkeröityy tuossa mehussa turhan
pisteliääksi nousevan katkeronkin jo koputellessa porstuassa. Ihan jees, ei sen
enempiä.
Pisteet: 33/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti