sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Narvan Kajo Pale Ale

Narvan Kajo Pale Ale
Narvan Kyläpanimon Kajo oli ilmestynyt lähi-Prismani hyllyyn, joten päätin napata sen muitta mutkitta testiin. Vesilahtelaisten oluita en ole vielä nimittäin päässyt maistelemaan, mutta niiden nimeämispolitiikkaa on tullut ”ihasteltua” useampaankin otteeseen. Oluiden nimet kun kääntyvät paikoin aika hassuiksikin sanamuunnoksiksi, joista esimerkiksi Narvan Kyntö menee jo hitusen härskin puolelle. Kuulemma, kai se on kääntäjästäkin kiinni.

Mutta takaisin Narvan Kajoon. Pale Alesta puhutaan etiketissä, netin asiantuntijapiireissä liputetaan Amber Alen puolesta ja vähän punertavan tummahan tuo ulkomuoto tosissaan onkin. Aika tavallinen, kaupoissa yleisesti esiintyvien perusapojen joukkoon sujahtava kokonaisuus sieltä lopulta paljastuu. Perusvarma olut, joka ei omaa leimaa, jonka vuoksi juuri se kannattaisi koriin nostaa, muttei toisaalta puolla sen hyllyyn jättämistäkään. Ihan toimiva ensikosketus itselle uuden panimon tuotteisiin. Aika näyttää, kantaako ensivaikutelma kuitenkaan sen pidemmälle.

Parinsadan litran keittolaitteistolla operoiva, pieni kyläpanimo on toiminut nyt jo puolitoista vuotta.  Pienen kylän keskustassa, entisen pankin ja päiväkodin tiloissa toimivalla panimolla on myös oma panimokauppa. Ensimmäiset oluet tulivat myyntiin kesän 2018 alussa ja nyt ainakin Kajo on saatu myös S-Ryhmän jakeluun.
Aino katselee järveltä kohoavaa usvaa kulkiessaan kohti rantaa. Aamukaste tarttuu jalkoihin. Onki odottaa venevajan seinustalla ja rantakoivut kutsuvat luokseen rauhoittumaan. Kala on pian syönnillään. Tämä on piika Ainon omaa aikaa ennen kuin maailma herää.
Narvan Kajo Pale Ale
Punertavankeltainen, ei aivan täyspale, varsin kirkas ja nätin vaahdon nostava olut. Tuoksu tarjoaa sitrusta, sekalaista hedelmäisyyttä sekä kevyen karamellista mallasta. Perusmenoa, ei ihmeitä, muttei murheitakaan.

Maku jatkaa tuoksun suunnilla. Sitrus on nyt tosin mandariinisempaa ja vahviten läsnä melko hedelmäisen alun jälkeen. Puolivälissä kapula siirtyy mandasitruksille ja maltaalle, joka väistyy napakoituvan ja yrttiäkin antavan loppurutistuksen tieltä. Lopun hiilihapot on jännän vissymäiset eli aika pisteliäät.

Ei sinällään pöllömpi kokonaisuus. Trendien mukaan ei tässä tanssita, vaan meno pohjaa ”perinteisemmän” suunnan menoon. Sopivasti mallasta, ehkä vähän turhankin maltillista trooppisuutta ja sitruksen aromia sekä rapeutta. Näitä tosin on kaupoissa jo aika vino pino, mutta toimii ihan hyvänä ensikosketuksena itselle uuden panimon tuotteisiin. Kuuhun ei menty, mutten niin ehkä odottanutkaan tapahtuvan.

Ja olutta maistellessani koin valaistumisen. Löytyyhän se sanamuunnos ihan panimon itsensäkin nimestä, kun ”oikein kaivelee”…

Pisteet: 32/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti