 |
| Narvan Kajo Pale Ale |
- Tyyli: Amber Ale
- Alk.%: 5,3
- Panimo: Narvan Kyläpanimo, Vesilahti, Suomi
Narvan Kyläpanimon Kajo oli ilmestynyt lähi-Prismani
hyllyyn, joten päätin napata sen muitta mutkitta testiin. Vesilahtelaisten oluita
en ole vielä nimittäin päässyt maistelemaan, mutta niiden nimeämispolitiikkaa
on tullut ”ihasteltua” useampaankin otteeseen. Oluiden nimet kun kääntyvät paikoin
aika hassuiksikin sanamuunnoksiksi, joista esimerkiksi Narvan Kyntö menee jo hitusen
härskin puolelle. Kuulemma, kai se on kääntäjästäkin kiinni.
Mutta takaisin Narvan Kajoon. Pale Alesta puhutaan etiketissä,
netin asiantuntijapiireissä liputetaan Amber Alen puolesta ja vähän punertavan
tummahan tuo ulkomuoto tosissaan onkin. Aika tavallinen, kaupoissa yleisesti esiintyvien
perusapojen joukkoon sujahtava kokonaisuus sieltä lopulta paljastuu. Perusvarma
olut, joka ei omaa leimaa, jonka vuoksi juuri se kannattaisi koriin nostaa, muttei
toisaalta puolla sen hyllyyn jättämistäkään. Ihan toimiva ensikosketus itselle
uuden panimon tuotteisiin. Aika näyttää, kantaako ensivaikutelma kuitenkaan sen
pidemmälle.
Parinsadan litran keittolaitteistolla operoiva, pieni
kyläpanimo on toiminut nyt jo puolitoista vuotta. Pienen kylän keskustassa, entisen pankin ja päiväkodin
tiloissa toimivalla panimolla on myös oma panimokauppa. Ensimmäiset oluet tulivat
myyntiin kesän 2018 alussa ja nyt ainakin Kajo on saatu myös S-Ryhmän jakeluun.
Aino katselee järveltä kohoavaa usvaa kulkiessaan kohti rantaa. Aamukaste tarttuu jalkoihin. Onki odottaa venevajan seinustalla ja rantakoivut kutsuvat luokseen rauhoittumaan. Kala on pian syönnillään. Tämä on piika Ainon omaa aikaa ennen kuin maailma herää.
 |
| Narvan Kajo Pale Ale |
Punertavankeltainen, ei aivan täyspale, varsin kirkas ja
nätin vaahdon nostava olut. Tuoksu tarjoaa sitrusta, sekalaista hedelmäisyyttä
sekä kevyen karamellista mallasta. Perusmenoa, ei ihmeitä, muttei murheitakaan.
Maku jatkaa tuoksun suunnilla. Sitrus on nyt tosin
mandariinisempaa ja vahviten läsnä melko hedelmäisen alun jälkeen. Puolivälissä
kapula siirtyy mandasitruksille ja maltaalle, joka väistyy napakoituvan ja
yrttiäkin antavan loppurutistuksen tieltä. Lopun hiilihapot on jännän
vissymäiset eli aika pisteliäät.
Ei sinällään pöllömpi kokonaisuus. Trendien mukaan ei tässä
tanssita, vaan meno pohjaa ”perinteisemmän” suunnan menoon. Sopivasti mallasta,
ehkä vähän turhankin maltillista trooppisuutta ja sitruksen aromia sekä
rapeutta. Näitä tosin on kaupoissa jo aika vino pino, mutta toimii ihan hyvänä
ensikosketuksena itselle uuden panimon tuotteisiin. Kuuhun ei menty, mutten niin ehkä odottanutkaan tapahtuvan.
Ja olutta maistellessani koin valaistumisen. Löytyyhän se
sanamuunnos ihan panimon itsensäkin nimestä, kun ”oikein kaivelee”…
Pisteet: 32/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti